Lue keskustelun säännöt.
Ero pilaa lapsen elämän!
15.08.2019 |
"Mutku mutku kyllä mullakin on oikeus onneen!"...pää kiinni! Sinulla ei ole muuta oikeutta kuin kuolla. Lapset ovat VIATTOMIA vanhempiensa sekoiluun. Kasvakaa aikuisiksi!
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Kaveri joutui uusioperheen takia lasten määrän tuplaantuessa muuttamaan ihan valtavaan taloon ja siinä meni kaikki rahat.
No voi nyyh vaan kaverille. Oliko hänet siis aseella pakotettu osallistumaan tähän? Eiköhän kuitenkin jokainen tee itse ihan omat valintansa mitä elämällään haluaa tehdä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kyllä ole mitään herkkua sekään, että vanhemmat pysyvät yhdessä siihen asti, että nuorinkin on täysi-ikäinen, ja eroavat vasta sitten. Tässä saa nuori aikuinen niskaansa syyllisyyden, koska hänen vuokseen vanhemmat uhrasivat monta vuotta elämästään onnettomassa parisuhteessa.
Tämä ei ole yksiselitteinen asia. Mun vanhemmat ovat hyviä ihmisiä ja mainioita vanhempia. Musta on kasvanut varmaan tasapainoisin ihminen jonka tunnen.
Tämä siitä huolimatta, että erosivat, kun olin jotain kaksi. Nyt olen 30.
Toisaalta hyvän ystäväni vanhemmat ovat edelleen yhdessä ja kaverillani on mielenterveysongelmia, traumoja ja täysin vääristynyt kuva onnellisesta suhteesta.
Olen monesti miettinyt, miksi vanhempien erosta ei tullut minulle traumoja.
- En muista aikaa, jolloin he olivat yhdessä
- Kumpikaan ei ole KOSKAAN haukkunut toisiaan minulle
- Kumpikin löysi uuden enemmän itsensä kaltaisen partnerin, joiden kanssa ovat olleet jo yli 20 vuotta ja joiden kanssa heillä on lisää lapsia, eli ottivat opikseen siitä, millaisen persoonan kanssa homma ei toiminut
- Kummankaan uusi puoliso ei ikinä yrittänyt komennella minua tai ottaa vanhemman roolia, vaan molemmat vanhempani huolehtivat minusta ihan itse kun olin heidän luonaan
Siinäpä vinkit eroihin ihmiseltä, joka ymmärsi vasta aikuisena, miksi moni ilmaisi myötätuntoa kuullessaan vanhempieni eronneen.
En minä kyllä omille rakkaille lapsilleni haluaisi antaa sitäkään mallia, että jos he joskus sattuvat olemaan vanhempia onnettomassa suhteessa, että heidän pitää sitten vain itsensä uhrata, sietää ja kärsiä, koska ovat menneet lapsen saamaan. Että sen jälkeen, kun lapsen saa, niin oma elämä muuttuu täysin merkityksettömäksi. Haluan heille onnellisen elämänkaaren kokonaisuudessaan, vaikka parisuhde epäonnistuisikin.
Minun elämäni melkein pilasi se, että vanhempani eivät eronneet. Elävät edelleen kuolleessa ja onnettomassa suhteessaan. Sellaisen mallin minäkin sain parisuhteesta ja siihen melkein sitten tyydyinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliskos kannattanut miettiä ennenkuin kyselit miten pihdata oikein?
Sitä saa mitä tilaa. Näin se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hyvin lapsen elämä voi mennä piloille, jos riitaisat, väkivaltaiset ja päihteitä runsaasti käyttävät eivät ymmärrä erota. Kuinka tasapainoiseksi kuvittelet lapsen kasvavan, kun hän kuuntelee lähes joka yö juoppojen ölinää ja riitelyä ja näkevät, miten äiti saa taas kerran pataan. Kulissit saattavat olla hienot, joten kukaan ei osaa arvata, mitä seinien sisällä tapahtuu. Toivon aina, että se kärsivä lapsi olisi kuitenkin niin rohkea, että menisi puhumaan koulussa terveydenhoitajalle, kuraattorille tai muulle aikuiselle, jotta pyörät saataisiin pyörimään ja lapselle tulea ja apua, ehkä uusi sijoitusperhe.
Tuo nyt on eri asia, mutta nykyään erotaan ihan vain huvin vuoksi kun on löytynyt joku toinen "joka tuottaa ihania orgasmeja".
