Ärsyttävää. Lapsi niin iso ettei halua lähteä mukaan, mutta niin pieni ettei viitsi jättää taas yksin kotiinkaan
Itsestä olisi mukava lähteä nyt vapaana viikonloppuna rentoutumaan vaikka mökille tai puolipäiväiselle patikkaretkelle.
Lapsi 11 v. ei vaan millään suostu lähtemään mukaan kumpaankaan, yritin kyllä houkutella, mutten viitsi suoranaisesti pakottaa, koska sen tietää mitä valitusta ja kiukuttelua koko reissu sitten olisi (kaukana rentoutumisesta).
Lapsi on olosuhteiden pakosta (vuorotyöni) melko paljon yksin kotona, joten tuntuisi tyhmältä jättää hänet yksin kotiin nytkin, kun molemmilla vapaapäivä koulusta ja töistä.
Mutta on tää vaan hiton tylsää. Tässä makaan sohvalla, ja lapsi pelaa tietokoneella. Hoh-hoijaa. Ei suostunut pelaamaan kanssani lautapelejäkään. Jonkun kaverin lupasi sentään päivemmällä kaverikseen soittaa, kun sanoin ettei koko päivää saa viettää ruutua tuijotellen. Mutta en tiedä viitsinkö/voinko siltikään lähteä itse metsään 50 km päähän ja jättää lapseni kaverinsa kanssa keskenään.
Miten te ratkaisette nämä vastaavanlaiset ongelmat?
Kommentit (8)
Meillä lapset olivat poikkeuksetta aina innokkaita lähtemään, touhuamaan, joten ei ole tarvinnut pakottaa. Tottumiskysymys aika pitkälti, luulen, sillä lapseni ovat kyllä niin eriluontoisia, ettei se selitä :)
Mutta heidän ollessa ton ikäisiä, ei niillä edes ollut pelimahdollisuutta noin paljoa kuin omallasi.
Jätä kotiin ja mene itse. Kyllä normaali 11-vuotias pärjää yksin kotona, ellei joku "huolestunut" naapuri tee lasua. Tai sitten odotat, että se on ensi vuonna 12 ja ongelma on poistuu.
11-vuotias kaipaa jo omaa tilaa, ymmärrän sen surun joka siitä seuraa mutta et voi pakottaakkaan, suhteenne huononee siitä. Kysy lapselta mitä hän haluaisi tehdä ja valitsette jotain mikä sopii molemmille. Jos kerran vietätte vain vähän aikaa yhdessä niin ei se ole reilua että tehdään aina mitä äiti haluaa. Tuossa iässä mökkeily ja patikointi saattaa tuntua jopa nololta, se on sitä esiteinin mentaliteettia. Seinäkiipeily, minigolf, keilaaminen, kiipeilypuisto (aivan mahtavia), onhan noita. Keksitte varmasti jotain!
Ja kyllä jokainen 11-vuotias pärjää vaikka aamusta iltaan yksikseen. Sen verran pitää jo osata olla tuon ikäisenä.
Tee kompromissi. Patikoi pari tuntia jossain vähän lähempänä ja tehkää illalla jotain hyvää ruokaa lapsen toiveen mukaan (tai mistä lapsi tykkääkään - omista lapsistani se, joka inhoaa patikointia, rakastaa kokkaamista ja koti-iltoja).
No entä jos se sinun lapsi menisi jonkun kaverin luo siksi aikaa?
Meillä tuossa iässä vielä lähti mukaan, mutta yläkouluiässä ei enää halunnut. Silloi tehtiin kompromisseja eli vähennettiin mökkeilyä, veneilyä ym. mutta lähti mukaan ne kerrat kun lähdettiin. Nyt lukiossa ja jää yleensä kotiin. Minuakin vähän turhautti nuo "välivuodet", mutta ajattelin että nopeasti on tuokin aika ohi. Nyt on kaikilla mukava vapaus.
Kerta kaveri on tulossa kylään niin eihän hän yksin tule olemaan. Tuon ikäiset harvemmin viettävät vielä kotibileitä tai kutsuvat koko kaverijoukkoa kylään niin lähtisin ihan hyvillä mielin mökille yöksi. Voit sanoa, että jos menee hyvin niin voi jatkossakin tulla samanlaisia mahdollisuuksia. Jos taas on pitänyt ne kotibileet niin jatkossa tulee mukaan.
Olisin iloisena lapseni kanssa.