Ero pilaa lapsen elämän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, lapsen on parasta elää onnettomien vanhempien kanssa eikä kahdessa onnellisessa kodissa.

Ei se aina näin mene. Tiedän monta tapausta joissa lapset kokivat että heillä ei ole kotia. Oli vain äidin ja isän koti. Yksi 8v parahti että häneltä on viety kaikki eikä kukaan ymmärrä häntä. Ei ole kotia ja on ainoa luokallaan jolla vanhemmat ovat eronneet. Kaikki vain siksi kun äiti halusi oman elämän ja vapauden eikä enää kestä perhe-elämää. Lapset eivät todellakaan ole onnellisia tässä tapauksessa.

Joissakin tilanteissa ero on parempi vaihtoehto, mutta on todella itsekästä ja kapeakatseista ajatella että joka tilanteessa lapset ovat onnellisempia eron jälkeen ja se olisi heille aina parhaaksi.

Minä kannatan erotilanteissa yhtä pääkotia, jossa kaikki on ns. pysyvästi ja ensisijaisesti. Toisen vanhemman koti voi olla ns vierailukoti.

Voisiko tämän mieluummin muotoilla niin että vanhempien huono parisuhde pilaa lapsen elämän? Koska jos parisuhde on huono eikä erota -> lapsen elämä pilalla. Parisuhde on huono ja erotaan -> lapsen elämä "pilalla". Kummassa vaihtoehdossa se sitten on enemmän tai vähemmän pilalla, en osaa sanoa. 

Minä erosin kun mies petti kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran jälkeen annoin anteeksi ja jatkettiin koska en halunnut heti tehdä eropäätöstä lasteni takia. Sanoin että jos petät uudestaan niin lähden. No hän sitten petti ja sitten minä ja lapset lähdimme. Kannan loppuelämän sitä surua mukanani että perhe ei enää ole ehjä. Mutta muuta vaihtoehtoa en nähnyt. En halunnut antaa pojilleni sitä mallia että mies voi pettää ja nainen jää silti suhteeseen. Se ei ole oikein. Poikani olisivat oppineet aivan vääränlaisen "miehen" mallin siinä parisuhteessa. 

Joku kysyi mikä on muuttunut kun parikymmentä vuotta sitten ero oli harvinainen poikkeus. No se on muuttunut että naiset ovat menneet töihin, heillä on omat rahat ja siten taloudellinen mahdollisuus päästä pois huonosta laiminlyövästä parisuhteesta.  Mummoni esimerkiksi ei voinut lähteä pettävän miehensä luota kun ei ollut edes omaa pankkitiliä saati muutakaan rahaa, miten siinä tilanteessa voi mihinkään lähteä? Ja mummoni pojat näkivät että mies voi pettää ja nainen vaan jää suhteeseen. Siispä esim isäni petti itsekin äitiäni, koska pettäminen oli hänen lapsuudenperheessä ollut mahdollista ja "okei". Ex mieheni isä oli myös pettänyt hänen äitiään ja äiti ei lähtenyt (ei ollut rahaa lähteä). Mutta minunpa kukkaroni kesti avioeron ja tässä kohti tuli muutos. Minun lapseni eivät näe enää pettävää isää ja petettyä äitiä saman katon alla. He oppivat sen että pettäminen on väärin ja sen myötä menettää naisen ja lapset. Piste.

No meidän eroon ei liittynyt kolmatta osapuolta, jonka vuoksi olisin jättänyt exän!

Jätin, koska hän ryyppäsi, aloitti huumeden käytön ja käytti rahat uhkapaleihin!!!

Miksi olisin jäänyt elämään sellaiseen ja odottanut, koska käy pahemmin?!

Ei kaikki erot johdu siitä, että olisi joku toinen odottamassa. Syynä voi olla edellä mainitut tai väkivaltaisuus.

Tai erilleen kasvaminen toisen kanssa, jolloin ei enää olekaan mitään halua jatkaa toisen kanssa! Jolloin haluaa sen oman onnensa vielä löytää.

Mielestäni ei todellakaan ole itsekästä, jos lähtee pois suhteesta, jossa ei itsellä ole hyvä olla!! 

Loppupeleissä, me elämme tätä elämää itsellemme, emme edes puolisoillemme tai lapsille!

Ei minun elämä mennyt piloille. Eikä ole mennyt mun lastenkaan elämä :) Ime siitä :)

Ero voi olla pelastus. Vanhempien pitää markkinoida ero lapsille kauniina asiana.

Kuinka isin ja äidin on parempi olla eri kodeissa ja jatkaa elämää ilman toisiaan ja kuinka lapsia rakastetaan edelleen yhtä paljon ellei enemmänkin ja nyt molemmilla vanhemmilla on aikaa lapsille omilla viikoillaan ja rakkaus vaan lisääntyy, jos isi tai äiti tutustuu uuteen ihmiseen...