Vähemmän leluja, enemmän harrastuksia ja elämyksiä lapsille?

Mistä ne "elämykset" tulee? Joku pikkupalkalla oleva poloinen rakastaa teidän lapset yksilöllisesti kuoliaaksi? Tuskin.

Miksi pleikkari on poikkeus? Ja tietokone kouluttajien pelien takia? Tietokoneen osaaminen on toki nykypäivää, mutta miksi pleikkari olisi vaikkapa legoja parempi?

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi? Vanhemmathan sen päättää, paljonko leluja ostetaan. Ei meidän lapsilla ole mitään valtavaa määrää leluja, eikä niitä pääsääntöisesti saa kuin lahjaksi. Ei meillä lapset myöskään tosin harrasta paljon eikä nyt mitään erityisiä elämyksiäkään ole. Ihan normaalia perhe-elämää.

Asiaa tutkineet ovat tulleet siihenlopputulokseen, että ne kaikista parhaimmat lapsuuden ja nuoruuden muistot syntyvät yhdessä tekemällä. Ei tarvi tehdä edes mitään kallista tai extremeä vaan vaikka leipoa tai laittaa ruokaa ja jutella yhdessä. Materia ei päihitä eikä korvaa hyviä muistoja. Olen samaa mieltä ihan oman lapsuuteni perusteella.

Kyllä nyt ollaan muutenkin käännekohdassa materialismin suhteen kun mikromuovia löytyy ihmisten, eläinten, vesien sekä juomaveden lisäksi jopa taivaalta satamasta vedestä yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan. Jokainen, joka haluaa antaa lapsilleen vähemmän mikromuovisen aikuisuuden hormonihäiriöineen, voi toimia pienillä teoilla jo tänään.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ne "elämykset" tulee? Joku pikkupalkalla oleva poloinen rakastaa teidän lapset yksilöllisesti kuoliaaksi? Tuskin.[/

Ihan tavallinen metsäretki eväsleipineen on elämys nykylapsille. Kaikki koulut eivät edes tee ennen vanhaan joka syys- ja kevätlukukaudella tehtyjä metsäretkiä koska nykylapset eivät ole motorisesti riittävän kyvykkäitä kulkemaan metsäpolulla. On siis jo sekä elämys että lahja lapselle harjoittaa hänen motoriikkaansa kulkemalla metsässä.

Yhdessä tutkimuksessa todettiin, että lapsena ja nuorena liikuntaa ja reippailua harrastaneet kaatuilivat luitaan murtaen vähemmän vanhuksina. Siinäkin on yksi syy nousta ylös sohvalta ja tehdä eväsleivät sekä ottaa juotavaa mukaan ja mennä johonkin metsäretkelle.

Mato-ongella käyminen on ilmaista. Siinä ehtii puhua monista asioista ilman taustamökää kaikessa rauhassa. Rauhallinen keskustelu ON rakkautta ja välittämistä.

Ylipäänsä kannattaisi nipottaa vähemmän siisteydestä ja edustavuudesta kotioloissa ja antaa lapsen siedättyä ettei tule allergiseksi. Suomen allergiaohjelma muutettiin noin kymmenen vuotta sitten siedätyspainotteiseksi. Aiemmin korostettiin miltein kliinistä puhtautta kotiloissakin varmuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun kriittisesti krääsään, mutta samoin niin sanottuihin harrastuksiin.

Nykyään hienointa maailmassa tuntuu olevan se, että lapsi harrastaa paljon. Perheen arki menee kuljetusrumbaan, ja se kaikki on pois yhteisestä ajasta.

Aina ne harrastukset eivät ole edes erityisen ammattitaitoisesti vedettyjä. Seisoskelua tulee paljon, jos tunnit on huonosti suunniteltu. Jopa joka kolmatta on kiusattu urheiluharrastuksessa!

Hyvä terveys luodaan lapsille arjen valinnoilla: hyötyliikunnalla ja viisailla ruokarutiineilla. Niihin harvalla on aikaa, jos elämä pyörii harrastuksien ympärillä.

