" Kaikki musiikki on syntiä"

että J.S.Bach on sanonut, että musiikin tarkoitus on ylistää Jumalaa, tai jotain sinnepäin.



En oo tota toista keskustelua vielä lukenu, mutta luulen, että tarkotus on ollu rajata tuota tuomiota jotenki, ei suinkaan tuomita kaikkea musiikkia.

musiikki on syntiä, kun mukana on instrumentteja. Laulaa saa ilman säestystä, kuhan nyt ei laula mitään ei-sopivaa. Mutta esim.lastenlaulut on kai ok?

Olen kuullut sanottavan että musiikki on saatanan ääni, ja nyt kun rupesin oikein miettimään, niin kyllähän se musiikki herättää jonkin laisia tunteita/ajatuksia. Ei varmaan aina ihan viattomia, riippuu tietysti musiikista ja kuulijastakin, mutta voisiko saatana musiikin avulla " houkutella" ajattelemaan jotain mikä ei ole hyväksi?

Kiitos vastauksista fjäril ja mariam. Nimenomaan tuollaista rajausta haeskelin. Jotenkin tuntuisi kummalliselta, jos KAIKKI musiikki olisi syntiä, sillä musiikiton elämä olisi kutakuinkin mahdotonta. Mielestäni musiikkia voi löytää mistä tahansa rytmeistä ja äänen rakenteista.



Miksi nimenomaan instrumentit ja soittaminen on saatanallista?



Aihe kiinnostaa kovasti, sillä musiikki on iso osa elämääni, enkä ole koskaan kokenut sen olevan pahasta. Musiikki on minulle lohduttavaa, viihdyttävää, piristävää. Musiikkia tehdessään tai kuunnellessaan kokee puhtaita, kirkkaita hetkiä.



Onko tunteiden ja mielikuvien kokeminen paha asia?



-v-

Kun linkittämiskielto kerran koskee vain av palstaa niin pistän tähän yhen linkin mistä voit lukee aiheesta:



http://www.islamopas.com/musiikki.html



Ite olen sen verran tuore muslimi että tiiän vaan että se on syntiä. Syitä voi olla enempi mitä tiedän mutta sen lisäks mitä tossa linkissä sanotaa niin kerrottakoon että mies kuunteli netistä jotain luentoa missä se Imaami kertoi että musiikki menee korvasta sisään, sieltä sydämmeen ja sitten jalkoihin ja sitten alkaa tanssittamaan. Ja jos vastakkaista sukupuolta edustava henkilö katsoo kun sä tanssit niin sille henkilölle saattaa tulla likaiset asiat mieleen. Kaverini sanoi että jos tanssin kotona niin että ketään muu mies kun oma kulta ei oo näkemässä niin se ei kai silloin oo niin paha synti. = )

Ja pahoittelut nimimerkkisi jatkuvasta väärin kirjoituksesta... ;) Lukihärö.



-v-

millainen on " oikea" islamilainen hääjuhla? Kun itse olen kuullut vain riemukkaista monta päivää kestäneistä juhlista, joissa on paljon ruokaa ja musiikkia. Mutta ei siis ole ihan kirjaimellisen islamin noudattamisen mukaista?



Myös minun on todella vaikea ymmärtää, mikä musiikissa oikein voi olla syntiä. Minulle tulee musiikista hyvä ja rentoutunut olo, se saa hyvälle tuulelle.

riippuen siita kuka on maarittelemassa seka siita, miten ja mita esitetaan. Kristittyyn uskontoonhan musiikki on kuulunut aina ihan olennaisena osana, jo psalmeissa lauletaan ja soitetaan Jumalan kunniaksi. En itsekaan voi ymmartaa, miten esimerkiksi taidokkaasti savelletty ja esitetty vaikka klassinen tai jazz tai vaikka poppikin voisi olla syntia. Aika kaukaa taytyy lahtea hakemaan miten vaikka joku Brandenburgilainen konsertto voisi herattaa syntisia ajatuksia :/



Toisaalta, esim saatananpalvontaan teksteiltaan liittyvaa musiikkia tai sellaista, jossa poppityttöset heiluvat tissit paljaina laulaen jotain ihan oikeasti rivoa olisin jopa minakin pitamaan jossain maarin syntina.



