Mikä mättää?
Olen ihan neuvoton ja miettinyt pääni puhki mut kun ei oikein saa ajatuksia kasaan..
Ollaan oltu yhdessä jo 10 vuotta, naimisissa niistä 8 ja lapsiakin on 3 (kaikki alle kouluikäisiä). Molemmat käy töissä ja lapset on sen ajan päiväkodissa. Ikää molemmilla hieman yli 30 v.
Nyt meillä on mennyt huonommin jo melkein vuoden (siis tyyliin viikko hyvin ja viikko huonosti). Ei vaan tunnu enää kivalta/hyvältä.. Minusta tuntuu että mieheni on edelleen teini-ikäinen, ei ota/halua ottaa vastuuta paljon mistään, kotityöt teen pääsääntöisesti minä siis työn ja lastenhoidon ohessa. Mieheni mielestä meillä ei ole tarpeeksi seksiä, pitäisi ilmeisesti olla melkein joka päivä. Mut kun tämä mamma ei jaksa, kun väsyttää ja joskus haluaisin ihan vaan olla toisen kainalossa ilman sitä painostavaa tunnetta et nyt pitää sit antaa kun hän pitää mua hyvänä (en tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan). Siis mua ei vaan huvittais aina, kun tuntuu et ukko on joka hetki pyytämässä.. Sit joskus kun itselläkin tekee mieli ja ollaan oltu, pitäis olla jo hetken päästä uudestaan ja heti seuraavana päivänä jne jne. Tuntuu et hänen päässään ei liiku enää mitään muuta kuin seksiä.
Mulle on tullut sit pieniä inhon kohteita (esim hänen tupakointi -> haisee koko ajan pahalle, piilovittuilu, lapsellinen käytös). Enkä nyt sit sano et olisin itse täydellinen, kaukana siitä! Mutta kun haluan aikuisen rinnalleni enkä mitään teiniä riehumaan. Joka toinen päivä tapellaan. Tää alkaa jo vaikuttaan lapsiinkin ja itellä on pinna aika kireellä koko ajan.. Olin jo talvella 3 viikon saikulla liian rasittumisen takia, kun kaikki asiat painaa päälle.
Auttakaa ja antakaa vinkkejä mitä tehdä. Onko kaikki vain mun päässä ja mun vikaa?? Millä saan elämäni raiteilleen?
" Haluan sut lähellä, mut en että kosket, voi kun se riittäisi sullekin, niin kaikki vois jatkuu niinkuin ennenkin"
Kommentit (4)
Meillä sama homma mies ei ota vastuuta yhteisestä arjesta, minä saan hoitaa ja tehdä kaiken yhteisessä kodissa ja sitten mies vielä illalla kehtaa yrittää vaatia osaansa...
me ollaan riidelty, huudettu, yritetty keskustella rakentavasti, mutta ei apua.. päätin sitten kirjoittaa kirjeen, ja purin siihen kaiken pahan olon ja mikä pahaa oloa aiheuttaa. mies luki sen ja kiitti minua kun olin sen kirjoittanut. no vähän aikaa meni hyvin, mutta nyt taas sama tilanne.
itselläni on kaksi lasta ja tuntuu että mies on se kolmas...
tiedän mistä puhut,( paitsi että se olen minä joka sitä seksiä kaipaa, ei hän) ja meillä ei ole ollenkaan yhteistä aikaa koska hän ei halua eikä ole mitään hellyyttäkään ja odotan viimeisillään meidä kolmatta. tätä on jatkunut n. kolmisen vuotta jo.... meillä on yritetty kaikki konstit, mutta ei. perheneuvolat, mielenterv. tstossa olen käynyt juttelemassa ja syön masennuslääkkeitä...
meillä tuo kaikki alkoi siitä kun mies petti.. yritettiin ekaa lasta ja odotin toista niin silloihn sillä oli suhde päällä. hän tanssittaa muita naisia ja pitääö hauskaa muitten kanssa, mutta unohtaa mut jonnekin.. en tiedä kauanko jaksan, mutta aika näyttää kun saan itseni mukaviin mittoihin ja etsin uusia tuttavuuksia..
lapsi se tämäkin 30v mies..
oma napa on se paras ja huolehtii omista asioista, mutta unohtaa perheensä.....
jaksamista sullekin. mieti mitä haluat elämältä? tätäkö? en mä ainakaan. mutta nyt en itse voi erota, mutta myöhemmin, kun saan vauvan vähän isommaksi.
sinulla ja ap:llä on hieman eri tilanne. Jos olisin sinä, en ko. miehen kanssa enää olisi. Varmaan kaikille olisi paras vaihtoehto ero teidän tilanteessa, itse kun tilanteesta niin masennutkin.
Alkuperäisen tilanteeseen pystyn taas hyvin pitkäli samaistumaan. Meillä myös kolme lasta ja kyllähän se parisuhde ajoittain pirun kovilla on ollut. Mutta totuus on, että pikkulapsi-aika perheessä ON rankkaa parisuhteelle.
Eli en heittäisi hanskoja tiskiin. Teillä on kuitenkin niitä hyviäkin aikoja fifty-fifty. Tottakai toisessa rupeaa väsyneenä ja rasittuneena tietyt piirteet ärsyttämään ja vielä jos mies yrittää laistaa velvollisuuksistaan, niin ottaahan se hermon päälle. Vasta jos tilanne ajautuu siihen, että elämä on pitkään pelkkää tappelua ilman valon häivähdystä ja sovintoja, tilanne alkaa kai olemaan toivoton.
Mutta yritä vielä puhua. Jos pinnasi alkaa totaalisesti loppumaan, niin siinä tapauksessa voit myös ottaa erovaihtoehdon esille, mutta vain jos todella tarkoitat sitä. Turha erolla uhkailu on todella raivostuttavaa ja vie loputkin pohjat suhteelta.
Miehesi ei kai kuitenkaan ole täysin k-pää, olethan häneen aikanaan rakastunutkin. Kyllästymisiä tulee ja toisen naama voi alkaa tympimään ajoittain, mutta onko se sitten hyvä syy rikkoa lapsilta perhe? Itse ajaudun siihen vaihtoehtoon vasta siinä tapauksessa, että mieheni töppää niin pahasti, etten sitä anteeksi voi antaa. Muita puutteita siedän vaikka kuinka välillä nyppisi, koska en itsekään ole täydellinen. Kaukana siitä.
yrittàkàà jàrjestàà yhteistà aikaa ilman lapsia, menkàà leffaan, syòmààn ulos tai menkàà pienelle viikonloppumatkalle ilman lapsia.... yrità keskustella tuntemuksistasi miehesi kanssa. Tsemppià!