Mitä mieltä olette parisuhteestani ja ajatuksistani?
Olen siis siinä tyypillisessä pohdinnan paikassa: onko tämä se suhde jonka haluan loppuelämäkseni.
Pahoittelen jo etukäteen että tulee ehkä pitkä viesti. Olen seurustellut vuoden verran upean miehen kanssa. Upealla tarkoitan: fiksu, 100% luotettava, mukavaa seuraa, avoin ja keskustelutaitoinen, huomioi minut, vastuullinen ja elämä järjestyksessä. Hän on todella hyvä mies, juuri sellainen millaisen haluan aviomiehekseni.
Mutta. En ole varma tunteideni vahvuudesta. En ole missään vaiheessa oikein saanut sitä tunnetta, että "tässä se oikea mies nyt on". Meillä on aina mukavaa yhdessä, ja kun olemme erossa kaipaan häntä. Mietin kuitenkin, onko tässä enemmän kyse tottumuksesta kuin siitä että todella rakastaisin tätä miestä. Tulemme tosi hyvin juttuun, mutta jotenkin en tunne sellaista "sielunkumppanuutta". Ennemminkin olemme vain kaksi ihmistä, joilla on hyvät ihmissuhdetaidot, osaamme kumpikin joustaa ja tukea toista, emme haasta riitaa, panostamme siihen että yhteinen aikamme on mukavaa. Arvostan, kunnioitan, jopa rakastan häntä - mutta onko hän se oikea minulle?
Olen seurustellut kahdesti ennen tätä, enkä ole koskaan tuntenut sellaista suurta rakkautta. En edes tiedä millaista sellainen suhde oikeastaan olisi.
Huom. Tiedän että täällä palstalla aina puhutaan j.änniksistä ja kil.teistä miehistä, ja haluan sanoa että sellaisesta tässä ei ole kyse. En yhtään kaipaa mitään "jän.nää" miestä, vaan päinvastoin rakastan tässä miehessä juuri tuota luotettavuutta, keskustelutaitoa, vastuullisuutta jne. Hän on myös riittävän jännittävä minulle, esim. seksissä hyvin kokeilunhaluinen (kokeilunhaluisempi kuin minä), meillä on hyvää seksiä.
Nyt kun olemme olleet vuoden yhdessä ja yhteenmuutto alkaisi tulla ajankohtaiseksi, tunnen että olen tilanteessa jossa minun on tehtävä päätös: luovunko tästä suhteesta ja lähden vielä etsimään "sitä oikeaa", sielunkumppania (jota en välttämättä koskaan tule löytämään?), vai sitoudunko tähän mieheen ja panostan kaikkeni häneen ja meidän yhteiseen tulevaisuutemme.
Mies on tyytyväinen suhteeseemme ja sanoo rakastavansa minua. Minusta tuntuu että hän ei haihattele minkään sielunkumppanuuksien perään, vaan ajattelee suhdettamme ennemminkin järjellä: meillä on aina mukavaa yhdessä, emme riitele, keskustelemme paljon, seksi sujuu jne. = hyvä suhde.
Miltä tämä tilanne teistä kuulostaa?
Onko aivan hullua lähteä etsimään sitä elokuvarakkautta ja luopua todella hyvästä miehestä. Tiedän aivan hyvin, että jos nyt luovun tästä miehestä, en välttämättä tule enää löytämään yhtä hyvää, luotettavaa, hienoa miestä. Nuo miehen ominaisuudet kuitenkin painavat minulle vaakakupissa todella paljon, vaikka rakkaus ei leiskukaan villinä.
Saa myös kertoa omia kokemuksia, jos olette olleet vastaavassa tilanteessa ja tehneet jonkin päätöksen!
Kommentit (25)
Elokuvarakkaus ei ole pelkkää vaahtokarkkia ja shampanjaa, yleensä se tuo mukanaan myös draamaa ja vaikeita juonenkäänteitä.
Olen rakastunut kahdesti mutta erilaisesti Siihen Oikeaan. Ekalla kerralla se oli niin suurta, että minua pelotti kuinka rakkauden sokaisema olin enkä vieläkään osaa määritellä sitä mikä se omituinen ja ihana suhde oli. Tokalla kerralla tunne syttyi hitaammin, vuorovaikutuksen myötä askel askeleelta, ihan kuin muuraisi tiiliseinää. Siinä ei tullut vauhtisokeutta eikä epäilyksiä ja opin olemaan avoimesti oma itseni.
Tuo "sen oikean" kaipailu kuulostaa joltain Hollywood-hömpältä - oletko katsonut paljon sellaista?
Mielestäni hyvin tärkeä merkitys on sillä, minkä ikäinen olet.
Itse olin tuossa tilanteessa 32-vuotiaana. Takana oli muutama suhde joissa olin ollut todella hullun lailla rakastunut, mutta joista ei monestakin syystä tullut mitään. Sitten tapasin miehen jonka kanssa suhde oli hyvin paljon tuon kuvailemasi kaltainen. Myönnän aivan suoraan että ajattelin asiaa puhtaasti järjellä ja jopa laskelmoivasti, ja päätin että menen hänen kanssaan naimisiin. Inhorealistisesti voin jopa myöntää että jossain taka-alalla oli ajatus että voin aina jättää hänet jos löydän "paremman".
Nyt 20 vuotta myöhemmin tuntuu käsittämättömältä että olen voinut ajatella noin. Olemme yhdessä edelleen ja todella onnellisia. En koskaan ollut rakastunut mieheeni, mutta rakastan häntä valtavasti.
Ja kuten niin usein, popmusiikista löytyy valo ja totuus. :-)
It's Getting Better
Once I believed that when love came to me
It would come with rockets, bells and poetry
But with me and you it just started quietly and grew
And believe it or not
Now there's something groovy and good
Bout whatever we got
And it's getting better
Growing stronger warm and wilder
Getting better everyday, better everyday
I don't feel all turned on and starry eyed
I just feel a sweet contentment deep inside
Holding you at night just seems kind of natural and right
And it's not hard to see
That it isn't half of what it's going to turn out to be
Cause it's getting better
Growing stronger, warm and wilder
Getting better everyday, better everyday
And just like a flower that takes time to bloom
This love of ours is taking time to grow
And I don't mind waitin', don't mind waitin'
Cause no matter how long it takes
The two of us know
That it's getting better
Growing stronger, warm and wilder
Getting better everyday, better everyday.
Antaisin paljon saadakseni tuollaisen suhteen mikä sinulla nyt o..