Ystävä ei saa 2- vuotiasta kauhukakaraa kuriin.
Lapsi on siis aivan mahdoton, ei usko mitään, tekee ihan kaikki pahat mitä keksii jos ei vahdi ihan koko ajan.
Suoraan sanottuna en halua heitä enää meille kylään. Sotkee, hajottaa ja sekottaa kaikki paikat.
Ystäväni kyllä kieltää mutta siihen se jää.
Itse nostin kakaran sohvalle istumaan ja sanoin tiukalla äänellä että meillä et tee noin, ja nyt istut arestissa ja mietit miten käyttäydyt ja sen jälkeen pyydät anteeksi minulta.
Lapsi räkäsi ja sanoi ettei pyydä anteeksi. Ruokapöydässä muut lapset sai jätelöä jälkkäriksi ja en antanut tälle kauhukakaralle niin alkoi ihan järjetön huuto. Ystäväni sanoi että ei jaksa kuunnella että anna nyt sille sitä jäätelöä että lakkaa huutamasta.
En antanut ja sen jälkeen lapsi meni ja kaatoi lasten huoneesta kaikki lelut lattialle ja huusi ettei siivoa. Hain taas lapsen sohvalle ja sanoin että meillä ei tehdä noin ja lapsi huusi ja potki ja minä pidin häntä sohvalla kiinni. Ystäväni sanoi että hän ei jaksa enää ja he lähtevät kotiin, siellä hänen on kuulemma helpompi olla lapsensa kanssa. Lapsi näytti minulle kieltä ja virnuili ovelta kun lähtivät.
Toiminko mielestänne väärin?
Kommentit (14)
Aito wt-tarina. Kukaan täysjärkinen ei muutenkaan syötä 2-vuotiaalle jäätelöä.
Olis ollut edes kolmi vuotias, ni tän vois uskoakin.
En usko, että 2-vuotias käyttäytyy noin. Vähän vanhempi lapsi kyllä, sellainen jolta ei kielletä ikinä mitään.
Mun mielestä teit ihan oikein. Jos vanhemmat puuttuisivat yhtä hanakasti ja johdonmukaisesti, heillä (ja muilla) voisi olla helpompaa tuon lapsen kanssa.
Ei kaksvuotiaat osaa räkiä ja näyttää ilkikurisesti kieltään. Vaatii vähän enemmän ajattelukykyä, kuin pelkkä uhma. Sitä paitsi tommonen uhoilu 2-vuotiaalle on vähän noloa. Ne ei ihmeellisiä kommervenkkejä tarvii, että tilanteen saa rauhotettua.
Aresti aiheuttaa traumoja, koska lapsi jätetään siinä yksin selviämään vaikeasta tunnetilastaan. Kiinnipitely taas rikkoo lapsen oikeuksia ja henkilökohtaista koskemattomuutta.
Jos työskentelisit varhaiskasvatuskeskuksessa niin lapsen kohtelu tuolla tavoin olisi irtisanomisperuste.
Olipas harvinaisen fiksu ja kehittynyt 2-vuotias. Aloittaja ei selvästi ole ikinä ollut lasten kanssa tekemisistä.
Tommosia kaksivuotiaat on. Meillä ainakin vaikka johdonmukaisesti kiellettiin ja kiellettiin ja keskusteltiin. Tarhasta ei koskaan tullut mitään käytökseen liittyvää vaan siellä olivat ihan normaalisti.
Täyspäisiä teinejä kuitenkin ovat ja uhkailu loppui ennen neljävuotissynttäreitä.
Kauheaa aikaa mutta siitäkin selvittiin.
Vaihda lapsen iäksi 4v., niin olisi uskottavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Tommosia kaksivuotiaat on. Meillä ainakin vaikka johdonmukaisesti kiellettiin ja kiellettiin ja keskusteltiin. Tarhasta ei koskaan tullut mitään käytökseen liittyvää vaan siellä olivat ihan normaalisti.
Täyspäisiä teinejä kuitenkin ovat ja uhkailu loppui ennen neljävuotissynttäreitä.
Kauheaa aikaa mutta siitäkin selvittiin.
Siis uhmailu loppui.
Äh, nyt oli vähän epäuskottava provo. Seuraavalla kerralla sitten faktat kuntoon.
Lapsi on 2,5. V ja ilmeisen kehitttnyt sitten. Minusta kyse ei ole uhmasta vaan ihan kuin hänellä olisi joku adhd. Siis ihan koko ajan menossa, suuttuu jos kielletään ja alkaa itkeä.
Ja kyse ei siis ole siitä etteikö äiti kieltäisi vaan tämä kakara ei vaan usko.
Oltiin terassilla kahvilla ja lapsi löhti kävelemään tielle päin, äiti huusi että tule takaisin, sinne ei saa mennä niin lapsi vaan kävelee tielle päin ja äiti kirmaisee hakemaan tämän niin nauraa kikattaa. Ehkä tämä sitten on normaalia tuonikäiselle mutta ei muut ystävien lapset noin käyttäydy.
Ap
Kysy Pia Penttalalta.