Voivatko lapsuustraumat aktivoitua, kun omat lapset ovat tietynikäisiä?

Sekava otsikko mutta yritän selventää: Itsellä terapiaa takana, ja olin jo melko hyvinvoiva (masennus, epävakaus, disso vaivana).

Nyt vanhin lapsi tulee murrosikään ja se on selvästi laukaissut minussa jonkin kriisin. Kun olin samanikäinen, jouduin suurin piirtein huolehtimaan vanhemmistani ja pyörittämään kotia.

Oma lapseni saa elää huolettoman lapsuuden, mutta syyllistänkö alitajuisesti häntä? Lisäksi kaikki yhteydenpitoni äitiini on poikki; en todellakaan jaksa edes puhelimessa kuunnella häntä, kun tähän asti olen jotenkin sietänyt häntä.

Voiko tyttären murrosikä tosiaan laukaista jotain uinuvaa p..aa minussa? Kohtalotovereita.