Kuinka usein tunne siitä, ettei alkava suhde ole kunnossa

Minulle on pari kolme kertaa tullut sellainen aavistus, että minulle suunnitellaan parisuhteessa assistentin roolia, ja nopeastihan tuollainen aavistus osoittautuukin oikeaksi. Koska haluan suhteelta nimenomaan kumppanuutta, päästän tuollaiset kokelaat paremmille apajille.

Enpä koskaan päästäisi etenemään suhdetta, jossa olisi olo, että kaikki ei ole kunnossa.

Omalla kohdallani on pitänyt aina paikkansa. Kyse on ollut esim. sellaisista merkeistä, että toinen osapuoli on jotenkin jyräävä, puhuu vain itsestään ja omista asioistaan, menettää helposti malttinsa, puhuu halveksivasti muista ihmisistä jne. Tuossa tapauksessa selvisi, että kyseessä oli potentiaalisesti väkivaltainen ihminen. Onneksi lähdin ajoissa pois. 

Eräässä lievemmässä tapauksessa oli omituista riitelyä pikkuasioista, mykkäkoulua ja murjotusta, väärinymmärryksiä puolin ja toisin. Emme yksinkertaisesti sopineet yhteen ja olimme molemmat siinä vaiheessa henkisesti epäkypsiä. 

Minulla on aina ollut sellainen tunne, ettei alkava suhde ole kunnossa, mutta olenkin helposti huolestuva ihminen jolla on huono itsetunto ja joka pelkää aina pahinta. Eipä olisi yksikään suhde kovin pitkälle päässyt jos antaisin kauheasti valtaa näille tunteille. 

Toki jos jotain näyttöä on niin toki sitä kannattaa uskoa. Mutta pelkkä tunne ei välttämättä kerro muusta kuin omista odotuksista ja peloista.

Miksi ihmeessä kukaan jäisi sellaiseen suhteeseen katselemaan? Jos jo alussa on tunne, ettei kaikki ole kunnossa, niin silloin erotaan. Tai oikeammin ei edes ruveta seurustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aina ollut sellainen tunne, ettei alkava suhde ole kunnossa, mutta olenkin helposti huolestuva ihminen jolla on huono itsetunto ja joka pelkää aina pahinta. Eipä olisi yksikään suhde kovin pitkälle päässyt jos antaisin kauheasti valtaa näille tunteille. 

Toki jos jotain näyttöä on niin toki sitä kannattaa uskoa. Mutta pelkkä tunne ei välttämättä kerro muusta kuin omista odotuksista ja peloista.

Jos on taipumusta tuollaiseen ja tunnistaa sen itsessään, sitten varmaan kannattaa ottaa asia esille partnerin kanssa. Voi kertoa omista huolistaan ja peloistaan ja voi kertoa senkin, ettei aina ole varma, onko peloilla mitään todellisuuspohjaa. Kumppanin reaktio yleensä paljastaa, onko oikeaa syytä huoleen vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kukaan jäisi sellaiseen suhteeseen katselemaan? Jos jo alussa on tunne, ettei kaikki ole kunnossa, niin silloin erotaan. Tai oikeammin ei edes ruveta seurustelemaan.

Niin, nyt jälkikäteen tiedän, että olisi pitänyt lähteä heti. Mutta olin silloin nuori ja huonoitsetuntoinen enkä tiennyt ihmissuhteista mitään. Virheistä oppii.