Minkä ikäinen on yli-ikäinen neitsyt? AV:lta opittu uusi termi

Ei edes 89v vanhapoika tai -piika. Ei neitsyttään ja poikuttaan ole mikään pakko "menettää", voi elää täysin hyvää elämää ilmankin.

h_ki kirjoitti:

Jos on neitsyt vielä 25-vuotiaana, niin mahtaako pariutua koskaan? Tietysti, jos ei tunne tervettakaan, niin ei siinä mitään.

Mieheni oli 27v, ja kyllä, silloin pariutui ja antoi minulle poikuutensa, kuten minä hänelle neitsyyteni =) 

Monet haluaa odottaa ns. sitä oikeaa, uskovaiset myös papin aamenta.

Vierailija kirjoitti:

Ei edes 89v vanhapoika tai -piika. Ei neitsyttään ja poikuttaan ole mikään pakko "menettää", voi elää täysin hyvää elämää ilmankin.

Miksi sitten ihmiset eivät oikeastaan koskaan näin tee? Elämmekö jossain joukkopsykoosissa, jossa parisuhde ja seksi ovat hyvän elämän takeita? Tämmöisiä neuvoja on helppo heitellä, koska oikeastaan koskaan ne eivät tule ihmisiltä, jotka olisivat omaa mantraansa noudattaneet. Rikkaankin ihmisen on helpppo sanoa, että rutiköyhänä voi elää tyydyttävää elämää ja turhaa valittaa ei se raha ole elämässä mitenkään tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Monet haluaa odottaa ns. sitä oikeaa, uskovaiset myös papin aamenta.

Tämä on eri asia. Saisi, mutta haluaa odottaa.

Entäs ne, jotka haluaisivat, mutta eivät kenellekään kelpaa?

h_ki kirjoitti:

Jos on neitsyt vielä 25-vuotiaana, niin mahtaako pariutua koskaan? Tietysti, jos ei tunne tervettakaan, niin ei siinä mitään.

Poikuus meni vasta 35v. Samana vuonna menin naimisiin.

Vaimon tapasin reilua vuotta aikaisemmin, seurustelu oli etäisyyksien vuoksi hidasta joten seksiin ei päästy heti.

Ehkä se oli hyväkin, koska kokemattomana suorituspaineet olisivat olleet pahat jos olisi heti päädytty sänkyyn.

Pidemmän tutustumisen jälkeen luottamus oli tarpeeksi hyvä.

Miksi vasta noin vanhana? En tiedä. En vain tavannut ketään naista. Kaverit iskivät baareista naisia, mutta minä en kestänyt alkoholia joten ei onnistunut.

Kavereille tietysti olin esittänyt.jo lukio-iässä kokenutta, eihän silloin kukaan myöntänyt kokemattomuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se aina siltä tuntuu, että peli on pelattu kun on jo 26v ja ei ole edes suudellut ketään. Miksi helvetissä kukaan nainen haluaisi alkaa säätämään mitään "miehen" kanssa joka ei osaa edes suudella? Ja kun ei osaa suudella niin ei pääse petipuuhiinkaan. 

Suoraan sanottuna vituttaa kun annoin silloin teininä muiden puheiden vaikuttaa liikaa itsetuntooni. Olisin varmaan onnistunut jonkun tytön löytämään netistä silloin, mutta itseluottamus oli ihan täysi 0. Noin parikymppisenä sitten yritin aika ahkerastikin, mutta en kelvannut kellekään ja vähän katkeroiduin. Nykyään on jo niin paskat setit, että en viitsi edes yrittää missään deittipalstoilla, tuli siellä aika kylmää kyytiä jo silloin aikoinaan, niin vielä pahempaa olisi edessä nyt. Jos joskus tulee joku nainen ja ottaa minut väkisin, niin ehkä sitten pääsen poikuudestani. Muuten peli lienee osaltani ohitse, ja sen kanssa on jotenkin opeteltava elämään.

Terveisin Naispelko26

Kirjoittele vielä tovintäällä av:lla, niin joku nainen ihan oikeasti tulee ja ottaa sinut väkisin. Sellaisia viitteitä on ollut ilmassa. 🙂❤️

No aikamoinen homma on meikäläinen väkisin ottaa. On palstalla näitä "ihailijoita" ollut aiemminkin, mutta ei kukaan ole onnistunut poikuuttani riistämään.

Terveisin Naispelko26

Ihmiset eivät ymmärrä, että ei kirjoitustaito tai näistä kirjoituksista tehtävät tulkinnat tee ihmisestä vielä haluttavaa tai kiinnostavaa oikeassa elämässä. Jos näin helpolla pääsisi parisuhteeseen ei tällekään palstalle kirjoittelisi niin paljon yksinäisiä aikamiehiä kuin nyt kirjoittelee. Me olemme introvertejä, sosiaalisesti kömpelöitä ja pitkittyneen yksinäisyyden epävarmoiksi tekemiä. Tämä on meille helppoa viestintää ja kommunikaatiota, mutta ei tuolla tosimaailmassa voi olettaa saavansa mitään, jos ei itseään osaa ilmaista verbaalisesti tai oikeanlaisilla sanattomilla eleillä. Kun ei ole koskaan niitä oppinut, niin mistä edes aloittaa, kun muilla on kymmeniä vuosia etumatkaa?

