Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko viisikymppisenä elämä olla kevyttä ja huoletonta?
13.08.2019 |
Näin viime yönä unta jossa oli keveys jonka olin jo unohtanut että miltä se tuntuu. Onko tässä iässä enää mahdollista saavuttaa samaa oloa kuin oli nuorena? Kun menin herättyäni olohuoneeseen mies oli ensimmäistä kertaa varmaankin viiteen vuoteen itse siivonnut miesluolansa sohvan nurkasta. Ei roskia, lehtiä, romua, tyynyksi mytättyjä torkkupeittoja. Itketti. Unessa asuin toisessa paikassa eikä ollut miestä ja kun sen tiedostin juuri ennen heräämistä, tuli se ihana, jo unohtumaan päässyt keveys. Mutta mietin onko se kuitenkaan niin yksinkertaista oikeassa elämässä.
Kommentit (27)
No minulla ainakin on. Olen tosin lapseton ja sinkku. Elän onnellisena kuin pieni sika hyvin tavallista, arkista elämää jossa ei ole mitään kohokohtia, koska en sellaisia kaipaa. Luonnossa kuljeskelu, pihan hoito, tietokoneella pelaaminen, välillä pienent kännit, oleminen vaan ja fantasiointi, ne täyttää sen ajan elämästäni jolloin en ole töissä.
Nuorena en juuri koskaan ollut tälla tavalla huoleton. Olin välillä jossain onnen huipulla, jos olin esim. juuri saanut jonkun miehen johon olin ihastunut tai päässyt opiskelemaan tai valmistunut tai ostanut auton, mutta sen tiesi että huippua seuraa aina jonkinlainen ahdistus ja tympäännys. Nyt ei ole enää huippuja, mutta ei laaksojakaan, vain tasainen rauha ja hiljainen onni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa varma asia elämässä on muutos, pikkuhuljaa tai äkillisesti. Vuodet vierivät, ihminen kypsyy, perspektiivi vaihtuu...
Elämä on sisäinen kokemus. Asenteet vaikuttavat todella paljon siihen, miltä tuntuu.
Kun muuttuiskin! Sepä kun omat rajat elämän muuttumiselle on käyneet vuosi vuodelta ahtaammiksi eikä mikään IKINÄ muutu. Ainoastaan lapset kasvaa. Ihmiset sanoo että asioilla on tapana järjestyä mutta ei ole jos ei ole resursseja muuttaa niitä. Henkisiä, fyysisiä. On helppoa esim sanoa että vaihda työpaikkaa jos asut maaseudulla ja saat olla viisikymppisenä kiitollinen että sulla ylipäänsä on koulutustasi vastaavaa työtä niistä vaihtoehdoista joita seudulla on. Voishan sitä tosiaan kiskoa lapset kouluistaan ja kaveripiireistään ja myydä talo jota kukaan ei täällä osta kun parempiakaan ei saada myytyä edesvhalvalla ja voishan sitä 50+ kouluttautua uudelleen vaikka ei pysty enää edes muistamaan mitä edellisenä päivänä tapahtui saati oppimaan nopeassa tahdissa uutta.
Elämä on sisäinen kokemus. Asenteet vaikuttavat todella paljon siihen, miltä tuntuu.
Sulla on sellainen asenne että oikein lihavoimalla korostat sitä miten olet parempi kuin muut ja näiden elämästä mitään tietämättä näiden ongelmien yläpuolella. Varmasti toimii sulle.
Niin, voit ottaa tuon kielteisestikin tai niin, että alat pohtia sitä, mistä ajatuksista elämäsi koostuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa varma asia elämässä on muutos, pikkuhuljaa tai äkillisesti. Vuodet vierivät, ihminen kypsyy, perspektiivi vaihtuu...
Elämä on sisäinen kokemus. Asenteet vaikuttavat todella paljon siihen, miltä tuntuu.
Kun muuttuiskin! Sepä kun omat rajat elämän muuttumiselle on käyneet vuosi vuodelta ahtaammiksi eikä mikään IKINÄ muutu. Ainoastaan lapset kasvaa. Ihmiset sanoo että asioilla on tapana järjestyä mutta ei ole jos ei ole resursseja muuttaa niitä. Henkisiä, fyysisiä. On helppoa esim sanoa että vaihda työpaikkaa jos asut maaseudulla ja saat olla viisikymppisenä kiitollinen että sulla ylipäänsä on koulutustasi vastaavaa työtä niistä vaihtoehdoista joita seudulla on. Voishan sitä tosiaan kiskoa lapset kouluistaan ja kaveripiireistään ja myydä talo jota kukaan ei täällä osta kun parempiakaan ei saada myytyä edesvhalvalla ja voishan sitä 50+ kouluttautua uudelleen vaikka ei pysty enää edes muistamaan mitä edellisenä päivänä tapahtui saati oppimaan nopeassa tahdissa uutta.
Elämä on sisäinen kokemus. Asenteet vaikuttavat todella paljon siihen, miltä tuntuu.
Sulla on sellainen asenne että oikein lihavoimalla korostat sitä miten olet parempi kuin muut ja näiden elämästä mitään tietämättä näiden ongelmien yläpuolella. Varmasti toimii sulle.
Niin, voit ottaa tuon kielteisestikin tai niin, että alat pohtia sitä, mistä ajatuksista elämäsi koostuu.
