Mietin maaseudulta Helsingin keskustaan muuttamista, koska saisin tällöin enemmän tukea yhteiskunnalta. Olenkohan ainoa?
Helsingissä on varmasti paljon enemmän tekemistä. Siellä on Oodit, ilmaiskonsertit jne. Maaseudulla ei ole työttömälle mitään.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla on järvissä ilmaista ruokaa. Sitä kutsutaan kalaksi. Syksyllä voi löytää metsästäkin ilmaista ruokaa. Se tosin ei ole kalaa, vaan marjoja ja sieniä.
Helsingin edustalla on vettä, sitä kutsutaan mereksi. Merestä saa kalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta vain Helsinkiin. Minulla on yksi ystävä joka syö joka päivä ilmaista ruokaa. Käy konserteissa ja näyttelyissä. Ei maksa mitään. Täällä on myös paljon työpaikkoja eikä tarvitse muuttaa ihan keskustaan. Silloin vuokra voi olla kohtuullinen. Metron tai kehäradan varteen kannattaa muuttaa.
Ilmaista kulttuuria ja viihdettä Helsingissä tosiaan riittää, mutta mistä kukaan muka saa päivittäin ilmaisen ruuan?
Keräilemällä jämät roskiksesta tai kerjäämällä asematunnelin Hesellä.
Helsingin kaupunki, Helsingin seurakuntayhtymä ja Diakonissalaitos aikovat poistaa leipäjonot. Ne kehittävät uutta ruoka-avun mallia, jossa kassi-jakelun rinnalle tulee yhteisruokailuja.
Kehitystyöhön osallistuvat myös ruokaa jakavat toimijat.
Samaan aikaan vastaavalla kokoonpanolla jonoille etsitään vaihtoehtoa myös Espoossa.
– Helsingissä on selvä tahtotila: haluamme jonoista eroon. Tarvitsemme mallin, jossa ruoan saanti on inhimillisempää, sanoo Leena Luhtasela, joka on vs. nuorten palvelujen ja aikuissosiaalityön johtaja Helsingissä.
Pahimmillaan leipäjonot ovat olleet kilometrejä pitkiä ja jonotus on kestänyt tunteja. Suuret toimijat, Myllypuron leipäjono ja ”Hurstin Valinta” Kalliossa, ovat nyt saaneet jonot lyhenemään 10 – 15 minuuttiin. Se onnistui, kun ruokajaon aukioloaikoja pidennettiin.
Helsingin kaupunki asetti järjestöjen toiminta-avustuksen ehdoksi sen, että jonot poistuvat ja toimija osallistuu uuden mallin suunnitteluun. Muut paitsi Heikki Hurstin Laupeudentyö ovat työssä mukana.
Ruoka-avun hakijat rekisteriin
Mallin suunnitteluryhmää on vetänyt diakoniajohtaja Matti Helin Diakonissalaitokselta. Helin sanoo, että työssä ei asetettu kyseenalaiseksi ruoka-avun tarvetta. Se on todellinen, hän sanoo, mutta nyt kehitetään tapoja, joilla se järjestetään.
Helinin mukaan Helsinkiin otetaan mallia Vantaan Yhteinen pöytä ‑ruokajaosta. Siihen sisältyy hävikkiruokaterminaali, josta ruoka toimitetaan keskitetysti kaikille jakelupisteille.
Uutta on se, että ruokaa ei enää saa anonyymisti. Hakijat haastatellaan ja rekisteröidään, ja he saavat asiakaskortin.
– Niin saadaan karsittua pois hyvätuloiset ja ammattijonottajat, Helin sanoo.
Monet leipäjonojen asiakkaat pelkäävät, että uusi malli lopettaa kassijakelun. Niin ei käy: ruokaa saa jakopaikalta mukaan myös uuden mallin aikana.
– Ruoan jakaminen ei lopu. Kassin saa tulevaisuudessa jopa helpommin kuin nyt ja ilman jonoja. Sen rinnalle vain tulee uusia toimijoita ja tapoja. Ruoka-apua pitää antaa siten, ettei hakijan tarvitse tuntea häpeää. On myös yhteiskunnallisesti fiksua hoitaa jakelu niin.
Uusi malli hyödyntää yhteisöllisyyttä, Helin sanoo. Ruokajaon rinnalle tulee yhteisruokailuja. Niitä järjestetään esimerkiksi asukastiloissa. Ruokailut synnyttäisivät myös muuta yhteistä toimintaa ajan kanssa, Helin uskoo. Se lisää asiakkaiden toimijuutta ja osallisuutta.
