Perheväkivalta ja suhteen jatkaminen
Pystyitkö unohtamaan?
Tähän ei sitten mitään asiaan kuulumattomia, eikä provojuttuja. Yleisesti tämän aiheen keskustelut menee pieleen, kun joku tulee pätemään tai provohuutaan. Nyt vois asiaa kokeneet antaa äänensä kuulua.
Kommentit (14)
Itselläni tapahtumista on jo aikaa, mutta ne ovat olemassa. Välillä mietin voiko suhde olla täysipainoinen tällaisen taakan jälkeen. Näistä ei tietenkään voi puhua vieläkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä on tapahtunut ko suhteessa? Vähän epämääräinen aloitus.
Kysyin sun kokemusta
Ap
Jos kuvioissa mukana on lapsia - kuten sanasta "perheväkivalta" voi päätellä - on todella vastuutonta ja julmaa lapsia kohtaan altistaa heidät väkivallalle tai edes sen uhalle taikka välilliselle kokemiselle. Yksinkertaisesti VÄÄRIN. Muutenhan aikuinen ihminen saa asettaa itsensä piestäväksi miten mielii, mutta ei sekään erityisesti älykkyydestä kerro.
Vierailija kirjoitti:
Jos kuvioissa mukana on lapsia - kuten sanasta "perheväkivalta" voi päätellä - on todella vastuutonta ja julmaa lapsia kohtaan altistaa heidät väkivallalle tai edes sen uhalle taikka välilliselle kokemiselle. Yksinkertaisesti VÄÄRIN. Muutenhan aikuinen ihminen saa asettaa itsensä piestäväksi miten mielii, mutta ei sekään erityisesti älykkyydestä kerro.
Mikä mielestäsi on uhka? Halusin kokemuksia loppuneesta väkivällasta ja elämästä sen jälkeen. Mikä sun viestisi pointti oli tässä keskustelussa?
Moni lapsi on aikuisenakin yhteydessä väkivaltaisuuksia tehneeseen vanhempaan. Päälisin puolin kaikki kunnossa,utta miten vaikuttaa todellisesti? Onko isäinpäivänä ojennettu ruusu sydämmestä annettu vai pelkkä kulissi?
Miten parsuhde jossa mies löi viimeksi 10 vuotta sitten, voiko se olla hyvä?
Tollaista ei pidä unohtaa.
Kyse on epäterveestä vuorovaikutustyylistä, eikä sellainen muutu unohtamalla.
Jos olette pääkaupunkiseudulla voitte saada apua esimerkiksi Lähisuhdeväkivaltakeskuksesta: ilmaista lyhytterapiaa ainakin.
Pariterapiaa kannattaa myös harkita mutta moni terapeutti ei kai ota hoitaakseen jos suhteessa on väkivaltaa.
Kuitenkaan tuollainen ei muutu jos ei muuteta.
Ero on ainoa ratkaisu jos ei ole olennaisia muutoksia näköpiirissä.
Ainoa vaihtoehto, miten voisin jatkaa, olisi se että väkivaltainen osapuoli menisi terapiaan, uhri menisi terapiaan ja vielä yhdessä pariterapiaan. Mutta todellisuudessa lähdin ensimmäisestä tilanteesta, kun mies kohotti nyrkin minua vastaan. Se oli entinen avomieheni ja olin vasta 23-v. Onneksi osasin lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kuvioissa mukana on lapsia - kuten sanasta "perheväkivalta" voi päätellä - on todella vastuutonta ja julmaa lapsia kohtaan altistaa heidät väkivallalle tai edes sen uhalle taikka välilliselle kokemiselle. Yksinkertaisesti VÄÄRIN. Muutenhan aikuinen ihminen saa asettaa itsensä piestäväksi miten mielii, mutta ei sekään erityisesti älykkyydestä kerro.
Älykkyys ja kiintymyssuhdeongelmattomuus eivät korreloi.
ÄO:ni on korkea ja olen kokenut lähisuhdeväkivaltaa useamman kuin yhden miehen kanssa käsittääkseni koska kiintymyssuhdetyylini on ongelmallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuvioissa mukana on lapsia - kuten sanasta "perheväkivalta" voi päätellä - on todella vastuutonta ja julmaa lapsia kohtaan altistaa heidät väkivallalle tai edes sen uhalle taikka välilliselle kokemiselle. Yksinkertaisesti VÄÄRIN. Muutenhan aikuinen ihminen saa asettaa itsensä piestäväksi miten mielii, mutta ei sekään erityisesti älykkyydestä kerro.
