Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ketään jonka elintaso olisi romahtanut, iloisesta kuluttamisesta köyhäksi?
18.08.2019 |
Tapasin työni puolesta (hoiva-ala) alle 60-vee naisen joka oli selkeästi elänyt aikaisemmin aktiivista ja kulutuskeskeistä elämää. Harrastuksena mm matkailu Kreikkaan ja opiskeli kreikan kieltä iltakurssilla Suomessa. Kohtuullinen , siisti ja hyvä työpaikka, auto ja kesämökki.
En ole ihan saanut selväksi että mitä on tapahtunut, mutta luulen että he osuivat pahimpaan lamaan ja työelämän muutokseen itse.
Vielä 80-luvulla pääsi pankkeihin ja toimistoihin ihan hyviin töihin hyvällä yo-todistuksella. Sittemmin ei enää mitään mahiksia.
Nyt tämä henkilö on ollut työttömänä vuosikymmenen ja tippunut sinne kaikkein heikommalle tuelle.
Hän on niin katkera, niin alas ajettu , viimeisimpänä tämä aktiivimalli joka kurittaa juuri heitä. Melkein itsemurha-kamaa.
En pysty mitenkään häntä motivoimaan , saamaan näkemään valoa tulevaisuudessa.
Kyllä ymmärrän häntä. Yhteiskunta petti ja potkaisi hänenlaisensa ihan sivuun, pelkkiä murusia jotain tukitöitä tarjolla. Kesämökki myyty, kreikanmatkat lopetettu jo aikaa, asema tipahtanut syrjäytetyksi. Että on siinä Timo Harakalla hommaa saada kelkka kääntymään.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen,
mutta jos terveyttä riittää (kaikilla ei sitä ole, ja silloin tilanne on pahempi) en ymmärrä mikseivät ihmiset yritä repiä lisää rahaa jostain.
Itse olen miettinyt, että jos (keskinkertainen) tulotasoni tippuu esim. työttömyyden takia, alan tarjota tutuille ja tutun tutuille esim. lastenhoitoa, kyytipalveluita (helppoa kun taksilaki muuttui, moni ei enää halua käyttää "normaalia" taksia), tai pesen vaikka mattoja, tai jos en muuta keksi alan vaikka trokata nuuskaa.
Tunnen monta ns. yritteliästä ihmistä, joilla on ideoita millä saavat voita leivän päälle. Esim. yksi tuttu asuu asuinalueella missä paljon omakotitaloja joissa useimmissa iäkkäät asukkaat, suusta suuhun on levinnyt tieto että hän tekee pikkurahalla lumenkolausta, poimii omenat puusta/maasta jne. Pimeää työtähän tuo ok, mutta win-win tilanne, vanhukset saavat edullisesti apua, tuttu lisätuloja.
Tuossa menee minulla raja. Pimeitä töitä en rupea tekemään. Olkoonkin että olen pitkäaikaistyöttömänä hylkiö ja yhteiskunnan pohjasakkaa, niin jonkinlaisen kunniantunnon ja lainkuuliaisuuden sentään olen onnistunut säilyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen,
mutta jos terveyttä riittää (kaikilla ei sitä ole, ja silloin tilanne on pahempi) en ymmärrä mikseivät ihmiset yritä repiä lisää rahaa jostain.
Itse olen miettinyt, että jos (keskinkertainen) tulotasoni tippuu esim. työttömyyden takia, alan tarjota tutuille ja tutun tutuille esim. lastenhoitoa, kyytipalveluita (helppoa kun taksilaki muuttui, moni ei enää halua käyttää "normaalia" taksia), tai pesen vaikka mattoja, tai jos en muuta keksi alan vaikka trokata nuuskaa.
Tunnen monta ns. yritteliästä ihmistä, joilla on ideoita millä saavat voita leivän päälle. Esim. yksi tuttu asuu asuinalueella missä paljon omakotitaloja joissa useimmissa iäkkäät asukkaat, suusta suuhun on levinnyt tieto että hän tekee pikkurahalla lumenkolausta, poimii omenat puusta/maasta jne. Pimeää työtähän tuo ok, mutta win-win tilanne, vanhukset saavat edullisesti apua, tuttu lisätuloja.