T. Kolmen äiti.

Meillä lapsi on itse halunnut harrastukseen. Ja hän on aina mennyt sinne innoissaan. Käynyt kaikki ylimääräiset jutut ja leirit. Nyt jo 10 vuotta. Itse en näe hyväksi kieltää sitä, vaikka se harrastusrumba minua vi###taakin. Katson, että se kuuluu äitiyteen ja haluan perheen parasta. Jos se tarkoittaa tylsiä kisareissuja, niin teen sen kuitenkin hyvällä mielellä.

Vierailija kirjoitti:

Elämyksiä saa ilman rahaakin. Ainakin jos on lapsi. Aikuiset vain ovat niin tylsistyeitä usein, etteivät itse pysty iloitsemaan arkisista tavallisista asioita.

Ajatelkaa vaikka hissin napin tai busisn pysäytysnapin painamista, miten paljon iloa se lapselle tuottaa.

Leipokaa lapsen kanssa, tai lähtekää metsään kävelylle. Kyllä se noista elämyksen löytää.

Totta kyllä että monella lapsella on leluja ihan liikaa.

Itsekin ymmärrän elämyksen myös mökkireisuksi sen hoplopin lisäksi. Ja .jostain kun raitiovaunu ajoi ärsyttävästi munien ja leikkien. Kyydissa ollut pikkulapsi hihkui kuin olisi ollut Linnanmäellä. Tuli itsellekin hyvä fiilis ja muistan sen matkan vieläkin, vaikkapa siitä on vuosia. Sen pikkupennun ansiosta se huonon spårakuskin ajo oli minulle elämys.

Turhat muovirojut kannattaa jättää ostamatta vaikka halpoja olisikin, tällaisia leluja on kauppojen hyllyt pullollaan. Ei määrä korvaa laatua. Täytyy luontoakin ajatella, samalla lasten tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tarvitsee vain mielikuvitusta, fiksu lapsi kyllä keksii itselleen tekemistä. Luovuus kukkii jos on tylsää. Lapsi ei tarvitse huvituksia, ei turhia harrastuksia, ei pelejä, ei laitteita, ei ylenpalttisesti leluja.

Mutta silloin pitää olla tilaa temmeltää.

Lemmikkejä ottaisin silti.

Täysin päinvastoin. Strukturoimaton leikki tärkeintä kehitykselle. Mutta joo, senkun vie lapsen uusiin ympäristöihin pitkin ja poikin maailmaa.

Vähemmän leluja ja paljon enemmän aikaa vanhempien kanssa puuhailuun. Kännykät ym. älylaitteet pois ja ihan tavallista yhdessäoloa, puuhailua ja jutustelua. Sitähän monet lapset ja nuoretkin toivovat: enemmän aikaa vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun kriittisesti krääsään, mutta samoin niin sanottuihin harrastuksiin.

Nykyään hienointa maailmassa tuntuu olevan se, että lapsi harrastaa paljon. Perheen arki menee kuljetusrumbaan, ja se kaikki on pois yhteisestä ajasta.

Aina ne harrastukset eivät ole edes erityisen ammattitaitoisesti vedettyjä. Seisoskelua tulee paljon, jos tunnit on huonosti suunniteltu. Jopa joka kolmatta on kiusattu urheiluharrastuksessa!

Hyvä terveys luodaan lapsille arjen valinnoilla: hyötyliikunnalla ja viisailla ruokarutiineilla. Niihin harvalla on aikaa, jos elämä pyörii harrastuksien ympärillä.

T. Kolmen äiti.

Meillä lapsi on itse halunnut harrastukseen. Ja hän on aina mennyt sinne innoissaan. Käynyt kaikki ylimääräiset jutut ja leirit. Nyt jo 10 vuotta. Itse en näe hyväksi kieltää sitä, vaikka se harrastusrumba minua vi###taakin. Katson, että se kuuluu äitiyteen ja haluan perheen parasta. Jos se tarkoittaa tylsiä kisareissuja, niin teen sen kuitenkin hyvällä mielellä.

Minä taas katson, että perheen parasta nimenomaan ei ole se, että kaksi lasta joutuu kitumaan mukana kolmannen harrastusreissuilla tai olemaan yksin kotona kun tätä yhtä kuskataan. Tasapainotteluahan tämä aina on, itsellänikin on lahjakas ja motivoitunut harrastava lapsi, mutta välillä on vain todettava, että tässä on se raja, johon saakka voidaan aikaa harrastukseen käyttää.