Onko noin omaan napaansa ja omaan nautintoonsa tuijottava ihminen sinusta sitten jotenkin parempi ihminen jos pysyy siinä avioliitossa? Aivan yhtä paljon tuhoa itsekeskeinen ihminen voi suhteessakin tehdä lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma teinityttöni yksi päivä sanoi, että on niin ihana nähdä minut läheisensä ja rakastuneena uuden puolisoni kanssa. Hänestä se on kuulemma ihanaa ja haluaa yhtä ihanan suhteen itselleen, eikä sellaista kylmää ja kuollutta, kuin hänen isänsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
-100 / 5
Tuore ero kirvelee näemmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-100 / 5
Tuore ero kirvelee näemmä.
Pikemminkin avuton trollaus.
Onpa nämä eronneet aika katkeraa porukkaa täällä. Eikö nyt olekaan onnellista? Kalahtiko kalikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa nämä eronneet aika katkeraa porukkaa täällä. Eikö nyt olekaan onnellista? Kalahtiko kalikka?
Mistä sinä tiedät kuka on eronnut ja kuka ei? No et mistään. Taisi kalahtaa omaan kajuuttasi.
Terve lapsi toipuu vanhempien suhteellisen tavallisesta erosta 6-12 kuukaudessa (tutkimuksia löytyy, kun googlettaa). Tietty nykyisin, kun on paljon adhd-asperger-nepsy jne lapsia, niin toki kaikki eivät ole terveitä ja toivu. Mutta tasapainoiset lapset ovat usein empaattisia myös muita kohtaan ja osaavat iloita vanhemmankin hyvinvoinnista. Eivät he vain itseään ajattele, mikäli eivät ole vanhemmiltaan itsekkäiksi oppineet. Toki vanhempi huolehtii lapsista, eikä lapsi vanhemmista, mutta varsin monet lapset hahmottavat nämä tilanteet paljon paremmin kuin luullaan. Ja usein lapsen pitkittynyt oirehdinta on enemmän indikaatio toisen vanhemman tilasta kuin lapsesta itsestään, eli toinen vanhempi asettuu esteeksi lapsen toipumiselle, kun ei itse tilanteessa pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas kas, palstalle on tullut uusi hullu. Erohullu.
Vierailija kirjoitti:
Onpa nämä eronneet aika katkeraa porukkaa täällä. Eikö nyt olekaan onnellista? Kalahtiko kalikka?
Eikös katkerilta lähinnä vaikuta ne, jotka eroa vastustavat viimeiseen saakka?
Vierailija kirjoitti:
Kas kas, palstalle on tullut uusi hullu. Erohullu.
Tarkoittanet eropelkohullua? Eli mammaa, joka pelkää mahdollista omaa eroaan niin, että tuomitsee kaikki eronneet ja uusperheet varmuuden vuoksi jo etukäteen - että josko se estäisi eron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas kas, palstalle on tullut uusi hullu. Erohullu.
Tarkoittanet eropelkohullua? Eli mammaa, joka pelkää mahdollista omaa eroaan niin, että tuomitsee kaikki eronneet ja uusperheet varmuuden vuoksi jo etukäteen - että josko se estäisi eron.
Kyllä, juuri tätä tarkoitan.
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa perhe-elämä (usein ennen eroa) pilaa lapsen elämän.
Epävakaa perhe-elämä on jo itsessään aikuisten sitoutumisen puutetta ja ero sen luonnollinen seuraus. Sitoutuminen perheen onnellisuuteen alkaa jo parisuhteen alusta ja merkitsee elämistä niin että ei jouduta epävakaaseen tilanteeseen.
Kun elämässä tulee väistämättä kriisejä jotka koettelee aikuisia ja koko perhettä, sitoutuminen on se, mikä pitää paketin kasassa. Tavallinen kriiseily kuuluu elämään eikä särje lasta, kunhan aikuiset pysyvät aikuisina.
Vierailija kirjoitti:
Joo, lapsen on parasta elää onnettomien vanhempien kanssa eikä kahdessa onnellisessa kodissa.
Ei se aina näin mene. Tiedän monta tapausta joissa lapset kokivat että heillä ei ole kotia. Oli vain äidin ja isän koti. Yksi 8v parahti että häneltä on viety kaikki eikä kukaan ymmärrä häntä. Ei ole kotia ja on ainoa luokallaan jolla vanhemmat ovat eronneet. Kaikki vain siksi kun äiti halusi oman elämän ja vapauden eikä enää kestä perhe-elämää. Lapset eivät todellakaan ole onnellisia tässä tapauksessa.
Joissakin tilanteissa ero on parempi vaihtoehto, mutta on todella itsekästä ja kapeakatseista ajatella että joka tilanteessa lapset ovat onnellisempia eron jälkeen ja se olisi heille aina parhaaksi.
Muistakaa nyt sitten te mammat, joiden mielestä lasten takia on pysyttävä suhteessa, vaikka mikä olisi, että kyllä meitä eronneita naurattaa, jos lapsistanne ei tulekaan täydellisiä ja mieleltään terveitä menestyjiä aikuisina, kun ydinperheen piti se taata....