Kolme parasta kirjaa, jotka olet lukenut?

-Dmitri Gluhovski:Metro 2033

-Palo Coelho:Alkemisti

-Knut Hamsun: Nälkä

Valinta oli vaikea!

Faith kirjoitti:

- Edgar Allan Poe: Kootut kertomukset (sisältää kaikki Poen novellit)

- Franz Kafka: joku vastaava laaja novellikokoelma, niitä on monia

- Leena Krohn: Pereat Mundus tai Ettei etäisyys ikävöisi

Siinä kolme hyvää tällä hetkellä mieleen muistuvaa kirjaa fiktion puolelta.

Ihan OT,mutta noista Poen novelleista;  olin lukenut jo vuosia sitten nuo novellit, mutta luin ne uudestaan,kun Jaana Kapari käänsi ne. Olivat muuten paljon aiempia parempia suomennoksia, mielestäni lähempänä Poen omia alkuperäisiä tekstejä ja tyyliä.

Kääntäjällä on yllättävänkin suuri merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Hirmu vaikea kysymys, kun olen lapsesta asti lukenut noin kirjan/viikko eli valinnan varaa olisi. Äkkiseltään mieleen tulevia on seuraavat:

- Hanya Yanagihara Pieni Elämä

- Donna Tartt Tikli

-Stephen King 22.11.63

ja bonuksena vielä ikisuosikkini Käärme paratiisissa/Hemingway.

Äänikirjoina olen kuunnellut klassikoita ja esim. Saatana saapuu Moskovaan ja Sinuhe olivat kuunneltuina loistavia, mutta en koskaan saanut kirjoina luettua, kun tuntuivat niin puuduttavilta. Rikos ja Rangaistus sen sijaan oli myös kuunneltuna mielestäni epäkiinnostava.

Mahtavaa, tämä voisi olla myös minun listani! Etenkin tuo Kingin kirja hipoi täydellisyyttä, harmitti todella, kun se loppui.

Lisään joukkoon vielä Alastair Reynoldsin Poseidonin Lapset-trilogian, sekä Dan Simmonsin Hyperion-sarjan, kun joku tuolla ihanasti jo viittasi nuoruuteni sci-fi-idoleihin Asimoviin, Clarkeen ja olikohan myös Stanislav Lem mainittu. Olin hulluna myös Philip K. Dickin häröilevään tuotantoon.

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran

Vierailija kirjoitti:

Ihan OT,mutta noista Poen novelleista;  olin lukenut jo vuosia sitten nuo novellit, mutta luin ne uudestaan,kun Jaana Kapari käänsi ne. Olivat muuten paljon aiempia parempia suomennoksia, mielestäni lähempänä Poen omia alkuperäisiä tekstejä ja tyyliä.

Kääntäjällä on yllättävänkin suuri merkitys.

Käännöksellä on huomattava merkitys. Luen sekä suomeksi että englanniksi, ja joskus käännöstä alkuperäiseen verratessa harmittaa, miten kääntäjällä on mennyt jokin viittaus ohi. Vaikea homma! Yleissivistystä on suotavaa omata.

(Ohis, kun maikkarilla väännettiin tekstittäjien palkoista/tms ja kääntäjät lakkoilivat, huomasi nopeasti tekstitysten laadun heikentymisen ((palkkasivat varmaan kiireellä korvaajia)). Kääntäjiin kannattaa satsata!)

1.Paul Auster:Sattumuksia Brooklynissa

2.Khaled Hosseini:Tuhat loistavaa aurinkoa

3.Sofi Oksanen: Puhdistus

Riku Korhonen - Emme enää usko pahaan

Tove Jansson - Kuvanveistäjän tytär

Haruki Murakami - Sputnik sweetheart

1. Gone with the wind / Margaret Mitchell

2. Täällä Pohjantähden alla -trilogia

3. Lord of the Rings -trilogy

Lastenkirjoista Roald Dahlin Matilda

Kiitos aloittajalle ketjusta. Jännä, että omasta mielestä The Great Gatsby oli ja on edelleen aivan sairaan tylsä.