T. Se kolmen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tarvitsee vain mielikuvitusta, fiksu lapsi kyllä keksii itselleen tekemistä. Luovuus kukkii jos on tylsää. Lapsi ei tarvitse huvituksia, ei turhia harrastuksia, ei pelejä, ei laitteita, ei ylenpalttisesti leluja.

Nautitko sinä olostasi, jos sinulla ei ole harrastusvälineitä, kokkausvehkeitä, kirjoja, tietokonetta, puhelinta, minkäänlaisia huvituksia, harrastuksia tai yhtään mitään? No ehkä olet tosiaan niin outo, mutta äärimmäisen harva lapsi on. 

Minä olen kyllä siinä kohtaa paljon luovempi esim. töissä, jos perusasiat on kunnossa eikä minun tarvitse kiroilla kaiken puutteesta kynistä lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän leluja ja paljon enemmän aikaa vanhempien kanssa puuhailuun. Kännykät ym. älylaitteet pois ja ihan tavallista yhdessäoloa, puuhailua ja jutustelua. Sitähän monet lapset ja nuoretkin toivovat: enemmän aikaa vanhempien kanssa.

Eikö siihen yhdessäoloon ja puuhailuun sitten voi sisältyä lelut, elämykset ja harrastukset?

Tänään olin muksun kanssa uimahallissa ekaa kertaa sitten kevään. Se aukeni tällä viikolla mutta aiemmin en ehtinyt. Oli ihan hirmuhauskaa lapsella. Sanoin tullessa, että sitten kotona onkin kello jo niin paljon, että on aika painua saman tien iltapalalle ja nukkumaan. Lapsi oli todella pettynyt, sanoi ettei ole vielä ollenkaan ehtinyt tänään leikkiä legoilla. No, tuolla se nyt sitten väsää leikkejä pystyyn. Ei kai sillä niin väliä, huomenna saa kuitenkin nukkua pitkään. Eilen ostettiin kaupasta taas uusia legoja, sieltä sai kaksi hahmoa viitosella, ja lapsen suuri odotus palkittiin, kun pussista ilmestyi vihdoin Tyylilyyli.

Olen siis sortunut sekä elämykseen että lelun ostamiseen. Hyi minua.

Lisäksi kuskaan lasta kolmeen harrastukseen (uinti, tanssi ja ratsastus) ja lapsi saa myös niin paljon puuhakirjoja kuin kaupasta löytyy. Lapsi tykkää noista kaikista ja ihan itse haluaa niitä tehdä. Kun on vain yksi lapsi, riittää aikaa ja rahaa hänelle. 

Leikissä yleensä käsitellään tapahtumia ym., joten olisi hienoa jos lapsella olisi tarpeeksi leluja jotta voisi ilmaista itseään ja tunteitaan, kokemaansa jne. niiden avulla. 

Omalla ekaluokkalaisellani huone pursuilee leluja halvasta kalliiseen ja aina kun ajattelen että voisin laittaa esim. jonkun setin pois, huomaan että hän on ottanut sen leikkiinsä. Kaikki ovat siis tärkeitä leluja, hinnasta riippumatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ne "elämykset" tulee? Joku pikkupalkalla oleva poloinen rakastaa teidän lapset yksilöllisesti kuoliaaksi? Tuskin.[/

Ihan tavallinen metsäretki eväsleipineen on elämys nykylapsille. Kaikki koulut eivät edes tee ennen vanhaan joka syys- ja kevätlukukaudella tehtyjä metsäretkiä koska nykylapset eivät ole motorisesti riittävän kyvykkäitä kulkemaan metsäpolulla. On siis jo sekä elämys että lahja lapselle harjoittaa hänen motoriikkaansa kulkemalla metsässä.

Yhdessä tutkimuksessa todettiin, että lapsena ja nuorena liikuntaa ja reippailua harrastaneet kaatuilivat luitaan murtaen vähemmän vanhuksina. Siinäkin on yksi syy nousta ylös sohvalta ja tehdä eväsleivät sekä ottaa juotavaa mukaan ja mennä johonkin metsäretkelle.

Mato-ongella käyminen on ilmaista. Siinä ehtii puhua monista asioista ilman taustamökää kaikessa rauhassa. Rauhallinen keskustelu ON rakkautta ja välittämistä.

