Mies ei voi lisääntyä, adoptio ei ole vaihtoehto

Sitä jäin tässä pohtimaan, että jos ap:lla on mielenterveysongelmia, jotka estävät adoption ja sijaisvanhemmuuden, onkohan se luomuvanhemmuuskaan sitten se paras vaihtoehto kenellekkään, mm. sille lapselle? Että onkohan tässä pilvessa hopeareuna?

Sä saisit sossut ikuiseksi riesaksi jos lapsen ap saisit koska sulla on mielenterveys ongelmia ja ne näkyy papereissa. Lapsettomana sun on parempi.

Omalla kohdallani näkisin (tai uskon, että siinä tilanteessa näkisin) ainoana vaihtoehtona lapsettomuushoidot yksin lahjoitussiittiöillä. Mies voisi sitten päättää jääkö perheeseen vai lähteekö.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi lapsi, josta olen suunnattoman onnellinen ja kiitollinen. Kuitenkin, jos asiaa katsotaan tekemisen ja elämän sisällön tms kautta, niin eihän niitä lapsuusvuosia kovin paljon ole. Vain ihan pieni lapsi on vanhemmilleen "elämän koko sisältö" ja siitä hän alkaa itsenäistyä niin, että vuosi vuodelta vapautuu aikaa ja energiaa ihan muille asioille. Oma lapseni oli 1,5 vuotias kun menin osa-aikatyöhön ja 3-vuotias, kun aloin osa-aikatyön ohella opiskella yliopistossa. Kun hän muutti kotoa pois, olin vasta 43-vuotias eikä minulla silloinkaan ollut tunnetta, että nyt elämästä puuttuu sisältöä tai jotain.

En halua ollenkaan vähätellä lapsettomuuden surua, päinvastoin, se on varmasti kova paikka ja vaatii vielä paljon surutyötä.

Ymmärsitköhän nyt oikein lukemaasi aloitusta? Ap sanoo, että mökkeillään, matkustellaan jne. mutta jotain puuttuu koska lapsettomuus. Eli tekemistä kyllä on. Johon sinä vastaat, että sinulla on lapsi (kyllä, yhä lapsen aikuistuttua ja poismuutettua et ole muuttunut lapsettomaksi) eikä ikinä ole ollut elämässä tunnetta että jotain puuttuu.

Huhuu...

Kaikki mielenterveysongelmat eivät vaaranna vanhemmuutta. Joissakin tapauksissa jos ihminen on kuntoutunut ja työstänyt asioitaan voivat lähtökohdat vanhemmuuteen olla aivan yhtä hyvät kuin sellaisella jolla ei ole ollut mielenterveysongelmia. Usein mielenterveysongelmia läpikäynyt ja esim terapiassa ollut on syventänyt itsetuntemustaan ja löytänyt toimivia selviytymiskeinoja, mikä voi oikeastaan olla voimavara vanhemmuudessa. Toki kaikissa mielenterveysongelmissa ja kaikilla kuntoutuijlla näin ei ole.

Adoptio- ja sijaisvanhemmat käyvät läpi erityisen tarkan seulan koska heidän vanhemmuuteensa liittyy usein erityisiä vaatimuksia - adoptiolapsella saattaa olla kiintymyssuhdehäiriöitä tai muita erityistarpeita, joihin adoptiovanhemman olisi hyvä pystyä vastaamaan mahdollisimman hyvin. Siksi adoptio- tai sijaisvanhemmalta edellytetään melkein poikkeuksellisen hyviä lähtökohtia vanhemmuuteen.

Minusta mies toimii hyvin itsekkäästi kieltäessään puolisoltaankin mahdollisuuden lapseen.

Toki ap voi hankkia lapsen joka tapauksessa ja sitten katsoa mitä tapahtuu, mutta mies ainakin olettanee ettei ap niin tee, vaan mies haluaa että kun hän itse ei saa biologisia niin ei saa sitten puolisokaan. Törkeää.