Tuossa menee minulla raja. Pimeitä töitä en rupea tekemään. Olkoonkin että olen pitkäaikaistyöttömänä hylkiö ja yhteiskunnan pohjasakkaa, niin jonkinlaisen kunniantunnon ja lainkuuliaisuuden sentään olen onnistunut säilyttämään.
Kerää pulloja, marjasta myyntiin,, osta arvokasta kirppikseltä halpaan hintaan ja myy kalliimmalla, käsitöitä myyntiin, luin jopa että vanhoista uistimista voi saada satasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen,
mutta jos terveyttä riittää (kaikilla ei sitä ole, ja silloin tilanne on pahempi) en ymmärrä mikseivät ihmiset yritä repiä lisää rahaa jostain.
Itse olen miettinyt, että jos (keskinkertainen) tulotasoni tippuu esim. työttömyyden takia, alan tarjota tutuille ja tutun tutuille esim. lastenhoitoa, kyytipalveluita (helppoa kun taksilaki muuttui, moni ei enää halua käyttää "normaalia" taksia), tai pesen vaikka mattoja, tai jos en muuta keksi alan vaikka trokata nuuskaa.
Tunnen monta ns. yritteliästä ihmistä, joilla on ideoita millä saavat voita leivän päälle. Esim. yksi tuttu asuu asuinalueella missä paljon omakotitaloja joissa useimmissa iäkkäät asukkaat, suusta suuhun on levinnyt tieto että hän tekee pikkurahalla lumenkolausta, poimii omenat puusta/maasta jne. Pimeää työtähän tuo ok, mutta win-win tilanne, vanhukset saavat edullisesti apua, tuttu lisätuloja.
Tuossa menee minulla raja. Pimeitä töitä en rupea tekemään. Olkoonkin että olen pitkäaikaistyöttömänä hylkiö ja yhteiskunnan pohjasakkaa, niin jonkinlaisen kunniantunnon ja lainkuuliaisuuden sentään olen onnistunut säilyttämään.
Miksi?
En minäkään varkaaksi alkaisi, mutta mielummin tekisin JOTAIN kun vaan istuisin kotona. Jos ei yhteiskunta pysty tarjoamaan työtä, vaikka miten sitä hakisin, tekisin KAIKKENI että jostain rahaa saisin, ja pystyisin myös elämään mukavaa elämää.
En pystyisi olemaan vain kotona, kaipaisin tekemistä. Sekä myös rahaa, koska moni asia vaatii rahaa, esim. rakastan teatterissa käymistä, liput maksavat monta kymppiä, jopa lähes satasen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin viisikymppiseksi asti hyvin pärjäävä ja työnteosta nauttiva ihminen. En matkustellut enkä käynyt ulkona, koska viihdyin kotona kirjojen ja remonttihommien parissa niin hyvin. Minun ei tarvinnut koskaan miettiä, olisiko minulla varaa pippuripihviin tai muutaman kympin heräteostoksiin, kun pahimpinakin aikoina tilillä oli tuhansia euroja säästössä.
Nyt en ole muutamaan vuoteen ostanut yhtään kirjaa, yhtään vaatekappaletta, yhtään hiustenleikkausta enkä mitään muutakaan sellaista, mitä ilman voi pysyä hengissä. Tulen hyvin vähällä toimeen, suorastaan yllättävän vähällä. Joskus kuitenkin menee pari kolme päivää niin, ettei ole ruokaa. Sitä on vaikea kestää, varsinkin, kun tietää, että loppuelämä tulee olemaan samanlaista.
Pahinta on turvattomuuden tunne ja se, että on perheettömänä ja kaverittomana kokonaan yksin.
Mitä tapahtui, että elämä muuttui noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen,
mutta jos terveyttä riittää (kaikilla ei sitä ole, ja silloin tilanne on pahempi) en ymmärrä mikseivät ihmiset yritä repiä lisää rahaa jostain.