Oletko kokeillut tutustua vastakkaiseen sukupuoleen netin deittipalveluissa? Tai sitten irl kaveripohjalta?

Kannattaa myös unohtaa tuo ajatus oikeanlaisesta ja vääränlaisesta tavasta ilmaista itseään. Ilmaise itseäsi omalla tyylilläsi, siten kuin koet luontevimmaksi. Persoonallisuus on usein just se mikä herättää kiinnostuksen.

Olen yrittänyt deittailla ja en tiedä mistä tämän ikäinen mies enää löytäisi naispuolisia kavereita.

Miksi et yritä enää? Mihin deittailu on tyssännyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se aina siltä tuntuu, että peli on pelattu kun on jo 26v ja ei ole edes suudellut ketään. Miksi helvetissä kukaan nainen haluaisi alkaa säätämään mitään "miehen" kanssa joka ei osaa edes suudella? Ja kun ei osaa suudella niin ei pääse petipuuhiinkaan. 

Suoraan sanottuna vituttaa kun annoin silloin teininä muiden puheiden vaikuttaa liikaa itsetuntooni. Olisin varmaan onnistunut jonkun tytön löytämään netistä silloin, mutta itseluottamus oli ihan täysi 0. Noin parikymppisenä sitten yritin aika ahkerastikin, mutta en kelvannut kellekään ja vähän katkeroiduin. Nykyään on jo niin paskat setit, että en viitsi edes yrittää missään deittipalstoilla, tuli siellä aika kylmää kyytiä jo silloin aikoinaan, niin vielä pahempaa olisi edessä nyt. Jos joskus tulee joku nainen ja ottaa minut väkisin, niin ehkä sitten pääsen poikuudestani. Muuten peli lienee osaltani ohitse, ja sen kanssa on jotenkin opeteltava elämään.

Terveisin Naispelko26

Kirjoittele vielä tovintäällä av:lla, niin joku nainen ihan oikeasti tulee ja ottaa sinut väkisin. Sellaisia viitteitä on ollut ilmassa. 🙂❤️

No aikamoinen homma on meikäläinen väkisin ottaa. On palstalla näitä "ihailijoita" ollut aiemminkin, mutta ei kukaan ole onnistunut poikuuttani riistämään.

Terveisin Naispelko26

Ihmiset eivät ymmärrä, että ei kirjoitustaito tai näistä kirjoituksista tehtävät tulkinnat tee ihmisestä vielä haluttavaa tai kiinnostavaa oikeassa elämässä. Jos näin helpolla pääsisi parisuhteeseen ei tällekään palstalle kirjoittelisi niin paljon yksinäisiä aikamiehiä kuin nyt kirjoittelee. Me olemme introvertejä, sosiaalisesti kömpelöitä ja pitkittyneen yksinäisyyden epävarmoiksi tekemiä. Tämä on meille helppoa viestintää ja kommunikaatiota, mutta ei tuolla tosimaailmassa voi olettaa saavansa mitään, jos ei itseään osaa ilmaista verbaalisesti tai oikeanlaisilla sanattomilla eleillä. Kun ei ole koskaan niitä oppinut, niin mistä edes aloittaa, kun muilla on kymmeniä vuosia etumatkaa?

Oletko kokeillut tutustua vastakkaiseen sukupuoleen netin deittipalveluissa? Tai sitten irl kaveripohjalta?

Kannattaa myös unohtaa tuo ajatus oikeanlaisesta ja vääränlaisesta tavasta ilmaista itseään. Ilmaise itseäsi omalla tyylilläsi, siten kuin koet luontevimmaksi. Persoonallisuus on usein just se mikä herättää kiinnostuksen.

Olen yrittänyt deittailla ja en tiedä mistä tämän ikäinen mies enää löytäisi naispuolisia kavereita.

Miksi et yritä enää? Mihin deittailu on tyssännyt?

En oikein tiedä. Ehkä siihen, että kokemukset ovat olleet sen verran negatiivisia tai parhaimmillaankin neutraaleja, että en oikein enää usko tilanteen paranevan yrittämällä samaa asiaa uudestaan ja uudestaan. Mä luulen, että jäin junasta enkä enää osaa keplotella itseäni sisään. Luulen myös, että viestitän jotenkin käytökselläni, että en ole ihan samalla tasolla kuin keskiarvoinen ikäiseni mies. Se voi olla epävarmuutta tai kyvyttömyyttä toimia oikein tietyissä tilanteissa, mutta oli se mitä tahansa niin kohtaamani naiset ovat sen jotenkin aistineet. Tai sitten en vain ole sitä mitä he etsivät. En tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että 25 v. Ei siinäkään mitään vikaa ole. Me kehitymme eri tahdissa ja jokainen tekee omat päätöksensä. Ei tuon ikäiselläkään varmaan mitään vaikeuksia ole löytää seuraa, kun kokee olevansa siihen valmis.

