Omakotitalossa yksinäistä?

suunnitteilla (jos Luoja suo) joidenkin vuosien tms päästä...

t.Ap

Muutettiin talvella uuteen ok-taloon ja kertakaikkiaan kavereita ja säpinää on niin paljon, että oksat pois...tämä on tietysti vähän eri juttu kuin että ostais vanhalta alueelta ok-talon kun täällä jokaisessa talossa on vähintään 2 lasta (muuten ei saanut tonttia) joten tällä tiellä on niin paljon kavereita, että on runsaudenpula. Lisäksi me vanhemmat on saatu hirveesti uusia kavereita, me kokoonnutaan juttelemaan porukalla tielle ja nautitaan tosi paljon tästä yhteisöllisyydestä - keskellä isoa kaupunkia. :-) Meillä on vaikka mitä yhteisiä projekteja tulossa talojen kesken ja lapset on kaikki löytäneet jo bestiksensä. Tietenkään kaikki lapset ei koko ajan leiki keskenään, mutta varmasti löytyy jokaiselle kaveri. Meidän elämä ei ole vielä tähän asti koskaan ollut näin aktiivista. Asuttiin raksa-aika rivarissa jossa ei asunut ainuttakaan lasta. Nyt lapset leikkii joko jonkun pihalla, tiellä tai lähipusikoissa. Puoliksi rakennetut pihat on kuin Linnanmäkiä minikoossa.

Toki alue sitten vaikuttaa nähtävästi TOSI paljon.

Me ollaan jotain rintsikka-taloja katottu niin monissa asuu vielä alkuperäiset asukkaat eli vanhoja ihmisiä, joten pitääpä seuraavassa taloesittelyssä tsekata naapuritkin että onko ollut jo sukupolvenvaihdos:))

t.Ap

Eli rakennettiin uudelle omakotialueelle-myös kunnan tontti- mutta valintaperusteena tässä eteläsavolaisessa kaupungissa ei ollut lapsimäärä. Siitä huolimatta uudella asueella uusissa ok-taloissa on paljon lapsiperheitä. Esikoinen aloitti syksyllä koulun ja kun kesän alussa muutettiin, pelkäsin, että jääkö ilman kavereita kun ei oo eskaria tällä alueella käynyt-mutta toisin onneksi on käynyt. Koululaiselle ei oo kavereita omalla kadulla (tää on tämmöinen umpikuja joka rajoittuu metsään ja vasta 3 taloa tehty, yksi vielä tulossa-rakennushomma alkamassa ko. tontilla. ) mutta lähialueella kyllä parin kadun päässä useita. 5 ja 3-vuotiaalle on kaverit naapurissa ja naapuritaloomme muutti uusi perhe (asukkaat vaihtuivat) ja vaikka ko. perheen lapset ovat hitrusen vanhempia, leikkivät myös satunnaisesti meidän muksujen kaa. AIna oikeestaan on kavereita kun ulos menee. Myös itse ollaan tutustuttu lähinaapureiden kanssa ja muutenkin samalla alueella asuvat ihmiset moikkaavat toisiaan ja vaihtavat pari sanaa- tällä alueella on vireä kyläyhdistys joka mm. järjestää yhteisiä kyläjuhlia ja tempauksia mm. talvella lapsille hiihtotapahtumaa jne.



Eli meilläkin siis vain postitiivista kokemusta- ja pihat tosiaan oivia leikkipaikkoja osin keskeneräisyytensäkin vuoksi =))

Oletkos Tuoksuvadelma Oulusta? Muutimme pari kk sitten Oulun Kuivasrannan alueelle omakotitaloon ja meilläkin oli tuo lapsiluku kriteerinä tonttia jaettaessa. Meillä 3 lasta ja ihan hyvän tontin saimme. Nyt lapsilla tuntuu olevan paljon kavereita lähistöllä. Tosin kadullemme ei ole vielä kaikki muuttaneet.

Ja kavereita piisaa erittäin kiitettävästi! :-)

Uusilla rakennettavilla omakotitaloalueilla tuntuu tosiaan lapsia olevan joka talossa ja kavereita kanssa. Näin olemme huomanneet niiden kavereiden kohdalla, jotka uusille alueille ovat muuttaneet. Eli niiltä seuraa yleensä löytyy ja lapset ovat juuri aika pieniä. Haittapuolena voi olla usein se että päiväkodit ja koulut ovat täynnä ja niiden rakentaminen/laajentaminen laahaa jäljestä.



Sitten on nämä vanhemmat alueet, jollaisella mekin asumme. Täällä ei lapsia samalla lailla vilise, mutta kyllä kavereita jonkin verran. Aikuiset eivät kuitenkaan tunnu olevan niin sosiaalisia ja yhteisölliä (voi olla että tälläisillä alueilla aikuisilla on erilaisia intressejä) ja lapset enemmän eri ikäisiä. Ajan myötä vanhoilla alueilla tosin näkyy ikäpolvenvaihdos- ainakin alkuperäisissä rintamamiestaloissa ja pikkuhiljaa hitusen myöhemmässäkin rakennuskannassa. Tälläisella alueella voi olla että joutuu tekemään jonkin verran työtä löytääkseen itselle ja lapselle seuraa ja ihan samassa pihapiirissä ei välttämättä löydy seuraa, tosin tuuristakin se on kiinni.



Lisäksi olemme asuneet maalla omakotitalossa. Siellä ei pihapiiristä tosiaan löytynyt kavereita, mutta seuraa löytyi kun vanhemmat sopivat keskenään näkemisiä. Siellä kun lähes kaikki olivat samassa tilanteessa ettei seuraa ollut liikaa lähellä, mutta loppujen lopuksi elämä siellä tuntui olevan todella sosiaalista, siellä syntyi helposti ystävyyssuhteita, eikä vain hiekkalaatikkoseuraa. Tosin tuo tapaaminen muiden kanssa oli ehdottomasti kiinni autosta.