Musiikkia on niin monenlaista, erilaiset musiikit herattavat eri ihmisissa erilaisia tunteita ja niin on tarkoitusin. Ehka synnin raja voisi menna vaikka siina, etta jos kokee musiikin loukkaavaksi vaikka jotain ihmisryhmaa kohtaan tai jos se sisallöltaan vie ajatukset rikollisiin ja pahoihin asioihin, niin sitten kyseessa oleva musiikki olisi _minun_ mielestani syntia. Mutta en silti voi menna vaittamaan etta sen pitaisi olla syntia kaikkien muidenkin mielesta.

Heh, varjokas mä en itseasiassa ite huomannut että kirjotit nimimerkkini väärin ennen kun itse mainitsit siitä. =)



Omama. Ymmärrän hyvin pointtisi koska olen itsekki aatellut miten musiikki voi olla haram. Siis just joku klassinen esim. Ja yks päivä katoin lavatansseja ja aattelin että miten tämä voi olla haram. Mutta koska uskon Islamin olevan se oikea uskonto ja uskon että Jumala on kieltänyt musiikin, on se syy mikä tahansa niin uskon silloin että se on syntiä. Mutta musiikki on ollut yks niistä asioista mistä mun on ollut vaikea päästä eroon. Ja vaikka mä nyt yks päivä siirsinki kaikki CDni ja kasettini komeroon kirjahyllystä niin kyllä mä yhä kuuntelen musiikkia. Esim. euroviisut katoin vaikka se ei ookaa muuta kun musiikkia. Sitäpaitsi musiikki on ollut aina mun lempiaine koulussa ja musta piti tulla laulaja. Ja nyt mun pitäiski jättää se kokonaa.



No Jumalan tahdon tähden teen parhaani.

Omaa pohdintaa vain, että _yleensä_ soittimen soiton opetteluun menee hurjasti aikaa. Mitä vaikeampia asioita haluaa oppia, sitä enemmän aikaa siihen soittamiseen ja sen harjoittelemiseen menee, yleensä päivittäin. Jumalaa pitäisi palvoa ensimmäisenä.



Ok, tuohan se musisointi joillekin sen leivän pöytään, mutta sekin yleensä tapahtuu vasta, kun on uhrannut siihen harjoitteluun todella paljon aikaa. (Vrt. työntekoon käytetty aika päivittäin.) Monesti muusikot ovat kääriytyneitä siihen musiikintekoon, he elävät siitä, se musiikki valloittaa heidän koko olemassaolonsa. Tuollainen omistautuminen pitäisi kuitenkin osoittaa vain Jumalalle.



Siksi minusta jotenkin tuntuu järkevältä se soitinkielto. Harjoittelu saattaa ns. viedä mennessään ihan henkisesti. Ei pystykään asettamaan Jumalaa ensimmäiseksi. (Olen samaa mieltä kyllä esim. myös huippu-urheilusta, jne.)

mutta itse olen aikanaan " järkeillyt" sen niin, että musiikki on tavallaan kuin päihde. Siihen tulee riippuvuus, se syö kamalasti aikaa kuten Rae vastasi (esimerkiksi palvonnalta, Koraanilta!) ja vaikuttaa tunteisiin hyvinkin vääristellen (musiikilla saa kyllä aikaan vaikka mitä, jos haluaa). Eihän edes anashiideja ole hyvä kuunnella, jos ne alkavat syödä aikaa Koraanin kuuntelemiselta, tai jos niitä kuuntelee vain siksi että ovat " svengaavia" ...

Raen logiikka on ihan selkeä...