Vierailija kirjoitti:

1. Gone with the wind / Margaret Mitchell

2. Täällä Pohjantähden alla -trilogia

3. Lord of the Rings -trilogy

Lastenkirjoista Roald Dahlin Matilda

Kiitos aloittajalle ketjusta. Jännä, että omasta mielestä The Great Gatsby oli ja on edelleen aivan sairaan tylsä.

Ja jännä miten maut menee ristiin, minäkään en pidä Gatsbystä ja Matilda ja LOTR kuuluvat lemppareihin, mutta Tuulen viemää taas inhosin (hyvin kirjoitettu, mutta Scarlett oli minulle liikaa). Minusta on mielenkiintoista, miten kirjallisuusmaku vaihtelee, miten jonkun kanssa on tosi paljon yhteistä ja silti jossain kohtaa mennään ihan eri teitä 😊

Ihana ketju, onhan palstalla siis sivistyneitäkin ihmisiä!

Täällä Pohjantähden alla

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin

Alastalon salissa

- kyllä, luin tän ja se oli huikean hyvä, kun siihen pääsi sisälle ja sai googletettua meri- ja laivasanastoa. Aiheesta on t-paita, jossa teksti: Olen lukenut Alastalon salissa. Tilasin sen ja kannan sitä ylpeänä.

Täällä Pohjantähden alla on mielettömän hieno. Uskalsin tarttua siihen vasta muutama vuosi sitten, 40-vuotiaana. Luin kolme osaa reilun vuoden aikana, aina välillä jotain muuta lukien. Minusta se toinen osa oli liian poliittinen makuuni ja hieman tylsä, mutta eka ja kolmas ihan huippuja. Linnan kieli on tavattoman rikasta ja upeaa. Luin vähän väliä jotain todella hienoja lauseita miehelleni ja hän lukikin koko trilogian heti perääni. Sopi hienosti Suomi 100 -vuoteen ja auttoi ymmärtämään 1918 tapahtumia.

Nuorena olisin vastannut

-Banana Yoshimoto: Kitchen

-Erlend Loe: Supernaiivi

-Stephen King: Se

Nykyhetkessä:

-Ian McEwan: Makeannälkä

-Wendy Jones: The Thoughts and Happenings of Wilfred Price, Purveyor of Superior Funerals

-Jyrki Nissinen: Kehittymättömät ufot

Ihana kysymys mutta vaikea ihmiselle, jonka elämän sisältö ovat kirjat.

Nosto

En ole lukenut koko ketjua, mutta mieleeni tuli Ishiguron järkyttävä teos Ole luonani aina. Tosin en tykännyt suomennoksesta. Onneksi osaan englantia ja onhan alkuperäinen usein muutenkin parempi.

Never Let Me Go by Kazuo Ishiguro

Hirveän vaikeaa kysymys! Paras ei välttämättä ole nautittavin. 😁 Tässä kuitenkin kolme:

Jaan Kross: Uppiniskaisuuden kronikka

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

Jhumpa Lahiri: Kaima

Assburger kirjoitti:

Pointsit Sinuhelle täältäkin, se Layrintin hirviö

vähän laskee kokonaisuuden pisteitä(olen kuulemma tosikko).

Päätalon Iijoki-Sarja oli minulle joskus hyvin tärkeä.

Vernen seikkailukirjat olivat lapsuuden lukukokemuksista tärkeimpiä, "Salaperäinen saari" ehkä vaikuttavin.

Mun mielestä se labyrintin hirviö on parasta antia siinä kirjassa! En ole mikään suuri kirjallisuuden analysoija, mutta jotenkin se edustaa mulle sellaisia piileviä tuhovoimia yhteiskunnassa ja toisaalta sellaista selittämätöntä, vaiettua elementtiä ihmisen elämässä.

Siitä on siis turkasen kauan, kun olen Sinuhen lukenut, mutta Minotauros on vaikuttava osa kirjaa.

The heroin diaries

The Dirt

Elvis and me