Mitä itsellesi tärkeää haluat opettaa lapsillesikin? ov
Tänään tuli mieleen (ja oli pakko tulla tietysti kirjoittamaan tänne siitä), että olisin todella todella järkyttynyt, jos lapseni joskus tekisivät pahaa jollekin eläimelle. Olen yrittänyt opettaa, että kaikkia eläimiä ja elävää ylipäänsä täytyy kohdella hyvin. Ja muita ihmisiäkin tietty! Mutta eläimet kun ovat heikommassa asemassa, niin tulevat helpommin kaltoin kohdelluiksi.
Eli meille on tärkeää kaiken elävän kunnioittaminen!
Kommentit (14)
Yritän opettaa heistä mediakriittisiä nuoria ihmisiä, jotka luovasti soveltavat kykyjään erilaisissa tilanteissa ja kykenevät pitämään päänsä ja sanomaan asiansa, vaikkei vastapuoli sanottavasta tykkäisikään. Avoimia, helliä, auttavaisia, jotka ymmärtävät ihmisoikeuksien merkityksen.
Samoin haluan opettaa lukemisen tärkeyden. Kirja päivässä on hyvä tahti.
Pöytätavat! Tunnen ällistyttävän monta 5-10v joilla ei oo mitään pöytätapoja. Haarukkaa pidetään nyrkissä ja mässytetään ruokaa suu auki kyynärpäät pöydällä. Yh, ärsyttävää kateltavaa.
eli pidetään koti siistinä ja eletään taloudellisesti ja muutenkin rehdisti, työtä tehden eikä siipeillen.
+ vielä lisäksi muutkin käytöstavat, miten pukeudutaan mihinkin tilanteeseen jne.
Ja että kun mennään kylään ei sanota että onpa tädillä ruma koti vaikka oikeasti olisi, eikä kysytä että hyi mikä täällä haisee!
Yhteisten asioiden ja sopimusten hoitaminen. Ja että osaavat myös vaatia itselleen kunnioitusta kun siihen on aika ja paikka.
Kaikki ihmiset ovat samoja rodusta ym välittämättä.
Kaikki eivät vaan valitettavasti saa samoja lähtökohtia kuin itse.
Toiseksi haluan opettaa elämän kunnioittamisen, on se sitten ihminen tai eläin.
Käytöstavat, miten käyttäydytään kotona tai vieraissa. Käytöstapaoihin liittyy kyllä tuo eka tasa-arvo sekä kohta kaksi elän kunnioittaminen.
Käytöstapaoihin liittyy myös itsensä ilmaiseminen. Minä en hyväksy rumaa kieltä en lasten suusta enkä aikuisten.
Minusta kaikille voi puhua kauniisti vaikka ei ko henkilöstä niin pitäisikään.
Joten kyllä neljän lapsen saattaminen aikuisikään vaatii paljon voimia.
että osaa vetää omnat rajansa ja pitää puolensa. itsellä tuo jälkimmäinen vielä hakusessa, mutta yritän ihan tyttönikin vuoksi petrata. en halua hänen huomaavan että äitinsä on ihan tossukka tuolla kodin seinien ulkopuolella. kotona kyllä saan suuta auki, mutten vieraiden ihmisten kanssa.
kova puhumaan olen kyllä, mutta ristiriitatilanteessa heitän ennemmin vaikka itsestäni herjaa kuin rupean tosissani puolustamaan itseäni, ja tämä on ajoittain ongelma.
yritän siis itseäni muuttamalla opettaa myös lastani pärjäämään toisten kanssa.
kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.
En haluaisi lapsestani materialistia. Olemme kuitenkin itse erittäin hyväosaisia ja minua pelottaa, että lapseni saa siitä vääristyneen käsityksen maailmasta. Yritän tietoisesti opettaa hänelle, miten onnekkaita satumme (sinnikkään opiskelun, oman työn ja silkan sattumankin vuoksi) olemaan ja miten meidän on kannettava vastuuta kuluttajina ja autettava vähempiosaisia. Minua ärsyttää hirveästi, kun lapsi on koko ajan kinuamassa " osta sitä, osta tätä" . En tietenkään osta, mutta hirvittää silti, eikö niillä odotuksilla ole mitään rajaa.
en tiedä voiko sitä varsinaisesti opettaa, mutta siis kyky astua toisen saappaisiin ja miettiä miltä siitä ihmisestä tuntuu
Hyvät käytöstavat. Ja lukemisen ihanuuden, mielikuvituksen käyttämisen, teatterista nauttimisen. Sen, että ihmisiä ei arvoteta ulkonäön perusteella. Sienestyksen. Heikommista huolehtimisen. Ja paljon, paljon muuta..
Olisin myös surullinen, jos lapseni olisivat kovin pinnallisia ihmisiä. Toivon, että he löytäisivät oman uskonsa, ja oppisivat etsimään maailmasta syvyyttä ja arkipäivän uskomatonta kauneutta.