Muistisairaus ja alkoholismi - Mikä ihana yhdistelmä.

Knhan purkaan turhautumistani.

Äidillä on todettu Alzhaimer ja on lisäksi juoppo. Ihan hemmetin hyvä yhdistelmä, ettenkö sanoisi. Mun hermot ei kestä sitä sekaisuutta ja asioiden mutkistamista yhtään ja tänään palo käpy, kn se oli varma, että sen koti puretaan ja tilalle rakennetaan uusi loistohotelli. Hän siis asuu kerrostalossa idyllisellä alueella, eikä sinne olla mitään hotellia rakentamassa. Siellä on meneillään tietyö ja jotain putkia uusitaan. Viime viikolla hän oli varma, että pankit kavaltavat hänen tilinsä ja meitä suomalaisia uhkaa monsuunisateet. Lääkäri kysyi viimeksi mikä päivä on niin hän elää tällä hetkellä vuotta 2016 kesäkuuta. Elviskin soitti eräänä päivänä ja Kirka kosi sitä kuukaisi sitten baarissa. Kirkasta on kuulema tullut lentäjä. Näin tarinoi 69v. muistisairas.

Asuu yksin kotonaan ja polttanut nyt kaikki pannunsa. Ostettiin uus ajastimella toimiva hella ja vedenkeitin, mutta viimeksi löysin vedenkeittimestä kananmunia ja se hiivatin vesikattila oli uudestaan poltettu. Viimeksi soitti lääkäri ja kertoi, että oli murtanut sormensa, että tulenko hakemaan. Käskin työntää taksiin, kun olin just sattumalta itse työmatkalla Köpiksessä. No se oli mennyt kotiinsa ja palannut takaisin lääkäriin, kun sen sormea särki. Taksi vei sen uudestaan kotiin. Ja kaupunki ei vaan anna avopalveluasuntoa eikä kodinhoitajaa, koska olen hänen edunvalvojansa. Pyysivät, että alkaisin hänen omaishoitajaksi. No ainakaan kaiken tuon edellämainitun kombinaation jälkeen ei kiinnosta tippaakaann, että se asuisi kanssani saman katon alla. Ei varmaan minun teinitkään. Hauskinta tässä on se, ettei veljeni hoida kumpaakaan vanhemmista ja isällä (76v.) sitten on reuman lisäksi puhjennut kai Parkinson. Pää toimii, mutta kroppa ei kun äidillä taas ei toimi latva lainkaan. Vanhemmat siis eronneet kauan sitten.

Veljeni on lisäksi patalaiska aamusta iltaan. Sen kämppä on sekaisin ja ihmettelee, kun ei saa naista. Hän onkin ainut joka sitä ihmettelee. Sen teini-ikäinen lehtolapsi soitteli yksi päivä isänsä perään ja lopulta hain pojan asemalta, eikä puhuttu siitä veljelleni mitään. Meillä se teini oli koko viikonlopun, kun veli unohti, että on sen isäviikonloppu. Odotettiin, että milloin se hiffaa ja tiistaina se soitti, kun Masasta ole kuulunut mitään.

Mä niin odotan vielä vuoden, kun oma nuorimmaiseni on 18. Muutan jonnekin kauas tosi pieneen yksiöön, ettei tartte yhtään hoivata ketään. Luovun edunvalvonnasta valtion hyväksi ja pistän isän hoivakotiin. Onneksi omat lapset on kärryillä kaikesta ja ovat omatoimisia. Muuten olisin pulassa.

Huoh, ihanaa, että sain purkautua. Ei mulla muuta.