Mies löi ja väitti sitten, ettei

tehnyt sitä satuttaakseen vaan "saadakseen minut reagoimaan", "heräämään". Piti ensin vuorokausia mykkäkoulua ja tuo oli mykkäkoulun päätös: läimäytys kasvoihin. On tehnyt samaa samasta syystä aiemminkin, kun olen kuulemma "liian passiivinen". Olin päiviä yrittänyt saada häntä puhumaan, mutta kuulemma voi ihan ok, ei mitään hätää, ei ongelmia. Näin kyllä, että joku vaivasi, mutta kyselyn jälkeen annoin olla kun vastaukset olivat yksisanaisia tai pelkkää hiljaisuutta, kuin ei olisi kuullutkaan että sanoin jotain. Nyt alkoi paasaamaan siitä, miten olen liian passiivinen ja hänellä menee päin helvettiä.

Taustaa: mies on tällä hetkellä työtön (hakee töitä vaan ei näytä löytävän, muuten istuu päivät tietokoneella pelaamassa) ja päivät kotona, itse opiskelen ma-pe, päivät pois kotoa, takaisin kotiin iltapäivällä. Syyllistää minua omasta tilanteestaan eikä anna mitään esimerkkiä, kun kysyn miten käytännössä voisin tehdä hänen olonsa helpommaksi. Ilmeisesti pitäisi osata lukea ajatuksia. Suuttuu, kun sanon hänelle tämän, ei halua selittää kun "en kuitenkaan koskaan ymmärrä" ja "emme ymmärrä toisiamme". Sanoo, ettei syytä minua mistään, mutta mitä muutakaan tämä on kuin syyttämistä? Ilmeisesti minun tulisi päivät pitkät viihdyttää häntä kuin pikkulasta, viis siitä että opiskelen täyspäiväisesti vaativaa alaa enkä välttämättä arkena jaksa enää koulupäivän jälkeen paljoakaan ylimääräistä (kotityöt, seksi, ruoanlaitto hoituu, hänkin kyllä tekee kotitöitä ja laittaa ruokaa mielellään niin en ymmärrä mikä ongelma). Viikonloppuna ja lomilla ei sitten halua kuitenkaan minnekään vaan kitisee kun "rahaa palaa" (vaikka jaamme kyllä kulut ihan tasavertaisesti).
En tajua mitä oikein pitäisi tehdä että hän viihtyisi paremmin kanssani??? Yhteisiä harrastuksia ei ole, hän ei harrastuksia halua, tietokonepelit ja penkkiurheilu näyttää riittävän, kun yritän osoittaa kiinnostusta näihin niin hän vain vaivaantuu ja vetäytyy tilanteesta pois omiin oloihinsa tekemään jotain muuta.

Tuosta lyönnistä vielä. Sama syy siis aina, muka "herättely todellisuuteen" tms. Joskus ollut katuva ja käskenyt lyödä häntä takaisin, jolloin "oltaisiin tasoissa". En halua tällaista, mutta kerran läimäytin, kun sitä vaatimalla vaati ja oli humalassa, pelkäsin että suuttuisi vielä pahemmin jos en olisi lyönyt. Onko tämä ihan perusteltua tämä lyöminen, olenko tosiaan tyhmä ja herättelyn tarpeessa vai?

Monesti lyönnin jälkeen minua on alkanut itkettää, siihen mies "sanohan sitten kaikille että lyön sinua ja olen paha ihminen, saat olla uhr.i" vaikken ikinä ole tuollaista tehnyt enkä ole edes kertonut kellekään tästä ennen nyt av:ta. Omasta taustastani voin sanoa että isäni (vainaa) oli väkivaltainen, alkoholismiin taipuvainen, osasyy miksi käyn terapiassa, tämän mies tietää ja pitää isääni tämän kertomani perusteella ku.sipäänä. Miksi sitten välillä käyttäytyy kuin hän? En uskalla kysyä kun raivostuisi ja pitäisi "marttyyrinä" taas.

Sekava teksti, kirjoitan tunteiden vallassa, juuri tapahtui. En ole trolli, olen ahdistunut enkä saa tätä selkeämmässä muodossa ulos kun yritän pidätellä itkua toisessa huoneessa.

Mies meni takaisin tietokoneelle pelin pariin. Ikinä en ole pelaamisestakaan valittanut, ilmeisesti sekin on väärin etten valittanut kun minun olisi häntä pitänyt motivoida "johonkin hyödylliseen" (motivoin kyllä esim. erään kielen opiskeluun ja patistin aikani mutta mies vaan sanoi aina juujuu teen tämän ensin, myöhemmin jne.), aina teen väärin. Anteeksi oli pakko avautua, en tiedä mitä haen tällä. Ei mulla ystäviä ole, av ja äiti ja opiskelutoverit ainoa sosiaalinen kontakti.