Sitten on niitä tälläkin palstalla pyöriviä 40-vuotiaita kokemattomia. He ovat jo selvästi jotenkin sekaisin ja pelottavia.

Niin se, että ei halua seksiä on pelottavaa?

Ei vaan epänormaalius. Jäänyt kehitysaskel ottamatta. E ituon ikäiset ole nunnia lukuunottamatta omasta tahdostaan kokemattomia.

Voiko jollain olla noin rajoittunut maailmankuva?

Pidätkö outona, jos 40-vuotias ei osaa lukea? Tai ei osaa pyöräillä? Perustaitoja kaikki tyyni.

Minua ei ole eläessäni missään niistä kouluista ja opskelupaikoista joita olen käynyt opetettu ja tai muutoin ohjattu harrastamaan seksiä kenenkään opettajan saati myöhemmin professorin tai dosentin johdolla.

Sukupuolivalistusta sain aikanaan yläasteella mutta siinäkään ei ollut jakoa jossa oltaisiin osoiettu kumppani, että no niin kokeillaampa seuraaaksi ehkäisy välineitä ja seksiä käyännössä. (Ei vaikka pari ja ryhmätöitä tehiin muutoin kyllä) 

Ei tällaista oppia ja ohjausta tai järjestettyä toimintaa ole vanhemapnikaan toteuttaneet.

En myöskään ole osannut saati halunnut yrittää saada keneltäkään seksiä väkisin. - En myöskään ole ollut halukas siihen, että olisin yrittäny ostaa iselleni seksiä joltain tai jostain  

Kysynkin nyt sanotaanko vastaisuuden varalle, että missä minä voin kohdata 100% varmuudella hänet jonka kanssa voisin edetä ja päästä harrastamaan (vai piäsikö sanoa kokeilemaan) seksiä niin, että se tuntuisi meistä molemmista hyvältä vaihtehdola jakaa yhdessä aikaa. 

En minä ole koskaan erityisesti suunnitellut, että säilyttäisin  neisyyteni mahdollsimman vanhaksi. Niin vain on käynyt  - Ehkä minussa on jotain vikaa kun en erota itse kenestäkään päältä päin miten paljon tai vähän itse kukin on harrastanut seksiä. - Sillä olisihan se kiva, jos näin voisi, niin saattaisi kohdistaa huomionsa heihin, joilla saaaisi olla sama lähtötaso.

Toki tällä palstalla olevat asiantuntijat voivat jo nyt valistaa ja kertoa, että mitkä ovat sellaisia "seksin klassikoita" joita jokaisen sitä harrastavan tulisi osata ja muistaa, niin olisi kenties helpompi virittäyyä tunnelmaan toisen kanssa, joka huomattavalla todennäköisyydellä on minua kokeneempi, joka tai mikä ei minua haittaa.

 Toki toivon, ettei hän kovin tarkkaan ja yksityiskohaisesti vertailisi minun suoriutumistani aiempiin kokemuksiinsa. - Saattaisi näet tällöin tulla hieman paineita onnistua. Uskon myös, että seksisskäin pätee vanha viisaus: jos haluaa saada tulee myös itse antaa.             

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se aina siltä tuntuu, että peli on pelattu kun on jo 26v ja ei ole edes suudellut ketään. Miksi helvetissä kukaan nainen haluaisi alkaa säätämään mitään "miehen" kanssa joka ei osaa edes suudella? Ja kun ei osaa suudella niin ei pääse petipuuhiinkaan. 

Suoraan sanottuna vituttaa kun annoin silloin teininä muiden puheiden vaikuttaa liikaa itsetuntooni. Olisin varmaan onnistunut jonkun tytön löytämään netistä silloin, mutta itseluottamus oli ihan täysi 0. Noin parikymppisenä sitten yritin aika ahkerastikin, mutta en kelvannut kellekään ja vähän katkeroiduin. Nykyään on jo niin paskat setit, että en viitsi edes yrittää missään deittipalstoilla, tuli siellä aika kylmää kyytiä jo silloin aikoinaan, niin vielä pahempaa olisi edessä nyt. Jos joskus tulee joku nainen ja ottaa minut väkisin, niin ehkä sitten pääsen poikuudestani. Muuten peli lienee osaltani ohitse, ja sen kanssa on jotenkin opeteltava elämään.

Terveisin Naispelko26

Kirjoittele vielä tovintäällä av:lla, niin joku nainen ihan oikeasti tulee ja ottaa sinut väkisin. Sellaisia viitteitä on ollut ilmassa. 🙂❤️

No aikamoinen homma on meikäläinen väkisin ottaa. On palstalla näitä "ihailijoita" ollut aiemminkin, mutta ei kukaan ole onnistunut poikuuttani riistämään.

