Lue keskustelun säännöt.
Perheet, joissa useammalla (lapsella tai aikuisella) on ADHD: miten ihmeessä oikein pärjäätte?
11.08.2019 |
Kyselee uupunut yliaktiivisten lasten yliaktiivinen vanhempi
Kommentit (6)
Normaalisti pärjätään ihan hyvin kun pidetään huolta siitä, että kaikille riittää tilaa ja rakkautta. Mutta aina välillä sekä mies että lapsi haihattelee yhtä aikaa, maalaa taivaanrantoja ja haaveilee (mutta ei sit pysyideassaan tarpeeksi kauan toteuttaakseen loppuun asti) ja silloin mulle perheen ei-adhdna yleensä jää palasten keräily ja laskun maksu. Se välillä väsyttää pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on add, eikä lääkkeet toimi. Nyt itken silmät pois päästä j mietin mitä teen mun elämällä kun ei kukaan voi kestää mua kun en itekkää kestä.
Oli suuret odotukset lääkkeitä kohtaan. Ja nyt ku ei oo enää mitää. Ni ei mun elämässä oo mitää järkee, ilman lääkkeitä musta ei tuu yhteiskunnan vaatimaa työntekijää.
En vaan enää kestä.
Miks just minä.
Masennnus perustuuu liiika tarkaaan muistiiin osaltaaan sanoisiiin. Adhd ei vältttämättä ilmene ulospäiiin vaaan esim itselllä on ollut mahdottumuus eläesssäni lukea yhtäkään kirjaaa. Muuutama rivi niiin alaan pompppimaan jo riviiiltä toisillle ja se eii jatku kooska nyt tiedäään etttttä on jo hyvä luovutttaaaa.
Ei oikein pärjätäkään. Perheessä ADHD jokaisella, meiltä aikuisilta todettiin vasta esikoisen diagnoosin vanavedessä ja kuopuskin oli jo ehditty siinä vaiheessa maailmaan saattaa. Arki on jatkuvaa tasapainoilua ja vääntämistä, vaikeinta on auttaa lasta asioissa, joita ei itsekään oikein osaa. Ratkaisun avaimet ovat kuitenkin löytymässä oman toiminnanohjauksen ja mielialan tukemisen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on add, eikä lääkkeet toimi. Nyt itken silmät pois päästä j mietin mitä teen mun elämällä kun ei kukaan voi kestää mua kun en itekkää kestä.
Oli suuret odotukset lääkkeitä kohtaan. Ja nyt ku ei oo enää mitää. Ni ei mun elämässä oo mitää järkee, ilman lääkkeitä musta ei tuu yhteiskunnan vaatimaa työntekijää.
En vaan enää kestä.
Miks just minä.
Onko kaikki lääkkeet kokeiltu? Jos ei, niin kannattaa jaksaa ja kokeilla. Ja sinulla on paikka yhteiskunnassa. Hae sellaisia koulutuksia ja tehtäviä, joissa ei tarvitse keskittyä yhteen asiaan kuin hetki. Kyllä sinun paikkasi löytyy, usko vain. Voimahalaus sinulle
Meillä on miehen kanssa kummallakin. Arki on välillä niin extemporea, että sitä ei normaalit kestäisi, mutta homma toimii, kaikki hoituu ja elämä rullaa.