Mietin tässä, kuinka paljon helpompaa olisi kuolla

Onkohan se kuitenkaan niin helppoa päivänsä päättää. Oletko puhunut ammattilaisille huonosta olostasi?

Sanoisin. Alkaa nyt tekee niitä ratkaisuja paremman huomisen kannalta, niin sitten kun se koittaa on kivaa ja ehkä sitten aikanaan lähteminen on rauhallista ja pääset rauhaan.

Ap kirjoitit juuri kuten olen tässä koko illan miettinyt. Listaan lisäisin vielä ois nii pal helpompaa kuolla kuin joka ilta taistella miehen kanssa pannaanko vai ei. Jos joudun torjumaan, mies silmin nähden loukkaantuu ja mököttää. Jos annan niin se ei tunnu loppuvan koskaan ja joudun esittämään koko aktin ajan. Kuluttavaa ja väsyttävää KAIKEN muun ahdistuksen ja stressin lisäksi.

Huoh. Haluan vain kuolla pois.

Samat on fiilikset, tosin itsetunnon kanssa ei ole isommin ongelmia, kaiken muun kanssa kyllä. Vihaan elämää.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan se kuitenkaan niin helppoa päivänsä päättää. Oletko puhunut ammattilaisille huonosta olostasi?

Työhön liittyvästä ahdistuksesta ja unettomuudesta olen käynyt muutaman kerran puhumassa psykologin kanssa. Jostain syystä kuitenkin esitin siellä(kin) reippaampaa kuin oikeasti olen enkä uskaltanut kertoa ajoittain mieleeni tulevista itsetuhoisista ajatuksista.

On todella, todella pelottavaa myöntää jollekin ääneen, etten jaksa enää ja välillä mietin itseni satuttamista ja jopa tappamista.

Kyllä sitä ehtii ihan tarpeeksi pitkään sitten joskus haudassa maata. Tämä on niin lyhyt aika täällä että kannattaa vaan kestää. Ja parhaassa tapauksessa ottaa kaikki ilo irti.

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoitit juuri kuten olen tässä koko illan miettinyt. Listaan lisäisin vielä ois nii pal helpompaa kuolla kuin joka ilta taistella miehen kanssa pannaanko vai ei. Jos joudun torjumaan, mies silmin nähden loukkaantuu ja mököttää. Jos annan niin se ei tunnu loppuvan koskaan ja joudun esittämään koko aktin ajan. Kuluttavaa ja väsyttävää KAIKEN muun ahdistuksen ja stressin lisäksi.

Huoh. Haluan vain kuolla pois.

Minulla taas seksin puute on vain lisännyt ahdistusta. Miestä ei tunnu kiinnostavan enää ollenkaan (en ihmettele, olenhan ruma ja lihava) ja toisaalta itsekään en enää uskalla tehdä aloitetta tai näyttäytyä miehelleni vähissä vaatteissa/alasti, koska olen ruma ja lihava.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä ehtii ihan tarpeeksi pitkään sitten joskus haudassa maata. Tämä on niin lyhyt aika täällä että kannattaa vaan kestää. Ja parhaassa tapauksessa ottaa kaikki ilo irti.

Jos psyykkinen kipu näkyisi, tuskin kukaan sanoisi tällaista. Ehkä hyvin epäempaattinen ihminen voi käskeä kärsimään, koska "elämä on lyhyt".

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä ehtii ihan tarpeeksi pitkään sitten joskus haudassa maata. Tämä on niin lyhyt aika täällä että kannattaa vaan kestää. Ja parhaassa tapauksessa ottaa kaikki ilo irti.

Kestämistä tässä vielä onkin, olen 28-vuotias ja täysin umpikujassa elämäni kanssa. Ilon ottaisin mielelläni irti, jos sen vain jostain löytäisin.

Työpaikkani on henkisesti todella kuormittava ja se imee minusta kaikki mehut. Lähialueilla ei ole tarjolla mitään työtä, jota voisin hakea.

Tästä päästään siihen, että pitäisi etsiä töitä kauempaa, myydä asunto ja muuttaa. Asuntojen myyntiajat ovat täällä pitkiä, enkä varmuudella löydä töitä muualtakaan. Miehellä on täällä työ, perhe, ystävät, hän ei tunnu olevan kovin innoissaan ajatuksesta muualle lähtemisestä (ymmärrettävästi).

Mitä minulla on täällä? Työ, joka tappaa minut sisäisesti ja mies. Siinäpä se.

5 ja 9 myös siis minun, aloittajan, ajatuksia.

Ap

Työkaveri kertoi tänään irtisanoutuneensa ja muuttavansa pois. Olen vähän kateellinen, olisipa minullakin uskallusta tehdä noin!

Hyvä juttu työkaverille, vähän harmi minulle, koska hän on yksi harvoista oikeasti mukavista tyypeistä työpaikallani.

Ap