Terveisin Naispelko26

Ihmiset eivät ymmärrä, että ei kirjoitustaito tai näistä kirjoituksista tehtävät tulkinnat tee ihmisestä vielä haluttavaa tai kiinnostavaa oikeassa elämässä. Jos näin helpolla pääsisi parisuhteeseen ei tällekään palstalle kirjoittelisi niin paljon yksinäisiä aikamiehiä kuin nyt kirjoittelee. Me olemme introvertejä, sosiaalisesti kömpelöitä ja pitkittyneen yksinäisyyden epävarmoiksi tekemiä. Tämä on meille helppoa viestintää ja kommunikaatiota, mutta ei tuolla tosimaailmassa voi olettaa saavansa mitään, jos ei itseään osaa ilmaista verbaalisesti tai oikeanlaisilla sanattomilla eleillä. Kun ei ole koskaan niitä oppinut, niin mistä edes aloittaa, kun muilla on kymmeniä vuosia etumatkaa?

Eipä sitä tämän paremmin voisi tiivistää. Olen joskus aikanaan palstalla kertonutkin näille "ihailijoille", että Naispelko ja ihminen tämän nimimerkin takana ovat kaksi eri hahmoa. Tietysti Naispelko on minä ja ajatukseni, mutta en minä itseäni ihan näinkään sujuvasti ilmaise internetin ulkopuolella. Naispelko on tapa purkaa omaa ahdistustaan oikeastaan vailla mitään filtteriä. Oikeastaan Naispelko onkin minulle se tapa olla oma itseni ihan vapaasti, tavallaan saan hengittää tämän hahmon kautta. En minä omana itsenäni voi mennä pitkin kaupunkia huutelemaan, että en ole suudellut naista koskaan ja se tuntuu pahalta, enkä ole muutenkaan saavuttanut elämässä mitään mainittavaa. Täällä palstalla se ei haittaa oikeastaan ketään, "ihailijat" on kaikesta huolimatta minulle ystävällisiä ja saan kokea jonkinlaista hyväksyntää. Minulle se sinällään jo merkkaa paljon kun ei ole ystäviä oikeassa elämässä.

Terveisin Naispelko26

Vierailija kirjoitti:

En minä omana itsenäni voi mennä pitkin kaupunkia huutelemaan, että en ole suudellut naista koskaan ja se tuntuu pahalta, enkä ole muutenkaan saavuttanut elämässä mitään mainittavaa. 

Tällaista rehellisyyttäkin olen nähnyt tällä palstalla kannatettavan. Ihmisten on helppo uskoa maailman hyvyyteen, kun oma persaus ei ole pelissä mukana. Oman sisimpänsä avaaminen tuntemattomille on aina valtava riski ja varsinkin tällaisissa asioissa se voisi johtaa täydelliseen sosiaaliseen katastrofiin. Olisi tietenkin ihannetilanne, jos voisimme ilman huolta paljastaa ajatuksemme ja tilanteemme, mutta vaikka joku ihminen saattaisi nuo ymmärtää ja meidät hyväksyä, niin todennäköisempi skenaario on täysin päinvastainen. Tietyt asiat vain eivät ole yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä ja ihmiseltä odotetaan tiettyjä juttuja tiettyyn ikään mennessä. Näissä asioissa oman poikkeavuutensa paljastaminen on todella suuri riski, jota en ainakaan itse lähtisin tekemään. Mitä siinä edes voi saavuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se aina siltä tuntuu, että peli on pelattu kun on jo 26v ja ei ole edes suudellut ketään. Miksi helvetissä kukaan nainen haluaisi alkaa säätämään mitään "miehen" kanssa joka ei osaa edes suudella? Ja kun ei osaa suudella niin ei pääse petipuuhiinkaan. 

Suoraan sanottuna vituttaa kun annoin silloin teininä muiden puheiden vaikuttaa liikaa itsetuntooni. Olisin varmaan onnistunut jonkun tytön löytämään netistä silloin, mutta itseluottamus oli ihan täysi 0. Noin parikymppisenä sitten yritin aika ahkerastikin, mutta en kelvannut kellekään ja vähän katkeroiduin. Nykyään on jo niin paskat setit, että en viitsi edes yrittää missään deittipalstoilla, tuli siellä aika kylmää kyytiä jo silloin aikoinaan, niin vielä pahempaa olisi edessä nyt. Jos joskus tulee joku nainen ja ottaa minut väkisin, niin ehkä sitten pääsen poikuudestani. Muuten peli lienee osaltani ohitse, ja sen kanssa on jotenkin opeteltava elämään.

Terveisin Naispelko26

Kirjoittele vielä tovintäällä av:lla, niin joku nainen ihan oikeasti tulee ja ottaa sinut väkisin. Sellaisia viitteitä on ollut ilmassa. 🙂❤️

No aikamoinen homma on meikäläinen väkisin ottaa. On palstalla näitä "ihailijoita" ollut aiemminkin, mutta ei kukaan ole onnistunut poikuuttani riistämään.