Itse olen miettinyt, että jos (keskinkertainen) tulotasoni tippuu esim. työttömyyden takia, alan tarjota tutuille ja tutun tutuille esim. lastenhoitoa, kyytipalveluita (helppoa kun taksilaki muuttui, moni ei enää halua käyttää "normaalia" taksia), tai pesen vaikka mattoja, tai jos en muuta keksi alan vaikka trokata nuuskaa.
Tunnen monta ns. yritteliästä ihmistä, joilla on ideoita millä saavat voita leivän päälle. Esim. yksi tuttu asuu asuinalueella missä paljon omakotitaloja joissa useimmissa iäkkäät asukkaat, suusta suuhun on levinnyt tieto että hän tekee pikkurahalla lumenkolausta, poimii omenat puusta/maasta jne. Pimeää työtähän tuo ok, mutta win-win tilanne, vanhukset saavat edullisesti apua, tuttu lisätuloja.
Tuossa menee minulla raja. Pimeitä töitä en rupea tekemään. Olkoonkin että olen pitkäaikaistyöttömänä hylkiö ja yhteiskunnan pohjasakkaa, niin jonkinlaisen kunniantunnon ja lainkuuliaisuuden sentään olen onnistunut säilyttämään.
Kerää pulloja, marjasta myyntiin,, osta arvokasta kirppikseltä halpaan hintaan ja myy kalliimmalla, käsitöitä myyntiin, luin jopa että vanhoista uistimista voi saada satasia.
Pullojen kerääminen on vaikeaa, jos asuu seudulla, jossa pulloja ei loju sadoittain kerättävänä. Käsitöihin tarvittavien tarvikkeiden hinnat ovat suurin piirtein samat kuin se summa, joka niistä suostutaan maksamaan. Marjastaminen ansaintamielessä on kovaa työtä, johon moni ei fyysisistä tai logistiikkasyistä pysty.
Kerropa muuten, millä kirppiksellä myydään arvokasta halvalla ja missä semmoinen uistinkätkö sijaitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma vikansa ettei hankkinut oikeata ammattia.
Oma vikansa ettei ruksinut oikeaa lottoriviä ja voittanut lauantaina miljoonaa.
Suomessa on ilmainen koulutus. Voi mennä korkeakouluun tai ammattiopistoon opiskelemaan ammatin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen,
mutta jos terveyttä riittää (kaikilla ei sitä ole, ja silloin tilanne on pahempi) en ymmärrä mikseivät ihmiset yritä repiä lisää rahaa jostain.
Itse olen miettinyt, että jos (keskinkertainen) tulotasoni tippuu esim. työttömyyden takia, alan tarjota tutuille ja tutun tutuille esim. lastenhoitoa, kyytipalveluita (helppoa kun taksilaki muuttui, moni ei enää halua käyttää "normaalia" taksia), tai pesen vaikka mattoja, tai jos en muuta keksi alan vaikka trokata nuuskaa.
Tunnen monta ns. yritteliästä ihmistä, joilla on ideoita millä saavat voita leivän päälle. Esim. yksi tuttu asuu asuinalueella missä paljon omakotitaloja joissa useimmissa iäkkäät asukkaat, suusta suuhun on levinnyt tieto että hän tekee pikkurahalla lumenkolausta, poimii omenat puusta/maasta jne. Pimeää työtähän tuo ok, mutta win-win tilanne, vanhukset saavat edullisesti apua, tuttu lisätuloja.
Tuossa menee minulla raja. Pimeitä töitä en rupea tekemään. Olkoonkin että olen pitkäaikaistyöttömänä hylkiö ja yhteiskunnan pohjasakkaa, niin jonkinlaisen kunniantunnon ja lainkuuliaisuuden sentään olen onnistunut säilyttämään.
Kerää pulloja, marjasta myyntiin,, osta arvokasta kirppikseltä halpaan hintaan ja myy kalliimmalla, käsitöitä myyntiin, luin jopa että vanhoista uistimista voi saada satasia.
