Lue keskustelun säännöt.
Masentuneen ystävänä oleminen
Celly868
09.08.2019 |
Yksi ystävistäni jota en ole niin pitkään tuntenut, kärsii ajoittain masennuksesta ja jos häntä ei tunne kovin hyvin, niin hänestä saa todella herkän kuvan, välillä tunteet saattavat mustavalkoisia.
Olen tukenut yhtäjaksoisesti ystävää ja kannustanut häntä monella eri tavalla; kysynyt ulos, lenkille, yhteisiin illan viettoihin jne.. Aikaisemmin minua ei ole häirinnyt se, että olen ollut oma-aloitteinen osapuoli tässä.
Yhteinen aika on ollut välillä mukavaa, mutta välillä negatiivista, ja energian on joutunut keskittämään hänen kokemiseen asioista, pienistä loukkaantumisen tunteista tulee suuria, tunteita peitellään ja asioita analysoidaan liikaa.
Olen kokenut ajoittain turhautuneisuutta, koska olen itse aika energinen ja tekevä luonne. On tuntunut, että joudun jatkuvasti miltei pakosta sopeutumaan ystävän mielialoihin ja ymmärtämään tätä herkästi kokemista ja tunteellisuutta. Olen itsekin herkkä, mutta en jatkuvasti, eikä iso osa ajastani kulu omien tunteideni miettimiseen.
Tämä ystävä on myös välillä epävarma ja saattaa pyydellä anteeksi asioita, vaikka anteeksipyytämisen tarvetta ei ole. Välillä olen jopa häiriintynyt hänen anteeksipyytelystään pienten asioiden vuoksi, koska joudun taas sopeutumaan siihen tilanteeseen ja sammuttamaan oman ärtymyksen ja hillitsemään omia tunteitani. En koe, että voin ilmaista suoraan hänelle asioita, koska hänen tilanne on mikä on ja joskus hänen tapansa lähestyä minua on ahdistava.
Nyt hän on selvästi loukkaantunut minulle, ja syy on se koska kerroin omista ajatuksistani ja turhautumisestani yhteiselle tutullemme, ja hän kuuli tästä. Reaktio tällä masentuneella ystävällä tähän oli todella dramaattinen ja miltei jopa syyllistävä, siis kun vain kerran purkauduin asiasta.
Onko täällä muilla ollut vastaavia tilanteita ihmissuhteissa? Olen kypsynyt tähän koko hommaan täysin, en edes halua kuulla tämän ystävän kuulumisia. Olen hyvilläni vain ettei hänestä kuulu, mutta koen tulleeni väärin kohdelluksi ja harmissani ettemme voi jutella normaalisti asioista vaan kaikki kääntyy häneen, eikä hän näe että oikeasti hän tekee pienistä asioista suuria jatkuvasti, muiden täytyy vain sietää tätä.
Kommentit (9)
Teet arvokkaan palveluksen ystävällesi pitämällä sosiaalista suhdetta yllä ja tarjoamalla mahdollisuuksia aktiviteetteihin. Mutta sinun ei ole pakko etkä ole paha ihminen jos haluat ajan mielummin itsellesi. Ystäväsi ei ole millään lailla velvollisuutesi.
Itse olen keskivaikeasti masentunut, enkä halua rasittaa muita. Menen menoihin aina mentaliteetilla että se on tilaisuus koittaa unohtaa masennus, en vello siinä tai sen aiheuttamissa pettymyksen ja herkkyyden tunteissa. Sanon itselleni että se menee ohi ja jos harmittaa vielä kotona, se saa harmittaa mutta ei nyt. Vietän aikaa ystäväni kanssa ja haluan että hänellä on mukavaa. Vain yksi ystäväni ylipäätään tietää masennuksestani, ja hyvä niin. Joskus en jaksa siivota tai käydä suihkussa tai syödä, mutta silloin kun menen ulos hyvässä seurassa haluan jättää sen kaiken kotiin. Ystäväni eivät ansaitse rasittua vuokseni. Kysyn itseltäni jaksaisinko minä sellaista herkkyyttä ja pessimistisyyttä toisessa? No en todellakaan jaksaisi, kuormittuisin valtavasti. Puhumme toki murheista päällisin puolin kuten ystävät tekevät silloin tällöin, muttei sen kummempia.