Terveisin Naispelko26

Ihmiset eivät ymmärrä, että ei kirjoitustaito tai näistä kirjoituksista tehtävät tulkinnat tee ihmisestä vielä haluttavaa tai kiinnostavaa oikeassa elämässä. Jos näin helpolla pääsisi parisuhteeseen ei tällekään palstalle kirjoittelisi niin paljon yksinäisiä aikamiehiä kuin nyt kirjoittelee. Me olemme introvertejä, sosiaalisesti kömpelöitä ja pitkittyneen yksinäisyyden epävarmoiksi tekemiä. Tämä on meille helppoa viestintää ja kommunikaatiota, mutta ei tuolla tosimaailmassa voi olettaa saavansa mitään, jos ei itseään osaa ilmaista verbaalisesti tai oikeanlaisilla sanattomilla eleillä. Kun ei ole koskaan niitä oppinut, niin mistä edes aloittaa, kun muilla on kymmeniä vuosia etumatkaa?

Oletko kokeillut tutustua vastakkaiseen sukupuoleen netin deittipalveluissa? Tai sitten irl kaveripohjalta?

Kannattaa myös unohtaa tuo ajatus oikeanlaisesta ja vääränlaisesta tavasta ilmaista itseään. Ilmaise itseäsi omalla tyylilläsi, siten kuin koet luontevimmaksi. Persoonallisuus on usein just se mikä herättää kiinnostuksen.

Olen yrittänyt deittailla ja en tiedä mistä tämän ikäinen mies enää löytäisi naispuolisia kavereita.

Miksi et yritä enää? Mihin deittailu on tyssännyt?

En oikein tiedä. Ehkä siihen, että kokemukset ovat olleet sen verran negatiivisia tai parhaimmillaankin neutraaleja, että en oikein enää usko tilanteen paranevan yrittämällä samaa asiaa uudestaan ja uudestaan. Mä luulen, että jäin junasta enkä enää osaa keplotella itseäni sisään. Luulen myös, että viestitän jotenkin käytökselläni, että en ole ihan samalla tasolla kuin keskiarvoinen ikäiseni mies. Se voi olla epävarmuutta tai kyvyttömyyttä toimia oikein tietyissä tilanteissa, mutta oli se mitä tahansa niin kohtaamani naiset ovat sen jotenkin aistineet. Tai sitten en vain ole sitä mitä he etsivät. En tiedä.

No joo, voin kuvitella etteivät nuo kokemukset varmasti ole asiassa ainakaan auttaneet. Kuitenkin jos haluat jonkinlasen muutoksen, ei ole oikein muuta keinoa kuin jatkaa yrittämistä. Huonoja kokemuksia voi aina tulla, mutta aina on olemassa se mahdollisuus että tulee yksi hyväkin - ja se yksi riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se aina siltä tuntuu, että peli on pelattu kun on jo 26v ja ei ole edes suudellut ketään. Miksi helvetissä kukaan nainen haluaisi alkaa säätämään mitään "miehen" kanssa joka ei osaa edes suudella? Ja kun ei osaa suudella niin ei pääse petipuuhiinkaan. 

Suoraan sanottuna vituttaa kun annoin silloin teininä muiden puheiden vaikuttaa liikaa itsetuntooni. Olisin varmaan onnistunut jonkun tytön löytämään netistä silloin, mutta itseluottamus oli ihan täysi 0. Noin parikymppisenä sitten yritin aika ahkerastikin, mutta en kelvannut kellekään ja vähän katkeroiduin. Nykyään on jo niin paskat setit, että en viitsi edes yrittää missään deittipalstoilla, tuli siellä aika kylmää kyytiä jo silloin aikoinaan, niin vielä pahempaa olisi edessä nyt. Jos joskus tulee joku nainen ja ottaa minut väkisin, niin ehkä sitten pääsen poikuudestani. Muuten peli lienee osaltani ohitse, ja sen kanssa on jotenkin opeteltava elämään.

Terveisin Naispelko26

Kirjoittele vielä tovintäällä av:lla, niin joku nainen ihan oikeasti tulee ja ottaa sinut väkisin. Sellaisia viitteitä on ollut ilmassa. 🙂❤️

No aikamoinen homma on meikäläinen väkisin ottaa. On palstalla näitä "ihailijoita" ollut aiemminkin, mutta ei kukaan ole onnistunut poikuuttani riistämään.

Terveisin Naispelko26

Ihmiset eivät ymmärrä, että ei kirjoitustaito tai näistä kirjoituksista tehtävät tulkinnat tee ihmisestä vielä haluttavaa tai kiinnostavaa oikeassa elämässä. Jos näin helpolla pääsisi parisuhteeseen ei tällekään palstalle kirjoittelisi niin paljon yksinäisiä aikamiehiä kuin nyt kirjoittelee. Me olemme introvertejä, sosiaalisesti kömpelöitä ja pitkittyneen yksinäisyyden epävarmoiksi tekemiä. Tämä on meille helppoa viestintää ja kommunikaatiota, mutta ei tuolla tosimaailmassa voi olettaa saavansa mitään, jos ei itseään osaa ilmaista verbaalisesti tai oikeanlaisilla sanattomilla eleillä. Kun ei ole koskaan niitä oppinut, niin mistä edes aloittaa, kun muilla on kymmeniä vuosia etumatkaa?

Oletko kokeillut tutustua vastakkaiseen sukupuoleen netin deittipalveluissa? Tai sitten irl kaveripohjalta?

