Traumasta toipuminen ja urheilu

On kokemusta, mutta nyt en ehdi vastata pitkään. Ole lempeä ja anna aikaa. Kävele ja kevyttä joogaa tai pilatesta. Lisäravinteita paljon.

Jos et ole aiemmin liikkunut, sulla on huono pohjakunto. Mutta kunto kohoaa mitä enemmän harjoittelet. Vaikka tuntuisi pahalta, tiedät että liikunta on hyväksi. Tykkäisitkö tanssia yksin, mielimusiikkiasi. Voit lisätä suorituksen määriä ja kestoa, kuitenkin niin että joka viikko pitää olla 1-2 palautumispäivää. Esim 3 kertaa viikossa puoli tuntia on hyvä alku.

Nostan, kun aihe on kiinnostava ja tärkeä enkä ymmärrä siitä juuri mitään.

Mistä löytyy tietoa aiheesta jotta personal trainer voisi hyödyntää sitä?

Treenaaminen kuormittaa hermostoa joten sitä ei suositella jos on painetta muutenkin henkisellä tasolla. Täällä ehdotettiin kävelyä ja kevyttä joogaa ja se on parasta liikuntaa silloin kun on traumasta toipuminen kesken.  Itsellänikin voimakas traumamenneisyys ja päivinä jolloin tunnen että trauma on enemmän läsnä jätän rankat treenit väliin, keho ei silloin ota mitään vastaan ja pysyy voimattomana. Treenaaminen vain pahentaisi tilannetta. Henkinen treenaaminen on tärkeämpää kuin fyysinen. Rauhallinen kävely ja vaikkapa maisemien katseleminen, meneminen jonnekin missä on hyvä olla, on tärkeämpää toimintaa kuin treenaaminen. Kun aika tulee raskaammalle treenille huomaat sen kyllä kehossasi ja siltikin on hyvä oppia tunnistamaan päivät jolloin pitää jättää väliin ja keskittyä vain henkiseen puoleen.

Vierailija kirjoitti:

Treenaaminen kuormittaa hermostoa joten sitä ei suositella jos on painetta muutenkin henkisellä tasolla. Täällä ehdotettiin kävelyä ja kevyttä joogaa ja se on parasta liikuntaa silloin kun on traumasta toipuminen kesken.  Itsellänikin voimakas traumamenneisyys ja päivinä jolloin tunnen että trauma on enemmän läsnä jätän rankat treenit väliin, keho ei silloin ota mitään vastaan ja pysyy voimattomana. Treenaaminen vain pahentaisi tilannetta. Henkinen treenaaminen on tärkeämpää kuin fyysinen. Rauhallinen kävely ja vaikkapa maisemien katseleminen, meneminen jonnekin missä on hyvä olla, on tärkeämpää toimintaa kuin treenaaminen. Kun aika tulee raskaammalle treenille huomaat sen kyllä kehossasi ja siltikin on hyvä oppia tunnistamaan päivät jolloin pitää jättää väliin ja keskittyä vain henkiseen puoleen.

Kiitos vastauksistanne! Sitä vain mietin, että miten ylittää se voimattomuus. Kun välillä tuntuu, että haluaisi päästä treenaamaan itsensä väsyksiin mutta joskus pelkkä ylämäen käveleminen ottaa voimille. Siinä kohtaa tajuaa, että en kykenisi salilla tekemään juuri mitään. Ehkä se on tosiaan niin, että sen tuntee sitten kun on valmis.

Huomaan toipumisen edenneen siitä, että kaipaan keholleni liikettä ja rasitusta. Olen jo katsellut joogatunteja ja ihan sellaisia pelkkiä venyttelytunteja. Keho on ihan jumissa ja jotenkin myös vinossa, ihan kirjaimellisesti. Mietinkin siksi käyntiä myös osteopaatilla tai jollain niksauttajalla. Tuntuu, että ei oikein tiedä mistä aloittaa, kun pää on alkanut toipua mutta keho on kuin sotatantere.

Millaista treeniä itse harjoitat?

Suosittelisin lämpimästä psykofyysiseen fysioterapiaan perehtynyttä fyssaria, olisi just sellaisen erikoisalaa traumasta toipuva keho.