Elänässä on opittava että toiset voivat tukea, mutta eivät kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa osittain tutulta. Jouduin joskus vuosia sitten hyväntahtoisuuttani "ystävän" pitkäaikaisesti hyväksikäyttämäksi, kun hän halusi kerta toisensa jälkeen vuodattaa omia katkeruuksiaan minun niskaani saadakseen tukea ja oikeutusta kielteisille tunteilleen (ja imien samalla minusta kaiken energian). Tuntui etten itse saanut tuosta ihmissuhteesta yhtään mitään, paitsi päänsärkyä ja ahdistuneen olon aina kun olimme yhteyksissä. Lopulta päätin, ettei minulla ole mitään velvollisuutta yrittää jatkuvasti pitää tuon henkilön mielialaa korkealla ja toimia hänen roskiksenaan jollei hän vaivaudu psykologin tai vastaavan juttusille. Hän ei ottanut asiaa kovin hyvin vaan haukkui minut pystyyn itsekkyydestä ja omaan napaan tuijottamisesta (heh, pata kattilaa soimaa...) jne jne, mutta olin jo arvannutkin että tämä kyseinen drama queen ottaa kaiken irti tuostakin tilaisuudesta pahoittaa mieensä.
Toki on hyvä tukea ystävää jolla ei mene kovin hyvin, mutta jos on pikemminkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että kyseinen ystävä voi huonosti, on raja vedettävä johonkin tai muuten masentuneita ja/tai huonosti voivia on kohta kaksin kappalein. Jos ihminen on oikeasti masentunut, hänen tulisi hakea apua terapeutilta eikä kuormittaa jatkuvasti ystävää. Harvalla ystävällä nimittäin on psykoterapeutin koulutusta, jonka avulla solmuja voisi saada avattua. Mutta ymmärrän myös tuota ystävääsi - hän varmaan loukkaantui juurikin siitä, ettet ollut puhunut suoraan hänelle tunnoistasi vaan kertonut niistä jollekulle toiselle hänen selkänsä takana.
Vierailija kirjoitti:
Teet arvokkaan palveluksen ystävällesi pitämällä sosiaalista suhdetta yllä ja tarjoamalla mahdollisuuksia aktiviteetteihin. Mutta sinun ei ole pakko etkä ole paha ihminen jos haluat ajan mielummin itsellesi. Ystäväsi ei ole millään lailla velvollisuutesi.
Itse olen keskivaikeasti masentunut, enkä halua rasittaa muita. Menen menoihin aina mentaliteetilla että se on tilaisuus koittaa unohtaa masennus, en vello siinä tai sen aiheuttamissa pettymyksen ja herkkyyden tunteissa. Sanon itselleni että se menee ohi ja jos harmittaa vielä kotona, se saa harmittaa mutta ei nyt. Vietän aikaa ystäväni kanssa ja haluan että hänellä on mukavaa. Vain yksi ystäväni ylipäätään tietää masennuksestani, ja hyvä niin. Joskus en jaksa siivota tai käydä suihkussa tai syödä, mutta silloin kun menen ulos hyvässä seurassa haluan jättää sen kaiken kotiin. Ystäväni eivät ansaitse rasittua vuokseni. Kysyn itseltäni jaksaisinko minä sellaista herkkyyttä ja pessimistisyyttä toisessa? No en todellakaan jaksaisi, kuormittuisin valtavasti. Puhumme toki murheista päällisin puolin kuten ystävät tekevät silloin tällöin, muttei sen kummempia.
Elämässä on opittava että toiset voivat tukea, mutta eivät kantaa.
Tässä oli viisaita sanoja, etenkin tuo viimeinen lause.
Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti masennuksesi väistyy <3 Ja väistyyhän se, sillä tekstistäsi huomaa hyvin etet jää pyörimään oman napasi ympärillä vaan osaat ottaa toisetkin ihmiset ja heidän tunteensa huomioon.
Joku tuossa kirjoitti, että juoruilu ei ole kivaa, no aivan totta. Ehkä enemmänkin purkautumisesta ja kuormittumisesta, näen asian myös itse niin että jos olen kuunnellut pitkään toisen ongelmia ja kannustanut eteenpäin, mutta olen jo itse ahdistunut tästä masentuneen ystävän seurasta, niin onko se kuitenkaan oikein että minä joudun pitämään kaiken sisälläni, enkä saa itse puhua ulos tuntemuksiani. Ymmärsin poistin, mutta jos tasavertaisesti ajateltaisiin niin olettaisin ystäväni menevän itseensä ja miettimään mistä johtuu purkautumisen. Huomasinkin, että tätä hän ei edes ajattele, vaan ainoastaan omia tunteitaan ja yhtäkkiä minusta tuleekin se paha henkilö.
