Äidin dementia
Äidilläni on persoonaan vaikuttava sairaus ja nyt sen myötä tullut dementia. Hän ei ole vielä vanha ja tauti on vaikuttanut jo monta vuotta. Eli äiti ei ole moneen vuoteen enää ollut se ihminen, joka on ollut.
Olenko minä ihan hirveä ihminen, kun toivon päivittäin, että äiti olisi kuollut vuosia aiemmin esimerkiksi kolarissa? Nyt tuntuu että hän ei kuole, hän katoaa. Ja kun hän katoaa hitaasti, tuntuu, että samalla katoaa se ihminen, jonka olen koko ikäni tuntenut. On hankala jo nyt ylläpitää muistoja hänestä oikeanlaisena, vuosia olen ollut jo “äiti“ hänelle, ei toisinpäin. En osaa nimetä hetkeä, milloin olen menettänyt äitini, tiedän vain, että niin on käynyt.
Kommentit (3)
Isäni sairastaa alzheimeria. Tauti on jo pitkällä. Toivon, että hän saisi kuolla ennen kuin valot on täysin poissa. Tutusta ihmisestä on jäljellä vain tyhjä kuori. Monella tasolla on ahdistavaa, kun kasvot on oman läheisen, muttei ketään ei ole enää kotona. Ikävöin häntä paljon, isäni on kuollut jo - häneltä vain unohtui keho.
Et ole hirveä ihminen. Toivon sinulle paljon jaksamista.
Suosittelen hakemaan vinkkejä paikallisesta muisti- ja tai omaishoitoyhdistykseltä. Myös muistikoordinaattoreilta saa vinkkejä.
Äidilläni todettiin Alzheimer ja olisin toivonut mieluummin lonkkavaivaa, jalkavaiva tms. Tämä persoonan muuttuminen on juuri pahinta :(
Huomaan itsekin olevani jotenkin pihalla, ihan kuin olisin menettänyt äitini jo jollain tasolla :(