Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaipaan kamalasti maaseudulle
13.08.2019 |
Melkein koko kesä meni ilman sen kummempia luontoretkiä kuin useat retket uimarannalle. Syitä tähän oli monia, yksi ihan tietysti oma saamattomuus. Haluaisin kovasti vaan maaseudulle vielä pysyvämmin. Tuntuu vähän hölmöltä maksaa paljon rahaa ja nähdä suuri vaiva, että pääsisi hetkeksi samoilemaan luontoon ja sitten taas kaupunkiin.
Olen kotoisin maalta ja tiedän kyllä mitä se on. Oikeastaan lapsuuden huonot kokemukset ovat yksi syy, etten ole aiemmin halunnut maalle - jäänyt mieleen se, ettei kavereille pääse kulkemaan, pitkä kylmä talvi ja kylmänä pidetty talo. Nythän on asiat kuitenkin toisin aikuisena.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin, jonnekin oikein kunnon korpeen. Joskus nuorempana se oli ihan varteenotettava optio, mutta pelkäsin hiukan sitä yksinäisyyttä ja asumisen ylläpitoon liittyviä töitä, näin 40-v. se olisi juuri ihanaa! Tehdä jotain fyysistä joka päivä oman elämisen eteen (teen it-töitä) ja saada olla täysin omissa oloissa eikä tarvitsisi nähdä ihmisiä ellei halua.
Minäkin halusin parikymppisenä olla mieluummin kaupungissa sosiaalisen elämänkin takia. Silloin oli myös vanhemmilla talo johon pääsi koska vaan, niin ei ollut sitä ahdistusta että ei pääse. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökki käy, ei asuminen. Realismi pitää noissa haaveiluissa säilyttää. Ihmisen kuuluu asua siellä missä siihen on edellytykset eikä haihatella.
Mä haluaisin myös oman punaisen tuvan ja perunamaan, mutta sellaisen saa halutessaan myös täältä Oulusta. En tiedä uskallanko ostaa: jää vielä perikunnan riesaksi, kuten mun riesana tulee olemaan vanhempieni kesämökki, joka on 50 km päässä palveluista...
Ihan älytöntä että kaikki pakkaa kasvukeskuksiin. Taloja on tyhjillään vaikkapa Kainuussa.
Minä rakastan asua tässä, juuri tällä tontilla!
Pieni kaupunki, kaupungin reunalla, metsän vieressä. Paska ei haise mutta oma vapaus eikä tarvitse katsella naapureita ikkunasta. Pihalla oma kasvimaa, kasvihuone, liiteri ja pieni talli. Kanalakin, eikä kukko häiritse ketään kun aamulla 04.30 kiekaisee ensimmäisen kerran.
500m pyörällä kun polkaisee, löytyy hyvät marja- sienimaat. 2- 3km löytyy kauppa ja muut palvelut. Ei tarvitse autoa. 10km niin pääsee jo samoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein haaveistani totta n. 10v sitten ja muutin maalle ja elämänlaatu ja hyvinvointi parani kerralla. Enkä ole ratkaisua vielä katunut. Onhan meillä vain yksi elämä annettu, josta pitää ottaa kaikki irti. Lähin lentokenttä 50km, vr 30 km ja lähin kaupunki 60km, eli pääsen maailman ääriin milloin haluan. Koti myös ison veden äärellä.
Viimeiset 5v asunut täällä vakituisesti ja kaupunkikoti vuokralla ja jäin työelämästä kokonaan pois 55v ja teen satunnasia työkeikkoja, mistä tykkään ja kaiken vapaa-ajan teen sitä mikä on merkityksellistä ja antaa iloa elämään.
Suosittelen, jos haluaa elämältään iloa ja merkityksellistä elämää.
Mäkin haluan. Lähden varmaan ensi viikolla ja olen pari viikkoa.
Jotenkin hullua että jotkut pakkautuu kaupunkiin.
Siellä on kaikki kallista, joudut ostamaan marjat, vihannekset jos et pääse maalle niitä keräämään ja kasvattamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mökki käy, ei asuminen. Realismi pitää noissa haaveiluissa säilyttää. Ihmisen kuuluu asua siellä missä siihen on edellytykset eikä haihatella.
Ai, vaikka turparulla ja tyytymättömä. Sehän ei haitaa, jos ihmenen menettää sen ainoan elämänsä ja elää epätyydyttåvää elämää.
Alue: Aihe vapaa
Minäkin, jonnekin oikein kunnon korpeen. Joskus nuorempana se oli ihan varteenotettava optio, mutta pelkäsin hiukan sitä yksinäisyyttä ja asumisen ylläpitoon liittyviä töitä, näin 40-v. se olisi juuri ihanaa! Tehdä jotain fyysistä joka päivä oman elämisen eteen (teen it-töitä) ja saada olla täysin omissa oloissa eikä tarvitsisi nähdä ihmisiä ellei halua.