Erityisoppilaiden inkluusio - näennäistäkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Yksikin adhd-tapaus sekoittaa luokassa tunnin kulun kokonaan, puhumattakaan useammista, kuten itsellä on tänä lukuvuonna. Ei siinä normaalista opetuksesta tule mitään. Resursseja ei ole millään erityisopetukseen tai avustajiin tarpeeksi, koska ongelmat tuntuvat vaikeutuvan ja lisääntyvän joka vuosi. Osalle oppilaista pitäisi olla vieressä koko ajan istumassa, että avaisi edes kirjan ja ottaisi kynän käteen. Eihän tähän riitä opettajan aika mitenkään ja syrjäytyminen on jo käynnissä.

Häiriköinnin lisäksi ongelmana on kiusaaminen: kun autistinen oppilas, esim. asperger-poika, on suorittanut lukion, häntä on pidetty kummajaisena, hulluna, outona yms. ja kiusattu pahimmillaan 12 vuotta!!! Piilokiusaaminen, seläntakana puhuminen, naureskeli, tyttöjen kommentit, väärät diagnoosijuoruilut yms.

Millainen on tämän ADHD-häiriöön tai tämän Asperger-pojan itsetunto 12 kouluvuoden jälkeen? Masennusta, itsetuhoisuutta aikuisiässä...? Näkymättömiä arpia, riittämättömyyttä, ahdistusta...?

Erityiset omaan luokkaan, kiitos!

Autisteille oma koulu.

ADHD-oppilaille pienryhmät.

Kaikki erityisoppilaat eivät voi hyvin samassa luokassa, esim. autistit ja tarkkaavaisuushäiriöiset!

Entä jos samalla oppilaalla on sekä autismi että tarkkaavaisuushäiriö? Kumpaan luokkaan hän silloin kuuluu vai pitäisikö perustaa vielä oma erityisluokka sellaisille, joilla on molemmat diagnoosit?