En tiedä tietenkään mikä on taustasi, mutta ihminen, joka on elänyt esim. muusikon elämää, tai vain seurannut läheltä muusikon elämää, voi nähdä eron ns. tavallisen työnteon ja musiikinteon välillä.



Opiskelu harvemmin toimii " kuin huume" , eli että ilman opiskelua tuntisi olonsa huonoksi. Muusikot eivät yleensä halua olla erossa soittimistaan yhtään kauemmin kuin on pakko. Näin pitäisi tuntea vain Jumalaa kohtaan. Voit uskoa, että muslimiksi ryhtyneillä muusikoilla on monella paljonkin " vieroitusoireita" soittimistaan, ei niinkään musiikin kuuntelusta.



Kuuntelin kerran yhden " kysymys-vastaus-ohjelman" ns. muslimimaassa, jossa soittaja kysyi paastoamisesta ja fyysisesti hyvin rasittavan ammatin harjoittamisesta (todella kuuma ilmasto, päivä pitkä, ulkotyö, paastoaminen vaikeaa). Vastaus oli, että jos ammatti häiritsee uskonnon harjoittamista, on ammatti jätettävä, ei paastoamista. Jumalan tulisi aina tulla ensin. :)

Rae.:

Opiskelu harvemmin toimii " kuin huume" , eli että ilman opiskelua tuntisi olonsa huonoksi. Muusikot eivät yleensä halua olla erossa soittimistaan yhtään kauemmin kuin on pakko. Näin pitäisi tuntea vain Jumalaa kohtaan. Voit uskoa, että muslimiksi ryhtyneillä muusikoilla on monella paljonkin " vieroitusoireita" soittimistaan, ei niinkään musiikin kuuntelusta.

Ja kyllä sitä minusta voi työhön verrata. Jos ihminen tekee työtä jota tosiaan rakastaa, on siitä melkeinpä vaikeaa pysyä erossa. Ja moni työ vie paljon aikaa vapaa-ajastakin, ainakin ajatustasolla.

Tuntemani muusikot malttavat olla soittimistaan erossa ihan normaalisti. Mies ei istu täällä 24h/vrk kitara kädessä.

Tuntemillani muusikoilla on myös muita harrastuksia (enkä puhu nyt ryyppäämisestä, mikä usein näihin piireihin liitetään).

Myönnän toki, että ajatus minun näkökulmastani koko musiikkikieltoon on kertakaikkiaan järjetön ja aiheuttaa suorastaan pahaa oloa.

Musiikilla kun on varmasti enemmän niitä hyviä kuin huonoja vaikutuksia.

Ehkä minä olen sitten ollut enemmän " soittofriikkimuusikoiden" ympäröimänä. Tai mistä minä tiedän, mikä on " normaalisti erossa" mielestäsi, mutta omien kokemuksieni mukaan se on vaikeaa olla kokonaan soittamatta sanotaan vaikka kuukausi (tyypistä riippuen jopa viikko saattaa tehdä tiukkaa), eikä kaipuu johdu taitojen ruostumisen pelosta. Minun vinkkelistäni muusikko ei voi tehdä musiikkia laittamatta siihen sydäntään mukaan.



Tuohon " työtä, jota tosiaan rakastaa" ...ajattelin edelliseen viestiin lisätä sen, mutta uskoin viestin tulevan liian pitkäksi. Harvemmat ihmiset yleensä löytävät työn, jota todella rakastavat. Työ pitäisi pystyä kokonaan unohtamaan ja jättämään, mutta ei Jumalaa. Jos työ vie vapaa-ajallakin ajatukset, eikä siitä pysty irrottautumaan, se asettuu Jumalanpalvonnan edelle. Silloin olisi ammatinvaihto (tai työajan vähentäminen) paikallaan (mihin viittasinkin edellä).



Uskon ihmisten tarvitsevan tiettyä intohimoa työtä tehdessään, opiskellessaan. Puhuin nyt ääri-ilmiöistä, harvoista yksilöistä työelämässä, jotka " elävät työlleen" .