Kannattaa myös unohtaa tuo ajatus oikeanlaisesta ja vääränlaisesta tavasta ilmaista itseään. Ilmaise itseäsi omalla tyylilläsi, siten kuin koet luontevimmaksi. Persoonallisuus on usein just se mikä herättää kiinnostuksen.

Olen yrittänyt deittailla ja en tiedä mistä tämän ikäinen mies enää löytäisi naispuolisia kavereita.

Miksi et yritä enää? Mihin deittailu on tyssännyt?

En oikein tiedä. Ehkä siihen, että kokemukset ovat olleet sen verran negatiivisia tai parhaimmillaankin neutraaleja, että en oikein enää usko tilanteen paranevan yrittämällä samaa asiaa uudestaan ja uudestaan. Mä luulen, että jäin junasta enkä enää osaa keplotella itseäni sisään. Luulen myös, että viestitän jotenkin käytökselläni, että en ole ihan samalla tasolla kuin keskiarvoinen ikäiseni mies. Se voi olla epävarmuutta tai kyvyttömyyttä toimia oikein tietyissä tilanteissa, mutta oli se mitä tahansa niin kohtaamani naiset ovat sen jotenkin aistineet. Tai sitten en vain ole sitä mitä he etsivät. En tiedä.

No joo, voin kuvitella etteivät nuo kokemukset varmasti ole asiassa ainakaan auttaneet. Kuitenkin jos haluat jonkinlasen muutoksen, ei ole oikein muuta keinoa kuin jatkaa yrittämistä. Huonoja kokemuksia voi aina tulla, mutta aina on olemassa se mahdollisuus että tulee yksi hyväkin - ja se yksi riittää.

Kyllä, juuri niin. Ja vastoin palstatotuuksia, naisilla on hyvin paljon toisistaan ja valtavirrasta poikkeavia miesmakuja. Ei kaikilla mutta osalla kyllä.

Tämä tuli hyvin esille kun tapasin nykyisen vaimoni ollessani 29 vuotias ja jo aika lailla toivon heittänyt kokematon mies. Sitä ennen en koskaan ollut päässyt kenenkään naisen kanssa kuin korkeintaan sille kuuluisalle "kaverisektorille". Sitten kun lopulta tapasimme ja aloimme seurustella, vaimoni ei millään meinannut uskoa että en ole seurustellut aikaisemmin koska olin hänen mielestään juuri sellainen mies jonka kaikki halaisivat. No enpä ollut huomannut :)

Eli makuja ja käsityksiä on yhtä monta kuin on naistakin ja jostain voi ihan oikeasti löytyä se nainen joka näkee sinut hyvin eri silmin kuin kukaan muu aikaisemmin.

Yksi riittää toki. Se mikä vaihtelee on ihmisen henkilökohtainen kyky ottaa vastaan pettymyksiä löytääksen yhden. Ehkä jos kerrottaisiin, että sadan huonon kokemuksen jälkeen löydät sen yhden ja oikean niin silloin jaksaisi yrittää. Nythän ei ole mitään takuuta siitä löytääkö ikinä ketään vaikka kuinka yrittäisi ja varsinkin, kun aloittaa niin suurelta takamatkalta niin tärkeässä asiassa kuin parisuhde- ja seksikokemukset, niin tämän oikean ja ymmärtävän henkilön löytäminen on vielä vaikeampaa. Ei mahdotonta, mutta todella vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi riittää toki. Se mikä vaihtelee on ihmisen henkilökohtainen kyky ottaa vastaan pettymyksiä löytääksen yhden. Ehkä jos kerrottaisiin, että sadan huonon kokemuksen jälkeen löydät sen yhden ja oikean niin silloin jaksaisi yrittää. Nythän ei ole mitään takuuta siitä löytääkö ikinä ketään vaikka kuinka yrittäisi ja varsinkin, kun aloittaa niin suurelta takamatkalta niin tärkeässä asiassa kuin parisuhde- ja seksikokemukset, niin tämän oikean ja ymmärtävän henkilön löytäminen on vielä vaikeampaa. Ei mahdotonta, mutta todella vaikeaa.

Niin no, ainoat vaihtoehdot nyt joka tapauksessa ovat joko yrittää tai olla yrittämättä. Jälkimmäisessä todennäköisyys, että tulet kumppanin löytämään, on luonnollisesti pienempi - tokikaan ei sittenkään olematon. Kukaan ei tosiaan voi sinulle taata että varmasti tulet vielä kumppanin löytämään ja muut eivät voi asiaa puolestasi ratkaista, ikävä kyllä.

Suosittelisin muuten vielä ihan vakavasti tarkastelemaan omaa asennettasi asiaan, sillä myös se vaikuttaa siihen kuinka muut sinut näkevät. Jos olet pessimistinen ja jo valmiiksi luovuttajan asenteella liikkeellä, muut aistivat sen helposti ja se saattaa työntää heitä kauemmas. Vastaavasti myös sitä, mitä toiselta loppujen lopuksi hakee, kannattaa miettiä. Oikein muita neuvoja en nyt osaa antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi riittää toki. Se mikä vaihtelee on ihmisen henkilökohtainen kyky ottaa vastaan pettymyksiä löytääksen yhden. Ehkä jos kerrottaisiin, että sadan huonon kokemuksen jälkeen löydät sen yhden ja oikean niin silloin jaksaisi yrittää. Nythän ei ole mitään takuuta siitä löytääkö ikinä ketään vaikka kuinka yrittäisi ja varsinkin, kun aloittaa niin suurelta takamatkalta niin tärkeässä asiassa kuin parisuhde- ja seksikokemukset, niin tämän oikean ja ymmärtävän henkilön löytäminen on vielä vaikeampaa. Ei mahdotonta, mutta todella vaikeaa.

