Lue keskustelun säännöt.
Mies tekee vaan töitä eikä ole koskaan kotona.
28.08.2019 |
Ma-su duuni mut työpäivät 5-18. Tulee kotiin, syö, käy suihkussa ja menee nukkumaan.
Minä teen ruoat, pesen pyykit, hoidan lapset ja nökötän kotona. Hankintoja jää hoitamatta kun kaikkea en jaksa raahata yleisillä. Lisäksi teen itse ma-pe töitä 7.15-16.
Viikonloppuisin yleiset kulkee huonosti, joten mihinkään en juuri pääse. Mulla ei oo autoo. Mitään yhteistä ei voi tehdä kun mies aina töissä.
Aina sanoo, et tää viikko enää...sit seuraavalla taas sama homma.
Kommentit (24)
En tiedä vielä, mutta tod näk hommaan itselleni vuokrakämpän ja muutan sinne. Tolla määrällä töitä mies selviytyy kaikista okt:n kuluista. Ostakoon mut ulos tästä tai hoitakoon myynnin. Myynin aikana maksakoot kaiken itse.
Lapset tod näk jätän miehelle. Hoitakoon ne vuorostaan. Ei yhtään kiinnosta miten saa pienemmän tarhaan kun päiväkoti aukee klo 6.15.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vuotta jaksoin tuota hommaa. Mulla siis on yrittäjämies. Sitten alkoi minun päänsisäiset ongelmat ja koen olevani täysin yksin kaikkien asioiden keskellä. Mies ei ymmärrä yhtään vaikka kuinka olen kertonut, edelleen on vain aina töissä.. Olin ottamassa jo eroa kun lapset oli pieniä mutta veljensä sai minut ylipuhuttua. Olisi pitänyt lähteä silloin, nyt en enää tiedä mitä tekisin kun kaikki tuntuu niin hankalalta.
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta jaksoin tuota hommaa. Mulla siis on yrittäjämies. Sitten alkoi minun päänsisäiset ongelmat ja koen olevani täysin yksin kaikkien asioiden keskellä. Mies ei ymmärrä yhtään vaikka kuinka olen kertonut, edelleen on vain aina töissä.. Olin ottamassa jo eroa kun lapset oli pieniä mutta veljensä sai minut ylipuhuttua. Olisi pitänyt lähteä silloin, nyt en enää tiedä mitä tekisin kun kaikki tuntuu niin hankalalta.
Ihan sama täällä. Mulla ahdistusta, pelkoa ja ehkä masennustakin. Ei meilläkään kuuntele. Yksin kaikkien asioiden kanssa eikä toinen kuuntele. En viitsi enää edes mitään puhua sille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta jaksoin tuota hommaa. Mulla siis on yrittäjämies. Sitten alkoi minun päänsisäiset ongelmat ja koen olevani täysin yksin kaikkien asioiden keskellä. Mies ei ymmärrä yhtään vaikka kuinka olen kertonut, edelleen on vain aina töissä.. Olin ottamassa jo eroa kun lapset oli pieniä mutta veljensä sai minut ylipuhuttua. Olisi pitänyt lähteä silloin, nyt en enää tiedä mitä tekisin kun kaikki tuntuu niin hankalalta.
Ihan sama täällä. Mulla ahdistusta, pelkoa ja ehkä masennustakin. Ei meilläkään kuuntele. Yksin kaikkien asioiden kanssa eikä toinen kuuntele. En viitsi enää edes mitään puhua sille.
Ap
Puhumattomuudellahan ne asiat korjaantuu... Grow up.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta jaksoin tuota hommaa. Mulla siis on yrittäjämies. Sitten alkoi minun päänsisäiset ongelmat ja koen olevani täysin yksin kaikkien asioiden keskellä. Mies ei ymmärrä yhtään vaikka kuinka olen kertonut, edelleen on vain aina töissä.. Olin ottamassa jo eroa kun lapset oli pieniä mutta veljensä sai minut ylipuhuttua. Olisi pitänyt lähteä silloin, nyt en enää tiedä mitä tekisin kun kaikki tuntuu niin hankalalta.
Ihan sama täällä. Mulla ahdistusta, pelkoa ja ehkä masennustakin. Ei meilläkään kuuntele. Yksin kaikkien asioiden kanssa eikä toinen kuuntele. En viitsi enää edes mitään puhua sille.