Tai onko sallittua käydä elokuvissa? Ymmärrän, ettei näistä asioista varmaankaan ole mainintaa Koraanissa, mutta mikä on käytäntö oppineiden mielestä?

Tuli tosta työnteosta mieleen asia mitä eräs sisko (muslimi kaveri) sanoi mulle mun opiskelusta. Hänen mielestä mun ois pitänyt jättää opiskelu kokonaan ja keskittyä vaan Islamiin. Hän sanoi että jos sä kuolet huomenna niin mitäs sanot Jumalalle kun et olekkaan opiskellut Islamia vaan käynyt koulua.



Mutta kyllä mä silti muistan Jumalaa vaikka mä opiskelenki. Mutta siis tämän siskon mielestä se aika mitä mä käytän koulunkäyntiin niin mun pitäis käyttää Islamiin.



Sitten vielä kommentti... jos ihmiset lakkaisivat kuuntelemasta/tekemästä musiikkia, ei se maailmaa kaatais. Mutta jos ihmiset lakkaisvat tekemästä töitä, niin silloin ois asiat huonosti.



TV:stä.... tämä samainen sisko sanoi että TV ei ole syntiä jos ei kato sellaista ohjelmaa mikä on syntiä.

Rae.:

Ehkä minä olen sitten ollut enemmän " soittofriikkimuusikoiden" ympäröimänä. Tai mistä minä tiedän, mikä on " normaalisti erossa" mielestäsi, mutta omien kokemuksieni mukaan se on vaikeaa olla kokonaan soittamatta sanotaan vaikka kuukausi (tyypistä riippuen jopa viikko saattaa tehdä tiukkaa), eikä kaipuu johdu taitojen ruostumisen pelosta. Minun vinkkelistäni muusikko ei voi tehdä musiikkia laittamatta siihen sydäntään mukaan.

Tuo pätee joka harrastukseen mihin voikaan kiintyä; lenkkeily, maalaaminen, kutominen... Joillekin tekee kuukausi tiukkaa olla ompelematta :) Se voi vaan olla niin mukavaa, että sen tekemisestä nauttii!

Musiikkia ei tosiaan oikein voi tehdä ellei sydän ole mukana. Minusta vain on hassua ajatella, ettäkö se sydän ei enää " riittäisi" siitä jumalallenne. Kyllähän rakkautta voi jakaa! Äitikin taatusti rakastaa jokaista lastaan yhtä paljon ja varmasti vielä joitakuita muita siihen päälle.

Tuohon " työtä, jota tosiaan rakastaa" ...ajattelin edelliseen viestiin lisätä sen, mutta uskoin viestin tulevan liian pitkäksi. Harvemmat ihmiset yleensä löytävät työn, jota todella rakastavat. Työ pitäisi pystyä kokonaan unohtamaan ja jättämään, mutta ei Jumalaa. Jos työ vie vapaa-ajallakin ajatukset, eikä siitä pysty irrottautumaan, se asettuu Jumalanpalvonnan edelle. Silloin olisi ammatinvaihto (tai työajan vähentäminen) paikallaan (mihin viittasinkin edellä).

Minusta tuollainen vaatimus on aika epäinhimillinen. Moniko tosiaan jättää työt täysin vapaa-ajan ulkopuolelle ajatuksissaan? Kyllä minä ajattelin vapaa-aikanani että " toivottavasti uusi kesäapulainen pärjää" tai " muistinkohan kirjoittaa listaan että Maijalle hyla-tuotteet" tai " oliko minulla ensi tiistaina aamuvuoro vai iltavuoro?" . Usein työstä puhutaan myös vapaa-aikana. Useinhan puoliso kysyy toiselta että " Mites työpäivä sujui?" .

Homma toimii tietenkin myös päinvastoin. Työaikana ajattelen joskus vapaa-ajan asioita ja työporukan kanssa jutellaan esim. harrastuksista.