Niin no, ainoat vaihtoehdot nyt joka tapauksessa ovat joko yrittää tai olla yrittämättä. Jälkimmäisessä todennäköisyys, että tulet kumppanin löytämään, on luonnollisesti pienempi - tokikaan ei sittenkään olematon. Kukaan ei tosiaan voi sinulle taata että varmasti tulet vielä kumppanin löytämään ja muut eivät voi asiaa puolestasi ratkaista, ikävä kyllä.

Suosittelisin muuten vielä ihan vakavasti tarkastelemaan omaa asennettasi asiaan, sillä myös se vaikuttaa siihen kuinka muut sinut näkevät. Jos olet pessimistinen ja jo valmiiksi luovuttajan asenteella liikkeellä, muut aistivat sen helposti ja se saattaa työntää heitä kauemmas. Vastaavasti myös sitä, mitä toiselta loppujen lopuksi hakee, kannattaa miettiä. Oikein muita neuvoja en nyt osaa antaa.

Mun kohdalla on kaksi mahdollisuutta: 

- yrittää, luultavasti epäonnistua ja tajuta oma tasottomuutensa ihmisenä ja potentiaalisena kumppanina

- olla yrittämättä, tuntea itsensä huonoksi ihmiseksi ja epäonnistujaksi, mutta säilyttää pieni mahdollisuus, että jotain saattaa tapahtua

Valitsen jälkimmäisen.

Asennejutusta puhuminen on mun mielestä melko turhaa ja pinnallista analyysiä. Siinä oletetaan, että huonolla asenteella varustetuilla ihmisillä ei ole kumppaneita tai että yksinäiset ihmiset ovat aina olleet huonolla asenteella liikkeellä ja ovat siksi yksin. Ei se niin mene. Ihminen on kokemustensa summa ja positiivisinkin ihminen valuu kohti melankoliaa, jos häntä jatkuvasti päähän potkitaan. En ehkä naura yhtä paljon kuin kymmenen vuotta sitten, mutta nauran kuitenkin. En ehkä näe tulevaisuutta niin valoisana kuin ennen, mutta en elä täydellisessä pimeydessä. Jos nämä ovat ne jutut joiden takia en löydä ketään, niin ehkä se on sitten parempi, koska nuo vain sattuvat olemaan osa tämän hetkistä minuuttani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi riittää toki. Se mikä vaihtelee on ihmisen henkilökohtainen kyky ottaa vastaan pettymyksiä löytääksen yhden. Ehkä jos kerrottaisiin, että sadan huonon kokemuksen jälkeen löydät sen yhden ja oikean niin silloin jaksaisi yrittää. Nythän ei ole mitään takuuta siitä löytääkö ikinä ketään vaikka kuinka yrittäisi ja varsinkin, kun aloittaa niin suurelta takamatkalta niin tärkeässä asiassa kuin parisuhde- ja seksikokemukset, niin tämän oikean ja ymmärtävän henkilön löytäminen on vielä vaikeampaa. Ei mahdotonta, mutta todella vaikeaa.

Niin no, ainoat vaihtoehdot nyt joka tapauksessa ovat joko yrittää tai olla yrittämättä. Jälkimmäisessä todennäköisyys, että tulet kumppanin löytämään, on luonnollisesti pienempi - tokikaan ei sittenkään olematon. Kukaan ei tosiaan voi sinulle taata että varmasti tulet vielä kumppanin löytämään ja muut eivät voi asiaa puolestasi ratkaista, ikävä kyllä.

Suosittelisin muuten vielä ihan vakavasti tarkastelemaan omaa asennettasi asiaan, sillä myös se vaikuttaa siihen kuinka muut sinut näkevät. Jos olet pessimistinen ja jo valmiiksi luovuttajan asenteella liikkeellä, muut aistivat sen helposti ja se saattaa työntää heitä kauemmas. Vastaavasti myös sitä, mitä toiselta loppujen lopuksi hakee, kannattaa miettiä. Oikein muita neuvoja en nyt osaa antaa.

Mun kohdalla on kaksi mahdollisuutta: 

- yrittää, luultavasti epäonnistua ja tajuta oma tasottomuutensa ihmisenä ja potentiaalisena kumppanina

- olla yrittämättä, tuntea itsensä huonoksi ihmiseksi ja epäonnistujaksi, mutta säilyttää pieni mahdollisuus, että jotain saattaa tapahtua

Valitsen jälkimmäisen.