Pullojen kerääminen on vaikeaa, jos asuu seudulla, jossa pulloja ei loju sadoittain kerättävänä. Käsitöihin tarvittavien tarvikkeiden hinnat ovat suurin piirtein samat kuin se summa, joka niistä suostutaan maksamaan. Marjastaminen ansaintamielessä on kovaa työtä, johon moni ei fyysisistä tai logistiikkasyistä pysty.
Kerropa muuten, millä kirppiksellä myydään arvokasta halvalla ja missä semmoinen uistinkätkö sijaitsee.
Joskus voi löytyä kirppikseltä jos sattuu onni myötä. Uistimet oli esimerkki mitä voi myydä mitä ei tule edes ajatelleeksi. Esim. isäni jäämistössä oli varmaan 40-50 vuotta vanhoja uistimia ja luin ip lehdestä että joistain pyydetäön 400 e. Pitää tarkistaa, muistaakseni ainakin yksi näytti samalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin viisikymppiseksi asti hyvin pärjäävä ja työnteosta nauttiva ihminen. En matkustellut enkä käynyt ulkona, koska viihdyin kotona kirjojen ja remonttihommien parissa niin hyvin. Minun ei tarvinnut koskaan miettiä, olisiko minulla varaa pippuripihviin tai muutaman kympin heräteostoksiin, kun pahimpinakin aikoina tilillä oli tuhansia euroja säästössä.
Nyt en ole muutamaan vuoteen ostanut yhtään kirjaa, yhtään vaatekappaletta, yhtään hiustenleikkausta enkä mitään muutakaan sellaista, mitä ilman voi pysyä hengissä. Tulen hyvin vähällä toimeen, suorastaan yllättävän vähällä. Joskus kuitenkin menee pari kolme päivää niin, ettei ole ruokaa. Sitä on vaikea kestää, varsinkin, kun tietää, että loppuelämä tulee olemaan samanlaista.
Pahinta on turvattomuuden tunne ja se, että on perheettömänä ja kaverittomana kokonaan yksin.
Mitä tapahtui, että elämä muuttui noin?
Työttömäksi jääminen aloilta, joille minunlaistani työntekijää ei nykyisin haluta. Ennen oli toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen,
mutta jos terveyttä riittää (kaikilla ei sitä ole, ja silloin tilanne on pahempi) en ymmärrä mikseivät ihmiset yritä repiä lisää rahaa jostain.
Itse olen miettinyt, että jos (keskinkertainen) tulotasoni tippuu esim. työttömyyden takia, alan tarjota tutuille ja tutun tutuille esim. lastenhoitoa, kyytipalveluita (helppoa kun taksilaki muuttui, moni ei enää halua käyttää "normaalia" taksia), tai pesen vaikka mattoja, tai jos en muuta keksi alan vaikka trokata nuuskaa.
Tunnen monta ns. yritteliästä ihmistä, joilla on ideoita millä saavat voita leivän päälle. Esim. yksi tuttu asuu asuinalueella missä paljon omakotitaloja joissa useimmissa iäkkäät asukkaat, suusta suuhun on levinnyt tieto että hän tekee pikkurahalla lumenkolausta, poimii omenat puusta/maasta jne. Pimeää työtähän tuo ok, mutta win-win tilanne, vanhukset saavat edullisesti apua, tuttu lisätuloja.
Tuossa menee minulla raja. Pimeitä töitä en rupea tekemään. Olkoonkin että olen pitkäaikaistyöttömänä hylkiö ja yhteiskunnan pohjasakkaa, niin jonkinlaisen kunniantunnon ja lainkuuliaisuuden sentään olen onnistunut säilyttämään.
Kerää pulloja, marjasta myyntiin,, osta arvokasta kirppikseltä halpaan hintaan ja myy kalliimmalla, käsitöitä myyntiin, luin jopa että vanhoista uistimista voi saada satasia.
