Tämä on naurettavaa, mutta minulle ongelma

Olen 31 v. nainen. Opiskelen. Harmittaa kun haluaisin mennä tekemään 2.5 kuukauden työharjoittelun kumppanini kotikaupunkiin, joka on noin reilun 200 kilometrin päässä tästä omasta kodistani. Kumppanini on lupaillut myös asunnon järjestyvän siksi aikaa (hän itse asuu vielä vanhemmillaan).
Ongelma on se, että en usko, että äitini asiaa hyväksyy. Tiedän, että tämä on naurettavaa.

Olen kuitenkin huolissani äitini pärjäämisestä ja kuinka suruissaan hän olisi. Äitini on kyllä vielä nuori, 60v. Minun olisi helpompi lähteä jos tietäisin että joku pitäisi sen aikaa huolta äidistäni. Kävisi ainakin välillä katsomassa. Mutta ei ole kertakaikkiaan ketään ketä pyytäisi eikä rahaa palkata mitään hoitajaa. Äiti on muuten kunnossa, mutta paljon tuki- ja liikuntaelinvaivoja (esim. imurointi ei onnistu, kun selkä kipeytyy) eikä jaksa tehdä ison omakotitalon töitä.
Minulle tämä olisi mahdollisuus päästä hetkeksi toiseen ympäristöön, vaihtelua ja mahdollisuus tutustua kumppaniinikin paremmin (suhteemme on tuore), koska tällä hetkellä näemme välimatkan takia vain noin 4-6 viikon välein. Kumppanini on sanonut useamman kerran, että enkö voisi tehdä sitä työharjoittelua täällä hänen kotikaupungissa ja vinkkasi hiljattain yhdestä paikasta.

En uskalla edes puhua äidilleni näistä ajatuksistani. Isäni on kuollut ja minä olen sen jälkeen hoitanut äitiäni ja äidin kaikki asiat, kaikki vastuu on langennut minulle, sillä äitini ei ymmärrä mitään esim. tietokoneen käytöstä ja kuinka sillä maksetaan laskuja. Tavallaan teen nyt sen mitä isäni teki ja olen välillä todella kyllästynyt tilanteeseen. Minulla on myös sisko, mutta hän ei ole äitini kanssa missään tekemisissä ja olen katkera hänelle, että joudun kaikki yksin tekemään. Myös kaikki säästöni on mennyt äidin laskuihin ja äiti on tosi köyhä. Juodun jatkuvasti siirtämään tililtäni rahaa hänelle (saan nykyään enää vain opintotuen).

Kun olen äidille joskus sanonut, että en jaksaisi tällaista niin hän on sanonut, että "minun kuolemaaniko te tässä odotatte, kai pitäisi kuolla pois niin pääsette minusta ettei tarvitse valittaa".