Mielelläni juttelisin kyllä suoraan myös, mutta tilanne on se että olen kokenut jo niin ahdistavana tämän masentuneen kaverin seuran ja että teen vastoin omaa tahtoani. En halua joutua terapoimaan ystävää. Huomaan silti, ettei välimme ole tasavertaiset. Jos hän kypsänä ihmisenä haluaisi asian kohdata, niin silloin hän ottaisi vastuun myös siitä mitä ystävyyteen itsestään antaa, eikä siis vain etsi pelastajaa. Toki, jos hän ottaa vielä yhteyttä niin aijon sanoa hänelle, että hakeudu terapiaan, tiedän että tästä seuraa loukkaantuminen. En vain jaksa koettaa muuttaa omaa suhtautumistani koko ajan.
Masentuneen ystävä on suuressa vaarassa masentua/häiriintyä itsekin, jos on herkkä ja empaattinen. Minä olin aikoinaan eräälle ihmiselle.
Kuuntelin häntä, kun tuntui että olen ainoa jolle hän voi puhua mitään. Upposin liian syvälle. Hän alkoi arvostella ja vähätellä minua ja muita kavereitani. Olisi pitäny saada minut samaan sontaan hänen kanssaan.
Tämä ihminen käytti minua hyväkseen mm taloudellisesti, oletti jotenkin että se on minulle ok. Lopulta päästiin niin pitkälle, että alkoi avata minun viinipulloani itselleen ollessaan luonani kylässä. Piti mennä sienestysretkelle, mutta kaveri olikin juonut pari pulloa viiniä edellisenä iltana. Ei tullut mitään. Aina oli hyötymässä minusta ja selostamassa kuinka häntä kohtaan oli tehty väärin.
Sähläsi siis viinankin kanssa joskus, mutta rypi enimmän osan aikaa loukkaantuneena ja haavoittuneena milloin kenenkin toimesta. Kukaan ei kuulemma ymmärrä. Minä yritin monta vuotta hyvän hyvyyttäni, kunnes viimein tulin järkiini ja lopetin yhteydenpidon.
Yritä siinä sitten pelkällä ylioppilaspohjalla auttaa toista ylös maasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä, mikä oikeus masentuneella on syyllistää ja vaatia liikoja ystäviltään. Jos ongelmia oikeasti halutaan ratkaista, niin silloin niihin haetaan hoitoa, eikä edes oteta sitä roolia että ystävä toimii psykologin roolissa. Voi olla muutenkin tosi hankalaa ottaa ylipäätään esille toisen mielenterveysongelmia. Masennus voi pitää sisällään itsemurha-ajatuksia ja monia haasteita jo itsessään, jotka kuuluu ammattilaisen hoidettavaksi.
Tällä ystävälläni on ongelmia oman elämänhallinnan suhteen, hänellä on alkoholin liikakäyttöä. Joku kirjoitti myös rahan lainailusta, tälläkin hetkellä hän on minulle velkaa. Velkaa en ole pyytänyt takaisin, olettaisin että se tulisi itsestään, vaan eipä ole tullut, senkin joudun itse pyytämään. Parisuhteissa hänellä on ollut kumppaneita joilla alkoholin liikakäyttöä ja tätä myötä myös hän on ajatunut suhteisiin joissa ollut lievänä väkivaltaa myöskin. Kaikki tuo edellä mainittu on sellaista mihin en voi lopullisesti vaikuttaa, olen kyllä antanut neuvoja ja koettanut varoittaa jopa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ak44 kirjoitti:
Olen samaa mieltä, mikä oikeus masentuneella on syyllistää ja vaatia liikoja ystäviltään. Jos ongelmia oikeasti halutaan ratkaista, niin silloin niihin haetaan hoitoa, eikä edes oteta sitä roolia että ystävä toimii psykologin roolissa. Voi olla muutenkin tosi hankalaa ottaa ylipäätään esille toisen mielenterveysongelmia. Masennus voi pitää sisällään itsemurha-ajatuksia ja monia haasteita jo itsessään, jotka kuuluu ammattilaisen hoidettavaksi.
Terapeutti maksaa, ystävälle voi vuodattaa ilmaiseksi....
Harva erityisemmin tykkää siitä, että saa kuulla, että on juoruttu selän takana.
Jos sinulla on ongelma jonkun kanssa, niin on suoraselkäisempää jutella asianosaisen kanssa kuin kolmannen osapuolen kanssa.