Pullojen kerääminen on vaikeaa, jos asuu seudulla, jossa pulloja ei loju sadoittain kerättävänä. Käsitöihin tarvittavien tarvikkeiden hinnat ovat suurin piirtein samat kuin se summa, joka niistä suostutaan maksamaan. Marjastaminen ansaintamielessä on kovaa työtä, johon moni ei fyysisistä tai logistiikkasyistä pysty.
Kerropa muuten, millä kirppiksellä myydään arvokasta halvalla ja missä semmoinen uistinkätkö sijaitsee.
Joskus voi löytyä kirppikseltä jos sattuu onni myötä. Uistimet oli esimerkki mitä voi myydä mitä ei tule edes ajatelleeksi. Esim. isäni jäämistössä oli varmaan 40-50 vuotta vanhoja uistimia ja luin ip lehdestä että joistain pyydetäön 400 e. Pitää tarkistaa, muistaakseni ainakin yksi näytti samalta.
Okei. Saanko minä ne sinun isäsi uistimet? Omia kätköjä ei nimittäin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen,
mutta jos terveyttä riittää (kaikilla ei sitä ole, ja silloin tilanne on pahempi) en ymmärrä mikseivät ihmiset yritä repiä lisää rahaa jostain.
Itse olen miettinyt, että jos (keskinkertainen) tulotasoni tippuu esim. työttömyyden takia, alan tarjota tutuille ja tutun tutuille esim. lastenhoitoa, kyytipalveluita (helppoa kun taksilaki muuttui, moni ei enää halua käyttää "normaalia" taksia), tai pesen vaikka mattoja, tai jos en muuta keksi alan vaikka trokata nuuskaa.
Tunnen monta ns. yritteliästä ihmistä, joilla on ideoita millä saavat voita leivän päälle. Esim. yksi tuttu asuu asuinalueella missä paljon omakotitaloja joissa useimmissa iäkkäät asukkaat, suusta suuhun on levinnyt tieto että hän tekee pikkurahalla lumenkolausta, poimii omenat puusta/maasta jne. Pimeää työtähän tuo ok, mutta win-win tilanne, vanhukset saavat edullisesti apua, tuttu lisätuloja.
Tuossa menee minulla raja. Pimeitä töitä en rupea tekemään. Olkoonkin että olen pitkäaikaistyöttömänä hylkiö ja yhteiskunnan pohjasakkaa, niin jonkinlaisen kunniantunnon ja lainkuuliaisuuden sentään olen onnistunut säilyttämään.
Kerää pulloja, marjasta myyntiin,, osta arvokasta kirppikseltä halpaan hintaan ja myy kalliimmalla, käsitöitä myyntiin, luin jopa että vanhoista uistimista voi saada satasia.
lennä kongoon löydä timantteja, perusta öljy-yhtiö , osta sata kiloa kultaa ja myy se pois ens vuonna .
on se kumma kun työttömät ei tee mitään vaikka voisi helposti
Vierailija kirjoitti:
Jos ei yhteiskunta pysty tarjoamaan työtä, vaikka miten sitä hakisin, tekisin KAIKKENI että jostain rahaa saisin, ja pystyisin myös elämään mukavaa elämää.
Jossain vaiheessa tuo into kaiken tekemisen into kyllä haihtuu kun tajuaa että kaiken tekemisellä ei maksa vuokria ja ruokia. Ehkä pennosia saa jos löytää pari pulloa kadulta, mutta mitäpä iloa siitä on kalliissa maassa. Sitten sitä turtuu työttömän kohtaloon, että mitään ei saa ja kukaan ei vastaa työhakemuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheelläni oli 80-luvulla vakavarainen firma. Kiinnostuneita ostajiakin olisi ollut. Valitettavasti isäni halusi elää leveästi lainarahalla: Palkattiin arkkitehti suunnittelemaan iso talo. Oli 4 autoa, kalliita harrastuksia, taidetta ja design-huonekaluja, merkkivaatteita, ulkomaan matkoja, viimeisintä teknologiaa jne. Aika yltäkylläistä menoa tavalliselle pikkupaikkakunnan yrittäjälle.