Mikä mielestäsi on uhka? Halusin kokemuksia loppuneesta väkivällasta ja elämästä sen jälkeen. Mikä sun viestisi pointti oli tässä keskustelussa?
Moni lapsi on aikuisenakin yhteydessä väkivaltaisuuksia tehneeseen vanhempaan. Päälisin puolin kaikki kunnossa,utta miten vaikuttaa todellisesti? Onko isäinpäivänä ojennettu ruusu sydämmestä annettu vai pelkkä kulissi?
Miten parsuhde jossa mies löi viimeksi 10 vuotta sitten, voiko se olla hyvä?
Sanoisin että voi olla hyvä suhde jos molemmat osapuolet ovat tehneet osuutensa. Väkivallan tekijän täytyy oppia muita keinoja viestinsä perille viemiseksi, ja väkivallan kohteen täytyy myös tarkistaa että pitäisikö niitä omia rajoja puolustaa selkeämmin, ja yleisestikin sitä millaista kohtelua ihmisiltä voi sietää.
En tarkoita että turpaan saaminen olisi koskaan turpaan ottajan vika. Mutta itselläni on ainakin ollut tapana päätyä turpaanottamistilanteisiin koska tietyt omat psyykeni kommervenkit, ja niistä voin huolehtia vain itse.
Mutta ei ole hyvä suhde jos toinen osapuoli on 10 vuotta varonut toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuvioissa mukana on lapsia - kuten sanasta "perheväkivalta" voi päätellä - on todella vastuutonta ja julmaa lapsia kohtaan altistaa heidät väkivallalle tai edes sen uhalle taikka välilliselle kokemiselle. Yksinkertaisesti VÄÄRIN. Muutenhan aikuinen ihminen saa asettaa itsensä piestäväksi miten mielii, mutta ei sekään erityisesti älykkyydestä kerro.
Älykkyys ja kiintymyssuhdeongelmattomuus eivät korreloi.
ÄO:ni on korkea ja olen kokenut lähisuhdeväkivaltaa useamman kuin yhden miehen kanssa käsittääkseni koska kiintymyssuhdetyylini on ongelmallinen.
Tämä onkin se juttu. Tiedostaa ongelmat mutta silti hakeutuu samanlaaaisen seuraaaan. Minulla on tuttu joka on ihan norminainen. Käy töissä, iloinen, avulias, ahkera. Ei penaalin terävi kynä, mutta haasteista huolimatta kasvatti lapset hyvin.
Silti. Miehekseen löytää alkoholistin tai narsistialkoholistin.
naisilla tunne vie eikä järki, vaikka ois kuinka korkea äö.
Tai miehen lompakko vie.
Ei. Perheväkivalta on asia mitä EI VOI painaa villaisella.
Pettämisen ja semmoset voi harkintansa mukaan mutta väkivaltaa ei. Sun on lähdettävä lasten kanssa suhteesta heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuvioissa mukana on lapsia - kuten sanasta "perheväkivalta" voi päätellä - on todella vastuutonta ja julmaa lapsia kohtaan altistaa heidät väkivallalle tai edes sen uhalle taikka välilliselle kokemiselle. Yksinkertaisesti VÄÄRIN. Muutenhan aikuinen ihminen saa asettaa itsensä piestäväksi miten mielii, mutta ei sekään erityisesti älykkyydestä kerro.
Älykkyys ja kiintymyssuhdeongelmattomuus eivät korreloi.
ÄO:ni on korkea ja olen kokenut lähisuhdeväkivaltaa useamman kuin yhden miehen kanssa käsittääkseni koska kiintymyssuhdetyylini on ongelmallinen.
Minulla oli fiksu ja kiva työkaveri, jonka isä hakkasi äitiä.
Naisen parisuhteissa oli AINA väkivaltaa, vaikka hän oli kiltti ja lempeä ihminen. Hän mietti kerran, ettei hän voi jättää miestä, koska silloin mies pieksää koiraa.
En enää nähnyt häntä työsuhteen jälkeen. Toivon, että hän ymmärsi paeta miehen luota ja otti hakkaajamiehen koiran mukaansa.
Minua on kaksi miestä läpännyt. Toinen löi SYNTYMÄPÄIVÄNÄNI poskeani, kun olin taputtanut häntä poskelle. Toinen läpsäisi kättäni, kun otin paprikanpalan kulhosta. Kumpikin on eksä.
Toivon, että jätät miehen, joka hakkaa sinua ja/tai lapsia. Korkeaksi ilmoittamasi äo ei suojaa sinua kuolemalta. Suosittele sinulle terapiaa.
Mitä on tapahtunut ko suhteessa? Vähän epämääräinen aloitus.