Lue keskustelun säännöt.
Oletko pilannut elämäsi tai osan siitä. Miten ?
15.08.2019 |
Itse tuhlasin 25 vuotta ryyppäämiseen, lopetin 44 v, 10 v sitten.
Vaikea antaa itselleen anteeksi !
Kommentit (26)
Sairastumalla masennukseen 20-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin ylipainoisen kanssa 6 vuotta.
En tajunnut erota Helluntai seurakunnasta kuin 3 kymppisenä 3 vuosikymmentä täyttä hulluutta ja hukattua elämää.
Jämähdin suhteeseen, jossa en rakasta miestäni yli kaiken. Oikeastaan rakastan hyvn vähän, jos ollenkaan.
Teimme kuitenkin monta lasta, jotka ovat ihania ja joitsa olen ylpeä. Muistan tunteen, esim edellisessä suhteessa, kun rakastaa toista ihmistä ja haluaa olla hänen vierellä sohvalla ja pussailla. (Minua on siis suudeltu viimeksi 2001 kesällä, ei mieheni)
Suhteessa ei ollut seksiä kuukauteen, onneksi ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan pysähtynyt kuuntelemaan itseäni. Nyttemmin keskittynyt kasvattamaan lapsen niin ettei hänestä tule samanlaista, onnistunutkin.
Vierailija kirjoitti:
Sairastumalla masennukseen 20-vuotiaana.
Sekö oli oma valinta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin 8 vuotta sitten Joutsassa, en saanut muutettua pois vaikka paikka tyhjä ja kehityskelvoton peräkylä.
Joka päivä meni hukkaan.
Jumiuduin koulutustani vastaamattomaan työhön.
Olin kauan väärän miehen kanssa, seksi ei sujunut, ei halua häntä kohtaan missään vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rääkyvä kersa muutti meille, enkä edes tilannut sellaista. Vituttaa aika huolella.
Vierailija kirjoitti:
En tajunnut erota Helluntai seurakunnasta kuin 3 kymppisenä 3 vuosikymmentä täyttä hulluutta ja hukattua elämää.
Miten se meni hukkaan ja oli hulluutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut aina heikko itsetunto vaikka en ole sitä edes ymmärtänyt.
Se on estänyt minua tekemästä monta asiaa.
Mies 55 v
En onnistunut itsemurhasta, enkä uskalla yrittää uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli seksisuhde sisareni kanssa monta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli seksisuhde sisareni kanssa monta vuotta.
Sama juttu minulla, eikä sen jälkeen naista löytynyt.
Taitaa olla yleinen ongelma Ranuallakin nykyään.
Kaduttaa, että jäin asumaan pk-seudulle. Tulin "vain kesätöihin" ja nyt on mennyt 20v. En ikinä haaveillut muuttamisesta tänne, kuten monet pienessä "maalaiskaupungissa". En tykkää yleisestä, tympeästä ilmapiiristä täällä. Pitäisi vaan vohdoinkin muuttaa pois.
Kyllä, tein lapset narsistin kanssa.
En. Kaikki on kasvattanut ja vaik välillä on mennyt huonommin, esim. ollut mt-ongelmia, niin mukana ollut tottakai myös hyviä hetkiä :) Kiitollinen olen kaikesta.
Pilasin elämästäni 39 vuotta asumalla suomessa.
7 vuosi Filippiineillä menossa.