Ap
Jos voit, eroa jos sinua ahdistaa. Minunkin pitäisi. Helppo neuvoa toista kun en itsekään noudata ohjeita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta jaksoin tuota hommaa. Mulla siis on yrittäjämies. Sitten alkoi minun päänsisäiset ongelmat ja koen olevani täysin yksin kaikkien asioiden keskellä. Mies ei ymmärrä yhtään vaikka kuinka olen kertonut, edelleen on vain aina töissä.. Olin ottamassa jo eroa kun lapset oli pieniä mutta veljensä sai minut ylipuhuttua. Olisi pitänyt lähteä silloin, nyt en enää tiedä mitä tekisin kun kaikki tuntuu niin hankalalta.
Ihan sama täällä. Mulla ahdistusta, pelkoa ja ehkä masennustakin. Ei meilläkään kuuntele. Yksin kaikkien asioiden kanssa eikä toinen kuuntele. En viitsi enää edes mitään puhua sille.
Ap
Mut rahat kuitenkin kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivät tuntuu tosi pitkiltä, tuntuu ettei ole ketään kenen kanssa jakaa askolha.
2.
Luulisi tuolla työmäärällä olevan rahaa palkata apua kotiin, sulle ajokortti ja auto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vielä, mutta tod näk hommaan itselleni vuokrakämpän ja muutan sinne. Tolla määrällä töitä mies selviytyy kaikista okt:n kuluista. Ostakoon mut ulos tästä tai hoitakoon myynnin. Myynin aikana maksakoot kaiken itse.
Lapset tod näk jätän miehelle. Hoitakoon ne vuorostaan. Ei yhtään kiinnosta miten saa pienemmän tarhaan kun päiväkoti aukee klo 6.15.
Ap
Heität siis lapset pelinappuloiksi..Onpa hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta jaksoin tuota hommaa. Mulla siis on yrittäjämies. Sitten alkoi minun päänsisäiset ongelmat ja koen olevani täysin yksin kaikkien asioiden keskellä. Mies ei ymmärrä yhtään vaikka kuinka olen kertonut, edelleen on vain aina töissä.. Olin ottamassa jo eroa kun lapset oli pieniä mutta veljensä sai minut ylipuhuttua. Olisi pitänyt lähteä silloin, nyt en enää tiedä mitä tekisin kun kaikki tuntuu niin hankalalta.
Ihan sama täällä. Mulla ahdistusta, pelkoa ja ehkä masennustakin. Ei meilläkään kuuntele. Yksin kaikkien asioiden kanssa eikä toinen kuuntele. En viitsi enää edes mitään puhua sille.
ApMut rahat kuitenkin kelpaa.
V***u se mulle mitään maksa. Jos mulla rahat loppu, niin Visalla ostan ruokaa. Asumiskuluista maksan tasan puolet ja niihin menee jo noin 60% mun nettopalkasta. Joskus pyydän rahaa lasten tarpeisiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama mutta minä nautin tilanteesta. Teen ihan hyväpalkkaista työtä osa-aikaisena (4 pv/vko) ja mies tekee pitkää päivää. Rahaa tulee ihan hyvin molemmille ja ehdin olla lasten kanssa. Ihmettelen että etkö voi hankkia autoa ja harrastuksia itsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vielä, mutta tod näk hommaan itselleni vuokrakämpän ja muutan sinne. Tolla määrällä töitä mies selviytyy kaikista okt:n kuluista. Ostakoon mut ulos tästä tai hoitakoon myynnin. Myynin aikana maksakoot kaiken itse.
Lapset tod näk jätän miehelle. Hoitakoon ne vuorostaan. Ei yhtään kiinnosta miten saa pienemmän tarhaan kun päiväkoti aukee klo 6.15.
ApHeität siis lapset pelinappuloiksi..Onpa hienoa.
Miten niin pelinappuloiksi? Eiköhän isällä ole yhtälainen velollisuus hoitaa lapsiaan kuin äidillä? Ja miksi erotilanteessa aina oletetaan että äiti ottaa lapset?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama mutta minä nautin tilanteesta. Teen ihan hyväpalkkaista työtä osa-aikaisena (4 pv/vko) ja mies tekee pitkää päivää. Rahaa tulee ihan hyvin molemmille ja ehdin olla lasten kanssa. Ihmettelen että etkö voi hankkia autoa ja harrastuksia itsellesi?
Ei ole varaa mun pitää autoa. Asumiskulujen ja laskujen jälkeen jää mulla käteen 300-400€/kk. Siillä pitää ruokkia 4henkeä ja ostaa pesuaineet jne.
