Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että olen se "ruma" sisko
10.08.2019 |
Minulla on neljä siskoa (joista kaksi vanhinta ovat minulle siskopuolia, vanhemmalla heistä sama isä, nuoremmalla sama äiti kuin minulla), ikähaarukka 17-30v, itse olen toiseksi nuorin.
Pikkusiskoni ja vanhin isosiskoni ovat melko tavallisen näköisiä, silti kuitenkin perusnättejä, "söpö naapurintyttö" -tyyliä. Toiset isosiskoni taas ovat kumpikin oikeasti todella kauniita, kummatkin ovat tehneet mallintöitä, vanhempi on naimisissa rikkaan miehen kanssa ja nuoremmalla pörrää jatkuvasti miehiä ympärillä. Vanhempi heistä (puoliksi ulkomaalainen) näyttää joltain intialaiselta näyttelijättäreltä ja nuorempi muistuttaa vähän Indiana Evansia ( https://www.google.com/search?q=indiana+evans&client=ms-android-huawei&… ).
Itse olen mielestäni jopa ruman näköinen, olen todella vaalea eivätkä esim. kulmakarvat erotu ollenkaan. Otsani on korkea, posket pullottavat ja vaikka olisin kuinka hoikka, niin minulla on silti pieni kaksoisleuka. Vanhempani, varsinkin äitini, ovat nuorena olleet hyvännäköisiä, joten en edes ymmärrä miksi minusta tuli tämän näköinen.
Olen aika katkera ulkonäöstäni. Ei minun tarvitsisi olla yhtä kaunis kuin toiset isosiskoni, mutta olisi mukavaa olla edes perusnätti kuten vanhin ja nuorin siskoni. En tiedä, miten pääsen katkeruudesta eroon, oli vain pakko avautua johonkin.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kai helpompaa kun olen mies, mutta olen varmasti lähisuvun rumin otus. Suvussa on malleja ja erittäin kauniita ja komeita ihmisiä. Joskus mua vaivasi se, miten ruma olen ja pidin itseäni jonkinlaisena ali-ihmisenä. Koulussakin kiusattiin ja välillä rankkastikin.
Maailma on kuitenkin täynnä ihmeellisiä asioita. Musiikkia, taidetta, luontoa jne. Keskityn enemmän asioiden kokemiseen kuin siihen, miten mut koetaan. Tämä keho on lopulta väline, jonka avulla voin olla tekemisissä ulkomaailman kanssa. Rumakin ihminen voi luoda kauniita asioita ja parantaa maailmaa edes vähän.
Lisäksi esim. mä saattaisin pitää sua kauniina. Usein pidän erikoisen näköisistä ihmisistä. Exäni oli mielestäni hyvän näköinen, vaikka häntä oli kiusattukin ulkonäkönsä takia. Mä taas ihastuin häneen ensin ihan vain pinnallisten seikkojen takia. Olen mäkin kuullut, että joku on pitänyt mun ulkonäöstäni, vaikka olen tämmöinen peruna.
En juuri vertaile itseäni muihin (tai muitakaan muihin), koska mä olen mä ja mulla on oma kokemukseni ja maailmani. Olen kokija ja tekijä tässä maailmassani. Olin pitään henkisesti hyvinkin sairas (yritin jopa 1tsemurhaa), mutta siitä noustuani kai aloin ajatella monia asioita eri tavalla. Tämä ulkonäköhomma on yksi noista asioista.
Toivon, että voit joskus päästä tästä yli. Oma tarinani on tietty erilainen kuin sun ja miehenä en varmasti ole kokenut samoja ulkonäköpaineita, mutta ymmärrän tunteen.