Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Invalidisoiva unettomuus ja sen seuraukset - yöpöllöjen vertaistukiryhmä?

Vierailija
09.08.2019 |

Olen halunnut avautua omasta unettomuudestani jonnekin muualle kuin lääkärille jo hetken aikaa. Omasta läheis/ystäväpiiristä ei löydy mitään samanlaista kokenutta, ja omasta unettomuudesta avautuminen menee ystävien päivittelyyn: "No en mäkään välillä saa unta", "Joo, herään joskus pissalle yöllä ja en saa enää unta!" ,"Joo, iltaisin on vaikeaa mennä nukkumaan!" ,"Ootko kokeillut melatoniinia?" ,"Rauhoitutko ennen nukkumaanmenoa?"

Nyt tällä hetkellä ei aivot toimi sen vertaa, kuin että haluan vain varmistuksen siitä, että univammaisia on muitakin kuin minä.

Minulla ei ole ikinä ollut ongelmaa nukahtamisen kanssa, ei edes lapsena. Olen illan torkku ollut pienestä pitäen, ja normaali rytmi mulle olisi mennä nukkumaan klo. 19 ja herätä kolmen-neljän aikaan virkeänä. Niin kuin pyrin tekemään tälläkin hetkellä.

Unettomuus on tuttu juttu kuitenkin lapsesta asti. Teen ehkä liikaa asioita realistista ajankäyttöä miettien, opiskelen plus teen töitä ja omia projekteja samaan aikaan omalla toiminimellä. Urheilen tavoitteellisesti yhdessä lajissa ja treenaan puolimaratonia kohti rennolla asenteella. Uniongelmat uusiutuivat n. 1,5 vuotta sitten. Samaan aikaan saatettiin hautaan läheinen ihminen, oma äitini sairastui vakavasti ja setä invalidisoitui työonnettomuudessa. Tämä setä suu samalla paikkakunnalla ja autan häntä parhaani mukaan.

Edellä olevat asiat ovat siis varmasti niitä mitkä valviottavat, mutta voi jumalauta kun on mennyt kuukaudenkin joka helvetin yö parin tunnin unilla ja toivoo, että jaksaisi vielä. Kun väsyttää niin, että mielikuvitusolennot hyppii seinille vaikkei käytä päihteitä. Ketiapiinia aloin ottamaan lopulta lääkärin ehdotuksesta, kun ei muut tehonneet, ja oli kyllä ihanaa kun ensimmäistä kertaa pitkään aikaan heräsi niin, että piti katsoa kellosta että jumalauta, mä nukuin! Kemiallista unta, mutta ihan sama! En edes muistanut miltä tuntui olla levännyt.

Olen koittanut ottaa keskellä yötä heräämisenkin rennolla asenteella. Luen kirjaa, kirjoitan, piirrän. Hirveä ahdistus vain puskee takaa ja se kai johtuu vain kaikesta. Osittain voi myös olla äidinmaitoa, oma äitini on todella huono nukkuja.

Kommentit (21)

Vierailija
21/21 |
06.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Kyvyttömyydellä käsitellä ja säädellä tunteita näyttäisi olevan keskeinen osuus kroonisessa unettomuudessa. Unettomat näyttävät stressaantuvan erittäin herkästi. Kyseessä ei ole niinkään painetekijöiden laatu ja määrä kuin kyky tunnistaa ja käsitellä emootioita. "

Terveisin käypähoito. Miksi aloitat keskusteluja aina uudestaan ?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kahdeksan yksi