Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsen toinen vanhempi ei (juurikaan) tee hauskoja asioita lapsen kanssa?
11.08.2019 |
Lapsen toinen vanhempi tuntuu suhtautuvan jotenkin happamasti siihen, että meillä on lapsen kanssa kivaa yhdessä. Emme me mitään ihmeellistä tee, ihan normaaleja asioita: käymme metsäretkillä nuotiolla poistamassa makkaraa, uimassa, leikkipuistoissa, paikkakunnan ilmaisissa/muutaman euron maksavissa lastentapahtumissa, jne.
Toisen vanhemman luona eivät oikein kuulemma tee mitään yhdessä. Lapsi katsoo Netflixiä tai ehkä käyvät jonkun sukulaisen luona. Sitten toinen vanhempi jotenkin kuittailee vähän happamaan sävyyn minulle, että taas olitte kuulemma telttailemassa, lapsi kertoi.
Olen ihmetellyt, kun ei vie lasta edes lähileikkipuistoon. Istuvat vaan sisällä. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta ei se auta.
Tuntuu hölmöltä, että toinen on jotenkin katkera siitä, mitä me lapsen kanssa yhdessä teemme. Kun yhtälailla hän voisi tehdä, mutta ei vaan tee.
Kommentit (11)
Häntä ei sitten tarpeeksi kiinnosta, että itsekin viitsisi jotain kivaa puuhailla. Sen, että kuittailee, voi jättää ihan huomiotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On erilaisia kasvatustyylejä ja pidän erikoisena että olet lisääntynyt ihmisen kanssa jonka kasvatusnäkemyksiä et tunne.
Itse olen kasvanut (90- ja 2000-luvun lapsi) perheessä jossa työnteko oli ylin asia elämässä ja lähes kaikki hauska turhaa. En ole kertaakaan lapsena ollut leikkipuistossa ja harvoin muutenkaan teimme mitään ”kivaa perheenä”. Lapset kulki mukana työn lomassa tai keksivät omat viihdykkeensä. Huvipuistossa käytiin kerran vuodessa ja uintiharjoitukset tapahtuivat mökillä. Museoissa ja paikoissa käytiin koulun kanssa ja isompana muiden aikuisten seurassa. Ravintolassa (ei pizzalla tai mäkkärissä) kävin vanhempieni kanssa ensimmäistä kertaa aikuisena.
Olen kyllä viettänyt kymmeniä, ehkä satoja tunteja isäni seurana traktorin tai puimurin kopissa ja äitini kanssa kotipihassa, mutta ei me tehty mitään mitä nykyajan lapsiperheet tekevät.
En sano että kannatan tätä kasvatusmallia, tai että itse kasvattaisin lapseni näin. Ehkä lapsesi toinen vanhempi on kuitenkin tällainen perus suomalainen maaseudun kasvatti, jonka identiteettiin ei sisälly perhekeskeisyys.
Oletko ap viikonloppuisä, joka viettää huimat 4 päivää kuussa lapsen kanssa, ja postailee someen joka kerta huimaavan kuvatulvan todistamaan "loistavaa isyyttään"?
Ex-vaimo sitten hoitaa lapsen arjen sekä kaikki käytännön asiat, eikä siinä ohessa ehdi postailla kuvakavalkaadia "erityisistä hetkistä lapsen kanssa".
Meillä ainakin on näin. En sinänsä vastusta näitä isän lapsen ja isän yhteisiä hetkiä, ainoastaan niihin liittyvää kuvakavalkadia ja hehkutusta somessa. Lapsikaan ei näin teini-ikäisenä enää oikein tykkää, että isä julkaiseen hänestä noin 50 kuvaa kuussa somessa ilman lapselta kysymistä.
Jos haluaa säilyttää auktoriteettiaseman ei saa tehdä liikaa hauskoja asioita.
Olisiko tämä sellainen asia, joka on syytä selvittää kolmisin, sen ex-puolison ja lapsen kanssa, ei täällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma, että tuo telttailusta puhuminen on kuittailua? Eron jälkeen voi olla hankalaa puhua ilman että olisi hapan. Voisiko se olla yritys keskustella lapsen asioista, vaikkakin happamalla olemuksella?
Minkäikäinen lapsi on kyseessä? Viettääkö lapsi pidemmän ajan jomman kumman luona? Aiheuttaako esim. tuo telttailu väsymystä lapsessa, jos siellä toisen vanhemman kodissa aiheuttaa hankaluuksia esim. vaikeuksia väsyneenä nukahtamisessa?
Ekalle vastaajalletiedoksi: leikkipuistossa käynti on ihan normaalia arkea, eikä se väsytä lapsia. Ainakaan niin, että monta päivää siitä pitäisi levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekalle vastaajalletiedoksi: leikkipuistossa käynti on ihan normaalia arkea, eikä se väsytä lapsia. Ainakaan niin, että monta päivää siitä pitäisi levätä.
Sanoisin niin, että uiminenkin kesällä on ihan normaalia arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On erilaisia kasvatustyylejä ja pidän erikoisena että olet lisääntynyt ihmisen kanssa jonka kasvatusnäkemyksiä et tunne.
Itse olen kasvanut (90- ja 2000-luvun lapsi) perheessä jossa työnteko oli ylin asia elämässä ja lähes kaikki hauska turhaa. En ole kertaakaan lapsena ollut leikkipuistossa ja harvoin muutenkaan teimme mitään ”kivaa perheenä”. Lapset kulki mukana työn lomassa tai keksivät omat viihdykkeensä. Huvipuistossa käytiin kerran vuodessa ja uintiharjoitukset tapahtuivat mökillä. Museoissa ja paikoissa käytiin koulun kanssa ja isompana muiden aikuisten seurassa. Ravintolassa (ei pizzalla tai mäkkärissä) kävin vanhempieni kanssa ensimmäistä kertaa aikuisena.
Olen kyllä viettänyt kymmeniä, ehkä satoja tunteja isäni seurana traktorin tai puimurin kopissa ja äitini kanssa kotipihassa, mutta ei me tehty mitään mitä nykyajan lapsiperheet tekevät.
En sano että kannatan tätä kasvatusmallia, tai että itse kasvattaisin lapseni näin. Ehkä lapsesi toinen vanhempi on kuitenkin tällainen perus suomalainen maaseudun kasvatti, jonka identiteettiin ei sisälly perhekeskeisyys.
Olisiko maalla edes ollut leikkipuistoa? On varmaan eri asia juoksennella ja leikkiä siinä maatilan mailla, kuin olla kokonaan esim. kaupungissa sisällä kerrostalossa, jos ei leikki-ikäistä vie leikkipuistoon.
No ehkä sehaluaisi tehdä kans kaikkea kivaa, mutta sinä vuorollasi väsytät lapsen niin, että pitää levätä ja keskittyä ihan vaan arkeen?