Luuletko ihan aikuisten oikeasti että en ole tuota tehnyt? Etten yritä ihan koko ajan ajatella niin positiivisesti kuin vain tilanteessani pystyn. Ja olen ihan helvetin väsynyt selittämään hyväksi oikeasti paskoja asioita joita en pysty muuttamaan. Itse asiassa olen ihan lopen uupunut siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa varma asia elämässä on muutos, pikkuhuljaa tai äkillisesti. Vuodet vierivät, ihminen kypsyy, perspektiivi vaihtuu...
Elämä on sisäinen kokemus. Asenteet vaikuttavat todella paljon siihen, miltä tuntuu.
Kun muuttuiskin! Sepä kun omat rajat elämän muuttumiselle on käyneet vuosi vuodelta ahtaammiksi eikä mikään IKINÄ muutu. Ainoastaan lapset kasvaa. Ihmiset sanoo että asioilla on tapana järjestyä mutta ei ole jos ei ole resursseja muuttaa niitä. Henkisiä, fyysisiä. On helppoa esim sanoa että vaihda työpaikkaa jos asut maaseudulla ja saat olla viisikymppisenä kiitollinen että sulla ylipäänsä on koulutustasi vastaavaa työtä niistä vaihtoehdoista joita seudulla on. Voishan sitä tosiaan kiskoa lapset kouluistaan ja kaveripiireistään ja myydä talo jota kukaan ei täällä osta kun parempiakaan ei saada myytyä edesvhalvalla ja voishan sitä 50+ kouluttautua uudelleen vaikka ei pysty enää edes muistamaan mitä edellisenä päivänä tapahtui saati oppimaan nopeassa tahdissa uutta.
Elämä on sisäinen kokemus. Asenteet vaikuttavat todella paljon siihen, miltä tuntuu.
Sulla on sellainen asenne että oikein lihavoimalla korostat sitä miten olet parempi kuin muut ja näiden elämästä mitään tietämättä näiden ongelmien yläpuolella. Varmasti toimii sulle.
Niin, voit ottaa tuon kielteisestikin tai niin, että alat pohtia sitä, mistä ajatuksista elämäsi koostuu.
Luuletko ihan aikuisten oikeasti että en ole tuota tehnyt? Etten yritä ihan koko ajan ajatella niin positiivisesti kuin vain tilanteessani pystyn. Ja olen ihan helvetin väsynyt selittämään hyväksi oikeasti paskoja asioita joita en pysty muuttamaan. Itse asiassa olen ihan lopen uupunut siihen.
Ymmärrän tasan mistä puhut. Toki voi yrittää nousta olosuhteiden yläpuolelle, mutta realiteetit ovat mitä ovat.
Itsellä on terveysongelmia, ja aina pukkaa jotain uutta seurannaisongelmaa; nyt hampaat murenevat suuhun :( . "Elämä on sisäinen kokemus", no juu, kyllä tosiaan on oman pään sisäinen, kun ystäviä ei juuri ole ja olen muutenkin lähes aina yksin.
Tykkään omasta rauhasta ja olen itsenäinen, mutta liika yksinolo ja läheisyyden puute alkaa jo viirata...
Olen 55-v mies, onnellisesti lapsettomassa liitossa. Työpaikka keskijohdossa/asiantuntijana. Olen terve ja minulla on pari kaveria sekä harrastuksia , joista osan jaan myös vaimoni kanssa. Rahaa ei ole paljon mutta perushankinnat maksettuina. Elämäni on sangen huoletonta ja kepeää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä viisikymppinen, mutta 45 vuotias kuitenkin ja elämä on oikein ihanaa ja keveätä. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja meillä on kolme ihanaa teiniä. Teinien kanssa ei ole mitään ongelmia, he ovat upeita järkeviä ja saman huumorintajun omaavia nuoria kuin mekin. Juttelemme mieheni kanssa paljon ja ihan kaikesta. Viikonloppunakin meillä meni pari tuntia aamupalalla, kun söimme ja juttelimme. Seksiä on ainakin kolme kertaa viikossa ja läheisyyttä löytyy.
Asumme omassa nätissä talossamme kauniin luonnon keskellä, velkaa ei ole ollut enää vuosiin, matkustelemme, harrastamme ja vietämme hyvää aikaa, molemmilla on hyvät työpaikat, joihin on aina mukava mennä, meidän vanhemmat ovat hyväkuntoisia alle kahdeksankymppisiä senioreita ja kaikki asiat ovat mainiosti.
Jokainen on oman onnensa seppä.
Minä sain yt-neuvotteluissa kenkää muutama vuosi sitten ja samoihin aikoihin mieheltä löydettiin syöpä. Sitten kun näytti siltä, että näistä selvitään, isäni alkoi sairastella, sai pahan sairauskohtauksen ja on nyt täysin autettavana vuodepotilaana hoitokodissa. Äidistä tuli avuton, hän tuntuu tarvitsevan apua joka asiassa eikä hän pääse ilman kyytiä kauppaan, apteekkiin tai isää katsomaan.
En nyt mitenkään ymmärrä, miten olisin omalla toiminnalla pystynyt nämä välttämään tai hoitamaan. Huonomminkin voisi tosin mennä. Ystäväni kuoli syöpään alle viisikymppisenä ja toisen ystävän lapsi menehtyi parikymppisenä. Huolettomana en omaa elämääni nyt pidä.
Alue: Aihe vapaa
Sulla on sellainen asenne että oikein lihavoimalla korostat sitä miten olet parempi kuin muut ja näiden elämästä mitään tietämättä näiden ongelmien yläpuolella. Varmasti toimii sulle.