Ihastunut
Vertaistukea, kohtalotovereita etsin. Ihastus vie ajatukset ja keskittymiskyvyn täysin. Olen varattu, joten voin nauttia tästä tunteesta vain ajatuksen tasolla. Miten joku voi viedä keskittymiskyvyn vain olemalla läsnä, -puhumalla, hymyilemällä, olemalla oma aito itsensä, olemalla kohtelias... ajattelen hänestä asioita, joita en saisi edes ajatella. Tiedän ja luotan itseeni, että itse en vie tätä oma-aloitteusesti seuraavalle tasolle. Myös hän on liian hyväkäytöksinen tehdäkseen sen, koska tietää, että olen varattu.
Kaksi pitkää parisuhdettani ovat edenneet nopeasti fyysisiksi. Suudeltu jo toisella tapaamusella, harrastettu muuta parin kuukauden sisällä.
Mutta tämä. En ole edes ymmärtänyt kuinka kiduttavaa ja koukuttavaa on katseet, hymy, puhuminen kahden kesken kasvotusten, tahaton koskettelu, tahallinen koskettelu, pehmeä rauhallinen puhelinääni. Ja kyllä olemme samassa työpaikassa. En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa.
Kommentit (16)
No mikä ihme siinä on että pitää sotkea asioita tuolla lailla? Olet varmaan sama tyyppi joka on tänne jo aiemminkin mehustellut tuota asiaa. Eikö olisi kaikille parasta että keskittyisitte siellä työpaikalla työn tekemiseen ja vapaa-ajalla hoitaisitte sitä omaa parisuhdettanne?
No olettehan te jo vieneet tuon jollekin tasolle, mille ei olisi pitänyt, jos on jotain tuollaista koskettelua, hymyilyä ja pehmeitä puheita.
Ihastumiselle ei voi mitään.Kohdettakaan ei voi valita.Ne on ne kemiat ;) Nauti siitä tunteesta.Ja ajattele niitä asioita,joita päässäsi pyörii.Jos sä lähdet kieltää asian.Ja yrität olla,kun mitään ei olis.Lopputulos on valtava ahdistus.
Toisin sanoen luonto on tarkoittanut teidät yhteen. Se on kuule fiksua kemiaa ja fysiikkaa se, ja meihin evoluution myötä kehittynyt vuosituhansien saatossa. Ei muuta kun kaasu pohjaan, näin se on tarkoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Ihastumiselle ei voi mitään.Kohdettakaan ei voi valita.Ne on ne kemiat ;) Nauti siitä tunteesta.Ja ajattele niitä asioita,joita päässäsi pyörii.Jos sä lähdet kieltää asian.Ja yrität olla,kun mitään ei olis.Lopputulos on valtava ahdistus.
Tuo on kyllä todella lattea tekosyy. Ihminen tekee aina sen valinnan antautuuko ihastumisen valtaan, aina. Kaikesta huolimatta te ihmiset ette ole mitään tahdottomia viettienne orjia, muistakaa se. Aina voi valita. Elämä on sarja eksistentialistisia valintoja, ja on suorastaan tragedia latistaa sitä kaikkea vain joksikin jolle ei muka voinut mitään.
Kyse on tahtotilasta.
Täältä saat kohtalotoverin. Minulla on juurikin samanlainen tilanne töissä. Maailman ihanin ihminen on työkaverina ja tapa jolla häntä kuvailet on juuri oikea! Puhuu, hymyilee, on kohtelias ja aivan fantastisen ihana, kauniskin kaiken lisäksi.
Kiduttava on aivan oikea san kuvaamaan tunnetta kun haluaisi mutta ei oikein uskalla tehdä mitään. Ja sitten se puolittain tahaton kosketus! Voiko olla mitään parempaa!
Olen nauttinut tällaisesta suhteesta jo pitkään. Pidän tilanteesta ja henkilöstä erittäin paljon. Pahoin pelkään että jos tilanne etenee pitemmälle niin en pysty pidättelemään itseäni enempää vaan menen tilanteeseen täysillä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastumiselle ei voi mitään.Kohdettakaan ei voi valita.Ne on ne kemiat ;) Nauti siitä tunteesta.Ja ajattele niitä asioita,joita päässäsi pyörii.Jos sä lähdet kieltää asian.Ja yrität olla,kun mitään ei olis.Lopputulos on valtava ahdistus.
