Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisen vuodatusta
09.08.2019 |
Niin. Ei ole puolisoa ja ne harvat ystäväni ovat viettäneet kesää perheidensä kanssa, kuka missäkin.
Olen suorittanut kesää mm. käymällä pyöräilemässä ja uimassa, shoppailemassakin.
Saahan nillä ajan kulumaan, mutta olen koko ajan vain omissa ajatuksissani, vain itseni kanssa.
En jaksa tätä elämää. Olen henkisesti lamaantunut.
Älkää tulko sanomaan, että mene auttamaan muita, vapaaehtoiseksi, nauti omasta ajasta tms. Henkinen energia on ihan nollassa.
Kommentit (8)
Mulla on perhe. Olen silti yksinäinen ja omissa ajatuksissani. Tuntuu kuin olisin vangittu pääni sisään enkä kykene olemaan läsnä kenenkään kanssa. Ei kunnon läheisyyttä kenenkään kanssa. Mikään ei tunnu aidolta tai oikein miltään.
Voi tuo tunne olla perheellisilläkin. Ei yksinomaan sinkuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on perhe. Olen silti yksinäinen ja omissa ajatuksissani. Tuntuu kuin olisin vangittu pääni sisään enkä kykene olemaan läsnä kenenkään kanssa. Ei kunnon läheisyyttä kenenkään kanssa. Mikään ei tunnu aidolta tai oikein miltään.
Voi tuo tunne olla perheellisilläkin. Ei yksinomaan sinkuilla.
Tämä kuulostaa aika mielenkiintoiselta.
Jos itsellä olisi ns. läheisiä, ainakin yrittäisin saada heihin kontaktia ja kohdata heitä.
Miten tuommoiseen tilanteeseen ajautuu? Siitä kai on kyse, sillä jossain vaiheessa näissä ihmissuhteissa onollut läheisyyttä ja elämää?
Kun sentään on ihmissuhteita, niitä voi yrittää parantaa. Yksinäisellä ei ole mitään mihin tarttua.
P.s. mietin tilannettasi uudelleen ja ajattelin, että sinulla on joku oma henkinen ongelma, masennus tms.
Meinasin tulla sanomaan että tuollainen aloitus on kutsuhuuto näille "mullapa on puoliso ja perhe ja silti olen niiiiiiinnnn yksinäinen"-ruikuttajille mutta en ehtinyt. :D
Kakkoskommentille: vedä ttu päähäs.
Perheelämää ei jaksaisi, jos ei voisi olla seurassa yksin. Toki välillä olemme toisillemme myös kuulolla, läsnä ja keskustelemme, mutta se on hyväksyttävä, että aina ei. Välillä pidempikin tauko on tarpeen, kuten kesällä. Kenenkään tehtävänä ei ole aina vain viihdyttää toisia.
perheretriitti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perheelämää ei jaksaisi, jos ei voisi olla seurassa yksin. Toki välillä olemme toisillemme myös kuulolla, läsnä ja keskustelemme, mutta se on hyväksyttävä, että aina ei. Välillä pidempikin tauko on tarpeen, kuten kesällä. Kenenkään tehtävänä ei ole aina vain viihdyttää toisia.
perheretriitti
Minulla on varmasti tuota, että en osaa olla seurassa yksin. En osaa olla huomaamatta ja noteeraamatta toista ihmistä, joka on samassa tilassa.
Eli en pysty täysin rentoutumaan seurassa, vaikka olisi ns. omaa väkeä. Ehkäpä siksi parisuhdeyritykseni ovat päättyneet katastrofiin.
Olen introvertti. Toisen intron kanssa ehkä pärjäisin. Ei täysin yksin, jatkuvasti vuodeta toiseen, ole mitään oikeaa elämää.
En todellakaan odota, että kukaan viihdyttäisi minua! Enkä todellakaan tarvitse seuraa koko ajan, itse asiassa murto-osan ajasta. Kyse on ennemminkin siitä, että toivoisi olevan jollekin tärkeä, kuuluisi johonkin. Siihen riittää sen toisen olemassaolo, ei jatkuva läsnäolo. Ok?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheelämää ei jaksaisi, jos ei voisi olla seurassa yksin. Toki välillä olemme toisillemme myös kuulolla, läsnä ja keskustelemme, mutta se on hyväksyttävä, että aina ei. Välillä pidempikin tauko on tarpeen, kuten kesällä. Kenenkään tehtävänä ei ole aina vain viihdyttää toisia.
perheretriitti
Minulla on varmasti tuota, että en osaa olla seurassa yksin. En osaa olla huomaamatta ja noteeraamatta toista ihmistä, joka on samassa tilassa.
Eli en pysty täysin rentoutumaan seurassa, vaikka olisi ns. omaa väkeä. Ehkäpä siksi parisuhdeyritykseni ovat päättyneet katastrofiin.
Olen introvertti. Toisen intron kanssa ehkä pärjäisin. Ei täysin yksin, jatkuvasti vuodeta toiseen, ole mitään oikeaa elämää.
En todellakaan odota, että kukaan viihdyttäisi minua! Enkä todellakaan tarvitse seuraa koko ajan, itse asiassa murto-osan ajasta. Kyse on ennemminkin siitä, että toivoisi olevan jollekin tärkeä, kuuluisi johonkin. Siihen riittää sen toisen olemassaolo, ei jatkuva läsnäolo. Ok?
Ap
Ymmärrän sinua. Nämä "yksinäiset" perheelliset eivät - he eivät osaa asettua asemaasi. Kun ihmissuhteista tulee itsestäänselviä, ne kärsivät inflaation.
Meidän perhekin vietti paljon aikaa samalla tavalla kuin sinä. Olimme kukin omissa oloissamme. Kävimme uimassa ja pyöräilemässä, mutta silloin ei puhuttu mitään erityistä. Lasten kaverit häipyivät kesänviettoon niinkuin aina ja vasta koulujen alettua ovat taas yhteydessä. Kutsumme kesälomaa aivojen tyhjentämiseksi.