– Pelkän ruoan hakeminen ei vahvista toimijuutta. Haluamme nostaa ruoka-avussa kunnianhimon tasoa.
– Diakonissalaitoksella on vahva kokemus yhteisöjen rakentamisesta. Olemme nähneet, miten yhdessäolo tepsii huono-osaisuuteen ja yksinäisyyteen. Aluksi syödään, sitten vähitellen aletaan tehdä jotakin yhdessä.
Ruokailut ja osallistuminen toimintaan olisivat vapaaehtoista, Helin painottaa. Jossakin vaiheessa levisi tieto, että Espoossa ruoka-avusta tulee vastikkeellista.
– Se oli uutisankka, hän sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Helsingin kaupunki, Helsingin seurakuntayhtymä ja Diakonissalaitos aikovat poistaa leipäjonot. Ne kehittävät uutta ruoka-avun mallia, jossa kassi-jakelun rinnalle tulee yhteisruokailuja.
Kehitystyöhön osallistuvat myös ruokaa jakavat toimijat.
Samaan aikaan vastaavalla kokoonpanolla jonoille etsitään vaihtoehtoa myös Espoossa.
– Helsingissä on selvä tahtotila: haluamme jonoista eroon. Tarvitsemme mallin, jossa ruoan saanti on inhimillisempää, sanoo Leena Luhtasela, joka on vs. nuorten palvelujen ja aikuissosiaalityön johtaja Helsingissä.
Pahimmillaan leipäjonot ovat olleet kilometrejä pitkiä ja jonotus on kestänyt tunteja. Suuret toimijat, Myllypuron leipäjono ja ”Hurstin Valinta” Kalliossa, ovat nyt saaneet jonot lyhenemään 10 – 15 minuuttiin. Se onnistui, kun ruokajaon aukioloaikoja pidennettiin.
Helsingin kaupunki asetti järjestöjen toiminta-avustuksen ehdoksi sen, että jonot poistuvat ja toimija osallistuu uuden mallin suunnitteluun. Muut paitsi Heikki Hurstin Laupeudentyö ovat työssä mukana.
Ruoka-avun hakijat rekisteriin
Mallin suunnitteluryhmää on vetänyt diakoniajohtaja Matti Helin Diakonissalaitokselta. Helin sanoo, että työssä ei asetettu kyseenalaiseksi ruoka-avun tarvetta. Se on todellinen, hän sanoo, mutta nyt kehitetään tapoja, joilla se järjestetään.Helinin mukaan Helsinkiin otetaan mallia Vantaan Yhteinen pöytä ‑ruokajaosta. Siihen sisältyy hävikkiruokaterminaali, josta ruoka toimitetaan keskitetysti kaikille jakelupisteille.
Uutta on se, että ruokaa ei enää saa anonyymisti. Hakijat haastatellaan ja rekisteröidään, ja he saavat asiakaskortin.
– Niin saadaan karsittua pois hyvätuloiset ja ammattijonottajat, Helin sanoo.
Monet leipäjonojen asiakkaat pelkäävät, että uusi malli lopettaa kassijakelun. Niin ei käy: ruokaa saa jakopaikalta mukaan myös uuden mallin aikana.
– Ruoan jakaminen ei lopu. Kassin saa tulevaisuudessa jopa helpommin kuin nyt ja ilman jonoja. Sen rinnalle vain tulee uusia toimijoita ja tapoja. Ruoka-apua pitää antaa siten, ettei hakijan tarvitse tuntea häpeää. On myös yhteiskunnallisesti fiksua hoitaa jakelu niin.
Uusi malli hyödyntää yhteisöllisyyttä, Helin sanoo. Ruokajaon rinnalle tulee yhteisruokailuja. Niitä järjestetään esimerkiksi asukastiloissa. Ruokailut synnyttäisivät myös muuta yhteistä toimintaa ajan kanssa, Helin uskoo. Se lisää asiakkaiden toimijuutta ja osallisuutta.
– Pelkän ruoan hakeminen ei vahvista toimijuutta. Haluamme nostaa ruoka-avussa kunnianhimon tasoa.