Morre:

Tuo pätee joka harrastukseen mihin voikaan kiintyä... Musiikkia ei tosiaan oikein voi tehdä ellei sydän ole mukana. Minusta vain on hassua ajatella, ettäkö se sydän ei enää " riittäisi" siitä jumalallenne.

Minusta tuollainen vaatimus on aika epäinhimillinen. Moniko tosiaan jättää työt täysin vapaa-ajan ulkopuolelle ajatuksissaan?

Sydän varmasti riittäisi monelle lapselle, monelle harrastukselle, ja vielä Jumalallekin. Instrumentin soittaminen (huom, oma mielipiteeni) vain on hyvin kokonaisvaltaista. Kaikki ns. addiktoivat tavat on pahasta, oli se sitten mikä tahansa tapa. Ihmisillä on taipumus luoda riippuvuussuhteita ihan mihin vain, ruokaan, urheiluun, jne. Monesti sellaiset riippuvuudet täyttävät jotain henkistä tarvetta ihmisen elämässä. Se tarve tulisi pystyä täyttämään Jumalan palvelemisella eikä esim. ylensyönnillä. Tämä on mielestäni se koko pointti. Islam on keskitien uskonto. Musiikkia(kin) saa olla (tietynlaisten) rumpujen ja laulamisen muodossa.

Voiko työn jättää kokonaan vapaa-ajan ulkopuolelle? Niin, ei varmasti sillä tavalla mistä sinäkin annat esimerkin. Mutta tuo ei olekaan sitä mistä minä puhuin, eli ns. työlleen elämistä. Mainitsemasi esimerkki oli mielestäni vain tavallista työntekoa. (Mietimmehän kotoa lähtiessämme monesti jäikö se kahvinkeitin nyt kuitenkin päälle, jne) Kutsuisin sitä vain vastuulliseksi työnteoksi. (En nyt mitenkään keksi hyvää esimerkkiä, ehkä joku tutkija, joka tekee töitä vaikka ilmaiseksi kunhan saa olla töissä?)

Jenni, islam kehottaa muslimeja opiskelemaan. Eikä vain uskonnonopiskelua. Me emme saa elää eristäytyneinä vain Jumalaa palvellen. (Vrt. munkit ja nunnat) Meidän tulee toimia osana perhettä, osana yhteiskuntaa. Luin joskus jonkun tutkimuksen (en millään muista mitään lähdettä tai muutakaan), jossa todettiin lasten hyötyvän paljon äidin korkeasta koulutustasosta, vaikka äiti ei olisi koskaan tehnyt päivääkään työtä kodin ulkopuolella.

Yleinen oppineiden ohje on, että jos katsoo tv:tä tai elokuvia, niiden tulisi täyttää islamin muut kriteerit, eli esim. pukeutumissäädökset, jne. Harvemmin tv:stä tulee mitään ohjelmaa, jossa ei ole jotain " kiellettyä" osaa, elokuvista puhumattakaan.



Käytännössä kuitenkin suurin osa muslimeista katsoo tv:tä, vaikka ei esim. juuri musiikkia kuuntelisikaan. Eli, muslimien käyttäytyminen ei välttämättä ole islamin mukaista. Ihmiset itse kuitenkin tekevät omat valintansa.

Jos tosiaan opiskelu olisi pahasta, koska se on pois uskonnon harjoittamisesta, niin silloinhan myös esim. lasten teko olisi pahasta. Lapsetkin vievät aika paljon aikaa.



Tuo Rakeen kommentti naisten koulutuksen hyödyllisyydestä oli aivan totta. On todettu, että kehitysmaissa naisten koulutus nostaa kyläyhteisöjen terveyttä ja muutakin hyvinvointia. Ja tämä on nimenomaan naisten koulutus, miesten koulutuksella ei ole todettu yhtä positiivisia vaikutuksia. En tiedä johtuuko tämä sitten siitä, että usein koulutetut miehet häipyvät kylistä joko kaupunkeihin tai länsimaihin.