Nuori muutti pois kotoa ja lähti opiskelemaan - tää on kamalaa
Tuntuu niin tyhjältä ja kamalalta. Ikävä on valtava. Kyseessä on ainoa lapsi. Mitähän tässä tekisi? Siis mitä nyt?
Kommentit (11)
Mäkin odotan jo nyt kauhulla miten tulen reagoimaan kun tuo aika koittaa, eikä siihen ole kauan.
Mutta tosiaan miten onkaan ihanaa kun se rakas lapsi tulee kotona käymään.
Nyt voit ruveta kirjoittamaan kirjaa.
Ei mikään ole sen mukavampaa, että lapset pääsee opiskelemaan. Ihan riittävästi vielä jaloissa pyörivät.
Täytyy ajatella niin että lapsella on kaikki hyvin kun se muuttaa pois kotoa ja itsenäistyy. Se on terveen merkki!
Älä huoli ap. Pidä sopivasti yhteyttä äläkä syyllistä.
Keksi joku uusi harraste.
Lapsesi itsenäistyy, onnittele itseäsi: olet tehnyt jotain oikein! Nauti rauhasta tai aloita uusi harrastus, nyt on sinun aikasi. Minulla oli lasten poismuuttoa vaikeampaa tottua siihen, että kuopus muutti ekan opiskeluvuoden jälkeen takaisin kotiin kesäksi kun sai täältä kesätyöpaikan. Mutta siitäkin selvittiin :)
Kyllä se siitä. Päivä kerrallaan. Lähde vaikka matkalle ja unohda kotihuolet hetkeksi. Elämä on aaltoliikettä ja täynnä muuttujia. Parasta on, kun itse hyväksyy myös vastatuulen ja jatkaa seilaamista. Nyt sinulla on vapaus heittäytyä ja ottaa aikaa itsellesi.
Nyt voit tehdä sitä mitä haluat, kun aikaa ja varsinkin rahaa on enemmän käytettävissä.
Jos elämä tuntuu tyhjältä vielä vikkojenkin jälkeen, lähde vapaaehtoistyöhön, esim. tukihenkilöksi jollekin lapselle/nuorelle.
Tiedän tunteen, vaikka meillä on useampi lapsi. Kun esikoinen muutti pois, olo tuntui tyhjältä muutaman kuukauden.
Se helpottaa ja jossain vaiheessa huomaat jopa nauttivasi siitä, että koti on taas oma. Ja mikä ilo, kun lapsi tulee käymään kotona. Se tuntuu ihan erilaiselta.
Semmosta se on, kun rakastaa lapsiaan