Olisi tosiaan kannattanut myydä silloin kun tarjouksia tuli. Sillä olisi saanut velat pois ja vähän vielä jemmaan pahan päivän varalle. 90-luvun lama iski sitten todella kovaa. Vanhemmat erosivat ja minä ja äiti muutettiin mummon luokse pieneen kaksioon. Mihinkään ei ollut rahaa ja kaikki vähänkin arvokas myytiin. Tietysti mummokin auttoi niin ettei sentään nälässä jouduttu olemaan. Muutos oli aivan valtava - etenkin talousasioista tietämättömälle lapselle. Pikkuhiljaa äiti kuitenkin nousi jaloilleen: Kouluttautui uudelleen, sai työpaikan ja hankki meille asunnon. Päästiin takaisin kiinni elämään.
Isä alkoholisoitui pahasti ja hänestä tuli todella katkera ihminen. Ei koskaan myöntänyt, että tilanteensa oli suurelta osin itse aiheutettu. Rypi loputtomasti itsesäälissä, eikä kyennyt näkemään mitään mahdollisuuksia missään kun itki vain autojensa ja talojensa perään. Oli mielestään paljon parempi kuin muut työttömät, joiden kanssa joutui alentumaan sossun luukulle. Toisaalta piti myös itseään liian hienona perusduunarin töihin silloin kun niitä kerran tai pari tarjottiin. Kuoli 49-vuotiaana viinaan.
Jos yhden asian lapsuudestani opin, niin sen ettei materiaaliselle hyvälle kannata laittaa elämässä liikaa arvoa. Kaikki on katoavaista. Nykyinen kerskakulutus-kulttuuri on todella tyhjän oloista enkä usko, että ne ihmiset ovat todella onnellisia.
Huutokaupat-sivustolla ulosotossa aina mersuja ja bemareita, ja kesken jääneitä design-taloja joissa lasten leluja vielä kuvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen,
mutta jos terveyttä riittää (kaikilla ei sitä ole, ja silloin tilanne on pahempi) en ymmärrä mikseivät ihmiset yritä repiä lisää rahaa jostain.
Itse olen miettinyt, että jos (keskinkertainen) tulotasoni tippuu esim. työttömyyden takia, alan tarjota tutuille ja tutun tutuille esim. lastenhoitoa, kyytipalveluita (helppoa kun taksilaki muuttui, moni ei enää halua käyttää "normaalia" taksia), tai pesen vaikka mattoja, tai jos en muuta keksi alan vaikka trokata nuuskaa.
Tunnen monta ns. yritteliästä ihmistä, joilla on ideoita millä saavat voita leivän päälle. Esim. yksi tuttu asuu asuinalueella missä paljon omakotitaloja joissa useimmissa iäkkäät asukkaat, suusta suuhun on levinnyt tieto että hän tekee pikkurahalla lumenkolausta, poimii omenat puusta/maasta jne. Pimeää työtähän tuo ok, mutta win-win tilanne, vanhukset saavat edullisesti apua, tuttu lisätuloja.
Tuossa menee minulla raja. Pimeitä töitä en rupea tekemään. Olkoonkin että olen pitkäaikaistyöttömänä hylkiö ja yhteiskunnan pohjasakkaa, niin jonkinlaisen kunniantunnon ja lainkuuliaisuuden sentään olen onnistunut säilyttämään.
Kerää pulloja, marjasta myyntiin,, osta arvokasta kirppikseltä halpaan hintaan ja myy kalliimmalla, käsitöitä myyntiin, luin jopa että vanhoista uistimista voi saada satasia.
Joo, tänäkin vuonna mustikkaa tuli pari sanoa että joo hyviä neuvoja juu
Ex vaimoni rakenteli kulisseja niin innokkaasti, että ero oli ainoa vaihtoehto. Nykyään on taas mökki ja talo, mutta nyt olen viisaampi enkä naista ota enää nurkkiini asumaan.
Oma vikansa ettei ruksinut oikeaa lottoriviä ja voittanut lauantaina miljoonaa.