Oletko saanut traumaterapiaa? Osaisiko terapeuttisi neuvoa asiassa. Itselläni on käsitys, että joskus traumasta johtuvaan alivireystilaan suositeltaisiin nimenomaan jotain vireystilaa nostattavaa tekemistä esim. tanssia ja sitten taas jos on ylivirittynyt jotain kehoa rauhoittavaa. Joidenkin kohdalla myös lajit, jotka sisältävät hengitysharjoituksia ja esim. samaan aikaan selällään makaamista voivat olla ahdistavia ja laukaista traumamuistoja (esim. raiskauksen kokeneet). Eli hyvin yksilöllisesti ja itseään kuunnellen näitä saa miettiä. Liikunta itsessään varmasti tukee omalta osaltaan toipumista ja sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia. Voimia toipumisen tielle!

Osteopaatti on auttanut minua paljon. Ja ne lisäravinteet ovat tärkeitä. Stressi kuluttaa vitamiineja ja hivenaineita enemmän kuin saat ruuasta.

Alan olla jo paremmassa kunnossa, pitkällä toipumisessa. Silti en ole vielä siinä pisteessä, että voisin treenata kuten aiemmin. Voi olla, että vartinkin rankemmasta touhusta pitää palautua päivä tai kaksi. Tulee kipuja ja sumuinen ja väsynyt olo. En palkkaisi pt:tä juuri nyt. Rahat menisi hukkaan enkä uskoisi, että pt ottaisi tarpeeksi hitaasti ja lempeästi.

Voithan kokeilla tehdä kaipaamasi treenin ja katsoa seuraukset, jaksatko ja toivutko. Trauma on keholle strrssi ja tärkeää olisi vähentää ja purkaa stressiä eli mielestäni ei kannata lähteä suorittamaan liikuntaa vaan pyrkiä avaamaan kehoa ja lisäämään hyvää oloa.

Se, että haluat tehdä jotakin on iso asia. Halua muutokseen, joka on niitä ensimmäisiä terveitä askeleita eheytymiseen. 

Omalla kohdallani olin ensi alkuun hyvin paljon luonnossa ja vain kävelin.Muutin jopa maalle, jossa piti hoidella päivän yksinkertaisia askareita : vettä pirttiin , polttopuita lämmitykseen jne. Se oli kevyttä hyötyliikuntaa, jossa keho rasittui sopivasti ja oli kuitenkin paljon ulkona. Minulle raitis, puhdas maalaisilma oli parasta.

Väsymys on tärkeä asia ja sitä pitää uskoa. Jos keho ei jaksa, niin se ei vaan jaksa. Silloin tärkeintä on löytää ensin säännöllisyys elintapoihinsa eli kellottaa nukkumiset, syömisajat jne. Aloittaa siitä, jolloin voi myös kellottaa pienen kävelylenkin tai jos keksii jonkun hyödyllisen tavan touhuta, jossa on pieni tavoite niin kuin pihan haravointi tai siivousta kotona yms.

Koeta olla kärsivällinen itseäsi kohtaan. Kehosi on tärkei oppaasi ja se sanoo, kun se tahtoo muuta. Älä pakota sitä mihinkään, mihin se ei ole valmis. Kuulostele olisiko kehosi tyytyväisempi, jos se saisi istua kalliolla katsomassa merta? Tai kävellä hitaasti puistoissa? Tee sellaista, mitä nyt jaksat. 

Kuten lääkärini sanoi keho on trauman jälkeen ihan yhtä sairas kuin jos olisi jokin vakava elimellinen sairaus, jolloin on levättävä riittävästi.

Hei, ja kiitos kaikille vastanneille. Olen liikuttunut kyyneliin armollisista ja lempeistä vastauksistanne. Kiitos suuresti.

Huomaan olevani monella tavalla uuden edessä. Myös liikunnallisesti, kaiken muun lisäksi. Olin ennen notkea, lihaksikas ja todellinen voimapesä naiseksi, joka jaksoi mitä vain. Nyt olen ihan hämilläni, sillä en tiedä mikä laji minulle sopisi ja tuntuisi hyvältä. Mikään entinen juttu ei tunnu toimivan edes ajatuksen tasolla. Niin totaalinen trauman vaikutus on ollut elämääni.

Käyn traumaterapiassa, takana pari vuotta intensiivistä terapiaa. Se on ollut lähinnä selviytymistä tukevaa (vakauttava vaihe), nyt alkaa olla voimia miettiä muitakin aiheita kuten kuntoilua.

Kiitän vielä kerran ajatuksia herättävistä vastauksista. Jään niitä pohtimaan ja lähden tunnustelemaan mihin suuntaan edetä.