Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pidätkö itsestäsi enemmän humalassa vai selvinpäin? Perustele!
24.08.2019 |
Rupesin miettimään miksi ryyppääminen on tökkinyt jo varmaan parin vuoden ajan. Kyllä olen silloin tällöin ottanut muutamia kerrallaan lähinnä jos joku on mukaansa pyytänyt vaikka terassille mutta oma-aloitteisesti en kertaakaan. Mutta se tökkimisen syy taitaa olla se että pidän itsestäni huomattavasti vähemmän humalassa, se sammaltaminen, "hauskanpito", ei se ole mun juttu. Ennemmin tykkään uppoutua ihan selvinpäin vaikka johonkin mielenkiintoiseen teoriaan jostain ilmiöstä kuin heittää aivot narikkaan kokonaan. Saan enemmän virtaa noista pohdinnoista kuin kavereiden kanssa jonninjoutavasta länkyttämisestä. Eikä sen kännin lopputulos ole mitään muuta kuin rahanmenoa ja paha olo. Ja yksi harvinainen vapaailta tuhlattu johonkin sellaiseen mistä en kovasti edes nauti (sosiaaliset suhteet). Haluan elämälleni muita kohokohtia ja odottamisen arvoista kuin jonkun paikallispubin karaokeilta.
Kommentit (16)
Selvinpäin. En osaa hirveästi perustella. Puhun kyllä porukassa yleensäkin, mutta humalassa olen enemmän huomionhakuinen ja mukahauska. Jos olen kotona ja tissuttelen, niin saatan alkaa kaivelemaan vanhoja...
Ehkä ei pitäis juoda, ainakaan kotona yhdessä miehen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi juomattomuutta pitää tulla palstalle asti perustelemaan? Älä juo jos ahdistaa nuin paljon.
Minä nautin itsestäni humalassa. Olen avoimempi ja saan tuotettua puhetta, joka paremmin kuvastaa tunteitani ja mielipiteitäni.
Selvinpäin olen varautunut ja sisäänpäin kääntynyt. Puheeni ymmärretään usein väärin ja ihmiset ovat usein vaivaantuneita lähelläni.
Humalassa muutun rennoksi ja huomaavaiseksi. Minusta tulee esiin parhaat puoleni.
No en mä nyt mitenkään perustelemaan sitä tullut. Pohdiskelemaan, kuulemaan muunlaisiakin mielipiteitä. Ajatuksen kirvoitti myös se että tajusin että tuttavistani kaikkein eniten käyttävät alkoholia perheenäidit. Miksi? Heillä on kaikki näennäisesti kunnossa, on hyvä puoliso, lapset, lemmikit, talot, autot. Mutta silti koko viikonloppu voi mennä pienessä sievässä. Muistaako siitä enää sitten vanhempana mitään, lastensa lapsuusvuosista jos itse on ne elänyt läpi jonkinlaisessa sumussa?
Pidän itsestäni eniten pilvessä. Aina pitäisi olla pari grammia rifivuorten ruskeaa.
Pienessä nosteessa on paras olo. Tämä ei tarkoita mitään örveltämistä, ei sammaltamista eikä huonoa käytöstä millään lailla.
Olen vähemmän kireä, olen empaattisempi ja kuuntelevampi. Olen myös jossain määrin puheliaampi hyvällä tavalla.
Varsinaisessa humalassa tapahtuu se, mikä useimmille muillekin. Jankkaa, ei ymmärrä vastapuolta, saattaa tulla ylidramaattiseksi -- itkee esim.
Aggressiiviseksi en kuitenkaan muutu enkä ns. sekoile.
Mutta selvin päin tavallaan on paras. Tunteet ja oleminen on aitoa, ei kemiallisesti vääristynyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lauluääneni on humalassa paljon parempi kuin selvin päin.
Selvinpäin. Kolmenkympin rajapyykin jälkeen huomasin, että aloin muuttua humalassa vainoharhaiseksi ja aggressiiviseksi, millainen en normaalisti ole selvänä enkä aiemmin kännissäkään. Lopetin alkoholin käytön tämän havainnon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienessä sievässä paras. Olen silloin rento, energinen ja hauska. Pidettyä seuraa. Selvänä haluan vain röhnöttää telkkarin edessä.
Alkoholi vaikuttaa luonteeseeni ihan positiivisesti, olen puhealiaampi, iloinen ja hassutteleva, mutta siitä huolimatta pidän itsestäni ja kaikista muista ihmisistä enemmän selvinpäin.
Humalaisesta tietää, että muutokset ovat alkoholin aiheuttamia, keinotekoisia, ja se takia se on huonompi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryyppään yksin, niin ei tarvitse miettiä käytöstäni. Olen niin perkeleen hyvää seuraa itselleni.
Selvin päin kirjoitetaan erikseen, saakelin juopot :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurassa olen ok kännissäkin. Ihan omasta mielestäni ja olen saanut palautettakin tästä. Olen hauska, vitsikäs ja iloinen.
Sen sijaan minulla on yksin ollessani juoneena paha tapa ruveta soittelemaan ja viestittelemään TODELLA noloja juttuja.
Tämä ei siis kasvokkain tapahdu. En puhu ohi suuni humalassakaan. Mutta tuo saamarin älylaite ja viina yhdistettynä :(
En tajua miksi oikein join itseni vähintään kerran viikossa humalaan kun en edes pidä humalassa olosta erityisesti, vaikka minusta tulikin sosiaalisempi ja iloisempi.
Vastaan siis että ehdottomasti selvinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun käytin alkoholia, olin sitä mieltä, että olin mukavampi persoona, seurallisempi, hauskempi... Vasta myöhemmin olen huomannut, että ilman juomista olen aidompi, eli ihan oikeasti seurallinen ja mukava heppu, mutta alkoholihan vääristää tunteet ja ajatteluakin. En mä siis juodessani mikään huonokaan ollut, mutta kyllä mä juomatta olen heittämällä parempi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi juomattomuutta pitää tulla palstalle asti perustelemaan? Älä juo jos ahdistaa nuin paljon.
Minä nautin itsestäni humalassa. Olen avoimempi ja saan tuotettua puhetta, joka paremmin kuvastaa tunteitani ja mielipiteitäni.
Selvinpäin olen varautunut ja sisäänpäin kääntynyt. Puheeni ymmärretään usein väärin ja ihmiset ovat usein vaivaantuneita lähelläni.
Humalassa muutun rennoksi ja huomaavaiseksi. Minusta tulee esiin parhaat puoleni.
Haluaisitko tietää, miten muut asian kokevat sinusta?
Alue: Aihe vapaa
Miksi juomattomuutta pitää tulla palstalle asti perustelemaan? Älä juo jos ahdistaa nuin paljon.
Minä nautin itsestäni humalassa. Olen avoimempi ja saan tuotettua puhetta, joka paremmin kuvastaa tunteitani ja mielipiteitäni.
Selvinpäin olen varautunut ja sisäänpäin kääntynyt. Puheeni ymmärretään usein väärin ja ihmiset ovat usein vaivaantuneita lähelläni.
Humalassa muutun rennoksi ja huomaavaiseksi. Minusta tulee esiin parhaat puoleni.