Mitä jos jää yliopistossa ulkopuoliseksi?

Kyllä voi, mutta voi elää niinkin, että kavereiden saamista ei voi välttää.

Voi opiskella nin, mutta 5 vuodessa ehtii erakoitumaan.

Kyllä opiskelu onnistuu ilman kavereitakin mutta paljon mukavampaa se ainakin omasta mielestäni on ollut silloin kun ollut suunnilleen samassa tilanteessa olevia kavereita. Mutta toki tämä riippuu varmasti elämäntilanteesta. - Yksi ystäväni on tällä hetkellä virallisesti äitiyslomalla. Äitiysloman aikana hänellä on muunohella tavoite suorittaa joku määrä avoimen puolen kursseja ja hakea niiden turvin yliopistolta-opiskelupaikkaa; kun ylppäreiden arvosanat on mitä on, eikä voi enää varmaan muutoinkaan hakea ns. ensikertalaisi kiintiössä ylppäreiden arvosanoilla kun hänellä on jo yksi korkeakoulu opiskelupaikka. - luulen, ettei hänellä ole aikaa, eikä juuri halujakaan käyttää aikaa uusien kaverisuhteiden löytämiseen. Ja misssä sitä edes tekisi, kun jos olen oikein ymmärtänyt, niin valta osan kursseista voi suorittaa kotoa käsin. 

Kannattaa mennä mukaan sosiaaliseen toimintaan, sellaiseen, jossa täytyy puhuakin toisten kanssa. Ei pidä jäädä yksin. Yliopisto ja opiskelijajärjestöt tarjoavat paljon kaikenlaista. Ainakin oman ainejärjestön tapahtumissa ja kokouksissa kannattaa käydä, että tulee tutuksi. Monen vuoden tutkintoa on raskasta suorittaa, jos on yo:lla kovin yksinäinen olo.

Ei haittaa yhtään, vaikka et löytäisi kavereita. Pari ekaa vuotta ollaan suht tiiviisti yhdessä. Sitten porukka alkaa hajota. Valmistumisen jälkeen et kuule kenestäkään ikinä.

Eikö sinne mennä opiskelemaan, eikä kavereita etsimään?

Riippuu siitä, kuinka raskaasti kokee yksin ja ulkopuoliseksi jäämisensä. Jos siitä kärsii henkisesti paljon, se voi vaikuttaa opiskeluun ja opiskelumotivaatioon.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinne mennä opiskelemaan, eikä kavereita etsimään?

Sinne mennään opiskelemaan, verkostoitumaan ja saamaan kavereita.

Oletko persu?

On mukavampaa, jos on kavereita. Aluksi itsekin olin pallo hukassa ja tuntui, että kaikki tuntee toisensa. Mutta ihan yhtä pallo hukassa muut olivat ja kun kävi tapahtumissa ja oli kaikille mukava, oma kaveripiiri muotoutui äkkiä.

Ja nyt kun opiskeluvuosista on 20 vuotta, moni meistä on alamme johtopaikoilla. Yhteydenotto on helppoa, kun verkostot ovat valmiina. Silloin se oli hauskanpitoa, mutta on siitä ollut hyötyä ja iloa myöhemminkin.