Tuo on kyllä todella lattea tekosyy. Ihminen tekee aina sen valinnan antautuuko ihastumisen valtaan, aina. Kaikesta huolimatta te ihmiset ette ole mitään tahdottomia viettienne orjia, muistakaa se. Aina voi valita. Elämä on sarja eksistentialistisia valintoja, ja on suorastaan tragedia latistaa sitä kaikkea vain joksikin jolle ei muka voinut mitään.
Kyse on tahtotilasta.
Juuri näin!
Tuo on kyllä todella lattea tekosyy. Ihminen tekee aina sen valinnan antautuuko ihastumisen valtaan, aina. Kaikesta huolimatta te ihmiset ette ole mitään tahdottomia viettienne orjia, muistakaa se. Aina voi valita. Elämä on sarja eksistentialistisia valintoja, ja on suorastaan tragedia latistaa sitä kaikkea vain joksikin jolle ei muka voinut mitään.
Kyse on tahtotilasta.[/quote]
Tunteilleen ei voi mitään,mutta teoilleen voi :)
Mä olen itse ollu ihastunut varattuun mieheen jo monta monta kuukautta.Emme ole kyllä kosketelleet toisiamme.Kyllä mä mielessäni haaveilen,että tekisin hänen kanssa monia asioita...Olkaa naiset huoleti.Mulla järki voittaa tunteet.Eikä tulisi mieleenkään käytännössä toimia millään tavalla,joka vahingoittaisi toisen suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen luonto on tarkoittanut teidät yhteen. Se on kuule fiksua kemiaa ja fysiikkaa se, ja meihin evoluution myötä kehittynyt vuosituhansien saatossa. Ei muuta kun kaasu pohjaan, näin se on tarkoitettu.
Olen kanssasi samaa mieltä :D.Esteet vaan pitää raivata pois tieltä.
Omaa käytöstään on yllättävän vaikea hallita ihastuksen läsnäollessa. Itse ainakin syyllistyn möläyttelemään ja flirttailemaan, vaikka kuinka olen päättänyt ennen tapaamista, että olen viileän asiallinen. Rasittavaa!!
Tekosyy tuo, ettei tunteilleen voi mitään. Parempi ilmaisu olisi, olen aivokääpiö, jonka elämänhallinta on jäänyt lapsen tasolle.
ihastumiset on ihan normaalia varsinkin pitkässä suhteessa, se tekeekö asialle mitään on eri asia. Voi joko hoidattaa sen suhteen kuntoon tai erota ja edetä ihastuksensa kanssa. Pettäminen ei mielestäni ole edes vaihtoehto, vaan raukkamainen teko.
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen luonto on tarkoittanut teidät yhteen. Se on kuule fiksua kemiaa ja fysiikkaa se, ja meihin evoluution myötä kehittynyt vuosituhansien saatossa. Ei muuta kun kaasu pohjaan, näin se on tarkoitettu.
Tällainen ihminen ajelehtii päämäärättömästi läpi elämän. Huumasta toiseen. Jokainen huuma on Se Elämän Isoin Rakkaustarina ja taas yksi suhde jää taakse. Jokaisen oma valinta toki miten elämänsä elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastumiselle ei voi mitään.Kohdettakaan ei voi valita.Ne on ne kemiat ;) Nauti siitä tunteesta.Ja ajattele niitä asioita,joita päässäsi pyörii.Jos sä lähdet kieltää asian.Ja yrität olla,kun mitään ei olis.Lopputulos on valtava ahdistus.
Tuo on kyllä todella lattea tekosyy. Ihminen tekee aina sen valinnan antautuuko ihastumisen valtaan, aina. Kaikesta huolimatta te ihmiset ette ole mitään tahdottomia viettienne orjia, muistakaa se. Aina voi valita. Elämä on sarja eksistentialistisia valintoja, ja on suorastaan tragedia latistaa sitä kaikkea vain joksikin jolle ei muka voinut mitään.
Kyse on tahtotilasta.
Erittäin hyvin sanottu.
Up