Asennejutusta puhuminen on mun mielestä melko turhaa ja pinnallista analyysiä. Siinä oletetaan, että huonolla asenteella varustetuilla ihmisillä ei ole kumppaneita tai että yksinäiset ihmiset ovat aina olleet huonolla asenteella liikkeellä ja ovat siksi yksin. Ei se niin mene. Ihminen on kokemustensa summa ja positiivisinkin ihminen valuu kohti melankoliaa, jos häntä jatkuvasti päähän potkitaan. En ehkä naura yhtä paljon kuin kymmenen vuotta sitten, mutta nauran kuitenkin. En ehkä näe tulevaisuutta niin valoisana kuin ennen, mutta en elä täydellisessä pimeydessä. Jos nämä ovat ne jutut joiden takia en löydä ketään, niin ehkä se on sitten parempi, koska nuo vain sattuvat olemaan osa tämän hetkistä minuuttani.

En oleta, ettei myös huonolla asenteella varustetuilla voisi olla kumppaneita. Tietysti voi. Tarkoituksenani ei ollutkaan antaa mitään tarkkaa, syvällistä analyysiä mistä tuollainen tilanne voi johtua, sillä nämä ovat yleensä hyvin kompleksisia juttuja ja aina tapauskohtaisia. Pyrin lähinnä ohjaamaan sen miettimiseen, mikä osuus omilla ajttelutavoillasi voi asiaan olla. Jos ihan oikeasti väität asenteesta puhumisen tässä yhteydessä pinnalliseksi etkä usko sillä voivan olla minkäänlaista merkitystä, kannattaa tosissaan tutustua käsitteeseen tarkemmin. Ja edelleen: myös sen pohtiminen, mitä toiselta ihmiseltä haet, tuskin on turhaa, jos mietit pintatasoa syvemmältä.

Itse en 33-vuotiaanakaan ole koskaan nähnyt vastakkaista sukupuolta alasti. Jos ei ole annettu syntymälahjaksi komeutta eikä pituutta(175), niin on aivan turha edes haaveilla asiasta. Korkeintaan rahalla tai joku keharinainen, mutta ei kiitos jälkimmäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en 33-vuotiaanakaan ole koskaan nähnyt vastakkaista sukupuolta alasti. Jos ei ole annettu syntymälahjaksi komeutta eikä pituutta(175), niin on aivan turha edes haaveilla asiasta. Korkeintaan rahalla tai joku keharinainen, mutta ei kiitos jälkimmäinen. 

Itse myös tod.näk päätän päiväni ajamalla rekan alle tai hyppäämällä junan alle, ennenkuin täytän 40 vuotta. 

sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en 33-vuotiaanakaan ole koskaan nähnyt vastakkaista sukupuolta alasti. Jos ei ole annettu syntymälahjaksi komeutta eikä pituutta(175), niin on aivan turha edes haaveilla asiasta. Korkeintaan rahalla tai joku keharinainen, mutta ei kiitos jälkimmäinen. 

Itse myös tod.näk päätän päiväni ajamalla rekan alle tai hyppäämällä junan alle, ennenkuin täytän 40 vuotta. 

sama

Tee mitä teet, mutta itse komeana ja pitkänä ja yli nelikymppisenä poikana voin sanoa että eivät nuo asiat meillekään - tai ainakaan minulle - ole mitenkään itsestäänselviä. Hauskaahan se olisi jos naiset heittäytyisivät alastomana eteeni, mutta valitettavasti olen jäänyt siitäkin kokemuksesta paitsi.

Vierailija kirjoitti:

Itse en 33-vuotiaanakaan ole koskaan nähnyt vastakkaista sukupuolta alasti. Jos ei ole annettu syntymälahjaksi komeutta eikä pituutta(175), niin on aivan turha edes haaveilla asiasta. Korkeintaan rahalla tai joku keharinainen, mutta ei kiitos jälkimmäinen. 

Ensimmäinen poikaystäväni oli max 170 cm pitkä, pahasta aknesta kärsivä hintelä nuori maalaispoika, jolla oli ohut vaalea tukka ja "savolaiset" kasvonpiirteet (ohuet huulet, pienehköt silmät). En ollut enkä ole keha.rinainen vaan fiksu lukioon hyvällä todistuksella menossa ollut hoikka, pitkähiuksinen tei.nityttö. Rahaa ei ollut kummallakaan,

Sittemmin olen ollut ihastunut/rakastunut kolmeen muuhunkin noin 170 cm pitkään mieheen. Yksikään ei olisi kelvannut malliksi myöskään kasvojen tai ruumiinrakenteen puolesta. Enkä edelleenkään ollut k.ehari vaan edelleenkin hoikka ihan normaalin näköinen nainen. Yksikään heistä ei tarjonnut minulle mitään rahallisesti arvokasta, päinvastoin, yhden kohdalla minä olin hieman parempituloinen ja maksoin usein meidän yhteiset menomme.

Mutta jos tulet onnelliseksi siitä uskomuksesta, että on pituutesi ja ulkonäkösi syytä, ettet ole edes nähnyt naista alasti, niin pidä kaikin mokomin siitä kiinni. Kannattaa varmasti.