Lue keskustelun säännöt.
Miten lohdutan eskarilaista
29.05.2006 |
kun eskari loppuu perjantaina, ja tyttö nytkin sängyssään itki ja suri jo etukäteen eskarin loppumista. Syystä että opettaja on tosi kiva ja mukava (myös minun mielestäni).
Yritin äsken hyvää yötä toivottaessani parhaani mukaan lohduttaa, sanoin että onhan tuleva koulun opekin kiva jne. Mutta ei, itku vaan yltyi, kun tulee eskarin opea ikävä.
Yritin selittää, että sellaista se isommaksi kasvaminen on, niin tyttö sanoi, ettei halua enää kasvaa. Että voisi olla aina eskarissa. Taitaa tuleva koulun aloituskin aika lailla jännittää.
On meillä se lohtu tässä, että vuotta nuorempi veli menee syksyllä samaan eskariin, joten voidaan käydä siellä entistä eskariopea katsomassa ensi syksynä.
Kommentit (6)
Hei,
eikö ole hätkähdyttävää huomata oman lapsensa kasvavan? Kasvuun kuuluu kipua ja suruakin ja sen kestäminen ja siinä tukeminen vanhempana on todella haasteellinen tilanne. Oma poikamme menee vasta eskariin, mutta on todella tunteikas ja herkkä ja hän käy monia tunteita läpi. Surukin on hieno tunne. Varmasti parasta mitä voit tehdä, on että olet läsnä, teet hänen kanssaan asioita ja annat hänen puhua ja kertoa. Onhän tämä sinullekin surullista aikaa jollakin tavalla, koska hän menee kouluun ja reviiri suurenee. Pyri olemaan mitätöimättä lapsen surua äläkä vähättele sitä. Toki hän saa koulusta uusia ystäviä, mutta nyt hänen tarvitsee surra tämä surunsa.
Ole iloinen, että olet huomannut tyttösi surun, kuinka monella meistä vanhemmista on aikaa ja halua herkistyä lapsemme tunteille?
Aurinkoista kesää, Myy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta hyvä, että lapsi on noin avoin ja osaa purkaa tunteensa itkemällä ja kertomalla ääneen, mikä harmittaa.
Meilläkin on eskarilaisella viimeiset päivät käsillä, mutta hän ei ole reagoinut eskarin loppumiseen oikeastaan millään tavalla. Iltaisin on harrastuksia ym, jotka vievät huomion pois tulevasta muutoksesta. Ehkä asia konkretisoituukin vasta sitten, kun eskari on jo loppunut.
Vierailija:
Ole iloinen, että olet huomannut tyttösi surun, kuinka monella meistä vanhemmista on aikaa ja halua herkistyä lapsemme tunteille?
Aurinkoista kesää, Myy
Täällä on aina sama asia - yrittää kirjoittaa jotakin todella pohtien ja niskaan saa toisten positiiviset kommentit ;-)
On aika tavallista, että tulevia ekäluokkalaisia ja myös heidän vanhmpia jännittää koulun alku. Lapsesi on vaikea luopua tutusta ja turvallisesta ja uusi on ihmeellistä ja pelottavaa. Uskon, että lapsesi on ensimmäisen koulupäivän jälkee jo ihan toista mieltä. Ekä koulupäisä on varmasti mukava ja itkuajatukset vaihtuu iloksi. Nän on ainakin minun monelle pienelle oppilaalle käynyt.