Tunnen surua mummuni kuoleman lisäksi siitä, että hautajaisissa tulen näkemään monet sukulaisistani viimeistä kertaa

Isoäitini kuoli sukumme vanhimpana lähes 98 vuotiaana ja viidennessä sukupolvessa.
Meillä on aika iso suku ja mummulla oli verkostoja melkoisen paljon ja hän oli se meidän suvun yhdistävä tekijä ja meidän kotitilan "vanhaemäntä ja isomummu"
nyt päättyy yksi aikakausi
Suku piti yhteyttä mummuun, eikä meihin lastenlapsiin tai äitiini, koska isäni on jo aikaa siten kuollut, joka oli mummun poika ja tiedän varsin hyvin, että suvun yhteydenpito esimerkiksi minuun, äitiini tai veljeeni ei tule jatkumaan, vaan se päättyy tähän. Sen ovat vuodet näyttäneet.
Tunnen tästä myös surua ja haikeutta, koska yksi ovi sulkeutuu ja hautajaisissa näen monen sukulaiseni viimeisen kerran.