Ylipäänsä kannattaisi nipottaa vähemmän siisteydestä ja edustavuudesta kotioloissa ja antaa lapsen siedättyä ettei tule allergiseksi. Suomen allergiaohjelma muutettiin noin kymmenen vuotta sitten siedätyspainotteiseksi. Aiemmin korostettiin miltein kliinistä puhtautta kotiloissakin varmuuden vuoksi.

Olen samaa mieltä. 

Kuopukseni, eskarilainen, sai toivoa kesälomalla kaikenlaista tekemistä. Hän toivoi eniten eväsretkiä puistoon ja uimaanmenoa! Olisin voinut viedä hänet vaikka minne, mutta hänen toiveestaan sitten pyöräiltiin pieni matka lähipuistoon tai uimahallille, kerta toisensa perään. :)

Kaikkein parastahan olisi jos lapsi saisi vanhemmilta läsnäoloa, ei lapset kaipaa mitään ihmeellisiä elämyksiä tai suuria leluvuoria. Tasaista arkea ja rakastavat vanhemmat joilla on aikaa lapsilleen. Aika harvassa perheessä lapsen leluihin mitään merkittäviä määriä rahaa kuluu, kyllä ne harrastukset haukkaa suurimman osan ja leluja tulee sitten lahjaksi. Ja kyllä ne lapset nauttii kun saa palata kotiin reissusta ja pääsee leikkimään niillä omilla tutuilla leluilla omassa tutussa huoneessa, melkein pitäisin lapsen kannalta suurta lelumäärää parempana kuin suurta harrastusmäärää.

Meillä on aika askeettinen linja lelujen suhteen ja monipuolinen tekemisten, retkien ja muiden virikkeiden suhteen. En allekirjoita, että vapaan leikin toteutumiseen tarvittaisiin välttämättä monta lelua, riippunee lapsesta. Meillä ainakin pienikin retki (lähimetsään, uimahalliin, mummin luo leipomaan, naapuritallin hevosia katsomaan, museon näyttelyyn, musiikkiesitykseen...) herättää lapsessa uusia ajatuksia, jotka tulevat leikkeihin mukaan, vaikka leikkivälineenä olisi pelkkä tyhjä vessapaperirulla.

Kaikilla lapsilla näin ei ehkä ole - siispä kunhan tarkkailee omaa lastaan ja hänen tarpeitaan ja ottaa ne huomioon niin ihan sama onko niitä leluja tai elämyksiä paljon tai vähän verrattuna muihin.

Jotkut on ihan neuroottisesti aina ensimmäisenä karsimassa niistä lasten leluista. Karsis omista tavaroistaan.

Muistan miten ihanaa oli rentoutua omassa rauhassa leikkimällä. Kaikki lelut eivät olleet yhtä aikaa käytössä mutta yhtäkkiä saatoin taas innostua uudestaan jostain vanhasta ja se oli vähän aikaa kuin uusi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tarvitsee vain mielikuvitusta, fiksu lapsi kyllä keksii itselleen tekemistä. Luovuus kukkii jos on tylsää. Lapsi ei tarvitse huvituksia, ei turhia harrastuksia, ei pelejä, ei laitteita, ei ylenpalttisesti leluja.

Nautitko sinä olostasi, jos sinulla ei ole harrastusvälineitä, kokkausvehkeitä, kirjoja, tietokonetta, puhelinta, minkäänlaisia huvituksia, harrastuksia tai yhtään mitään? No ehkä olet tosiaan niin outo, mutta äärimmäisen harva lapsi on. 

Mulle tietokone on alusta käyttää mielikuvitusta. Pääsy kuulemaan lukemattomien ihmisten kokemuksia ympäri maailmaa. Lapsuudessani kirjat olivat vähän sama, mutta niitä ei omistaa tarvinnut kun kirjaston vieressä asuttiin.

Tykkäsin kyllä myös käydä vanhempien kanssa kalassa, sienessä, marjassa. Leipoa yhdessä, veistää kaarnaveneitä. Yhdessä tekeminen on parempaa kuin mikään lelu, kunhan se ei ole liian ohjelmoitua tai oppituntimaista.