Yksinkö jätän lapset kotiin harrastuksen ajaksi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vielä, mutta tod näk hommaan itselleni vuokrakämpän ja muutan sinne. Tolla määrällä töitä mies selviytyy kaikista okt:n kuluista. Ostakoon mut ulos tästä tai hoitakoon myynnin. Myynin aikana maksakoot kaiken itse.
Lapset tod näk jätän miehelle. Hoitakoon ne vuorostaan. Ei yhtään kiinnosta miten saa pienemmän tarhaan kun päiväkoti aukee klo 6.15.
ApHeität siis lapset pelinappuloiksi..Onpa hienoa.
Miten niin pelinappuloiksi? Eiköhän isällä ole yhtälainen velollisuus hoitaa lapsiaan kuin äidillä? Ja miksi erotilanteessa aina oletetaan että äiti ottaa lapset?
Ap
Susta uhkuu se, että pääsisit näpäyttämään miestä lasten kautta. Viha miestä kohtaan ei ole oikein lapsille erossa. Syyttömiä lapset ovat sun ja miehen tulehtuneisiin väleihin.
Aika jännä, että aloittaja hoitaa nytkin niitä lapsia ja "ihan kaiken" palstalla makaamalla.
Kuten palstan muutkin märisijät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vielä, mutta tod näk hommaan itselleni vuokrakämpän ja muutan sinne. Tolla määrällä töitä mies selviytyy kaikista okt:n kuluista. Ostakoon mut ulos tästä tai hoitakoon myynnin. Myynin aikana maksakoot kaiken itse.
Lapset tod näk jätän miehelle. Hoitakoon ne vuorostaan. Ei yhtään kiinnosta miten saa pienemmän tarhaan kun päiväkoti aukee klo 6.15.
ApHeität siis lapset pelinappuloiksi..Onpa hienoa.
Miten niin pelinappuloiksi? Eiköhän isällä ole yhtälainen velollisuus hoitaa lapsiaan kuin äidillä? Ja miksi erotilanteessa aina oletetaan että äiti ottaa lapset?
ApSusta uhkuu se, että pääsisit näpäyttämään miestä lasten kautta. Viha miestä kohtaan ei ole oikein lapsille erossa. Syyttömiä lapset ovat sun ja miehen tulehtuneisiin väleihin.
Joo ei ole ei, mutta väkisinkin tekee mieli näpäyttää kun v****aa tää touhu. Ei tää mitään perhe-elämää oo. Mies elää omaa elämäänsä ja minä lasten kanssa omaa ns kämppiksinä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vielä, mutta tod näk hommaan itselleni vuokrakämpän ja muutan sinne. Tolla määrällä töitä mies selviytyy kaikista okt:n kuluista. Ostakoon mut ulos tästä tai hoitakoon myynnin. Myynin aikana maksakoot kaiken itse.
Lapset tod näk jätän miehelle. Hoitakoon ne vuorostaan. Ei yhtään kiinnosta miten saa pienemmän tarhaan kun päiväkoti aukee klo 6.15.
ApHeität siis lapset pelinappuloiksi..Onpa hienoa.
Miten niin pelinappuloiksi? Eiköhän isällä ole yhtälainen velollisuus hoitaa lapsiaan kuin äidillä? Ja miksi erotilanteessa aina oletetaan että äiti ottaa lapset?
ApSusta uhkuu se, että pääsisit näpäyttämään miestä lasten kautta. Viha miestä kohtaan ei ole oikein lapsille erossa. Syyttömiä lapset ovat sun ja miehen tulehtuneisiin väleihin.
Joo ei ole ei, mutta väkisinkin tekee mieli näpäyttää kun v****aa tää touhu. Ei tää mitään perhe-elämää oo. Mies elää omaa elämäänsä ja minä lasten kanssa omaa ns kämppiksinä.
Ap
Jos ei ole perhe-elämää niin siihen on ratkaisu. Ero. Mutta ei niin, että lapset kärsii. Kyllä sun täytyy niellä kiukkusi lasten nähden.
Mun eksä oli myös aina töissä. Nyt kun on uuden kumppanin kanssa, niin tuntuu vapaa-aikaa riittävän, vaikka samat työkuviot.
Mulla sama tilanne, olen aina vauvan kanssa yksin kotona ja mies töissä ja iltaisin harrastuksissa.
Miten aiot ratkaista tilanteen?