– Diakonissalaitoksella on vahva kokemus yhteisöjen rakentamisesta. Olemme nähneet, miten yhdessäolo tepsii huono-osaisuuteen ja yksinäisyyteen. Aluksi syödään, sitten vähitellen aletaan tehdä jotakin yhdessä.
Ruokailut ja osallistuminen toimintaan olisivat vapaaehtoista, Helin painottaa. Jossakin vaiheessa levisi tieto, että Espoossa ruoka-avusta tulee vastikkeellista.
– Se oli uutisankka, hän sanoo.
Eli sinne vaan rekisteröitymään viralliseksi pummiksi ruoka-apua varten ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta vain Helsinkiin. Minulla on yksi ystävä joka syö joka päivä ilmaista ruokaa. Käy konserteissa ja näyttelyissä. Ei maksa mitään. Täällä on myös paljon työpaikkoja eikä tarvitse muuttaa ihan keskustaan. Silloin vuokra voi olla kohtuullinen. Metron tai kehäradan varteen kannattaa muuttaa.
Ilmaista kulttuuria ja viihdettä Helsingissä tosiaan riittää, mutta mistä kukaan muka saa päivittäin ilmaisen ruuan?
Keräilemällä jämät roskiksesta tai kerjäämällä asematunnelin Hesellä.
Tämä.
Ap voi myös myydä itseään. Myös miehille löytyy miesasiakkaita, naisille myös tietenkin.
Helsingissä myös työtön tuntee itsensä ihmiseksi.
Mikset hae töitä sen pikkupaikkakuntasi ulkopuolelta? Aitko loisia koko elämäsi muiden kustannuksella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla on järvissä ilmaista ruokaa. Sitä kutsutaan kalaksi. Syksyllä voi löytää metsästäkin ilmaista ruokaa. Se tosin ei ole kalaa, vaan marjoja ja sieniä.
Helsinki on merenrantakaupunki eli tämäkään ei ole tekosyy asua maalla
Pitkältä sillalta voi kalastaa silakoita ämpäri kaupalla ilman syöttinä. Helsingissäkin voit mennä metsään etsimään ilmasta ravintoa. Puistossa juoksentelee ilmaisia paisteja hanhien, kanien ja fadaanien muodossa. En ymmärrä miksei ihmiset näitä lähilihojs hyödynnä enemmän.
Mitäpä veikkaat, että tapahtuu jos jossain kaupungin puistossa tempaisee kiväärin esiin ja alkaa lahtaamaan hanhia?
Jos niitä ihmiset pystyy sulkasadon aikaan potkimaankin, niin miksei vaan humanisti nappaa kiinni ja väännä niskoja nurin? Myös ansalangat ja loukut ovat perinteisiä pyyntivälineitä.
Haluaisin nähdä miten joku yrittää vääntää joltain kanadanhanhelta niskoja. Ja varmaan tajuat, ettei puisto ole paikka millekään loukuille ja ansalangoille, niillä saa korkeintaan kiinni töölöläisrouvan fifin. Samalla vaivalla voi mennä jonottamaan Hurstille, kerätä pulloja, tai vaikka täyttää pari työhakemusta. Jos elanto kiinni "ilmaisista paisteista", niin homma on helpompaa böndellä.
No nytkö Helsinki sitten on muuttunut pers reiästä hyväksi? Mielestäni tukien määrä ei eroa paljon muiden paikkojen tuista. Asuntotuissakin on maksimimäärä. Mutta kieltämättä, jos haluaa kaupunkikulttuuria, niin sitä on tarjolla. Katusoittajista alkaen museoiden ilmaispäiviin yms. Maalla on luontoa ja rauhaa enemmän. Mistä kukin tykkää. Mutta tervetuloa Helsinkiin. Tänne mahtuu hyvin ajattelevia, erilaisia yksilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta vain Helsinkiin. Minulla on yksi ystävä joka syö joka päivä ilmaista ruokaa. Käy konserteissa ja näyttelyissä. Ei maksa mitään. Täällä on myös paljon työpaikkoja eikä tarvitse muuttaa ihan keskustaan. Silloin vuokra voi olla kohtuullinen. Metron tai kehäradan varteen kannattaa muuttaa.
Ilmaista kulttuuria ja viihdettä Helsingissä tosiaan riittää, mutta mistä kukaan muka saa päivittäin ilmaisen ruuan?
Keräilemällä jämät roskiksesta tai kerjäämällä asematunnelin Hesellä.
Tämä.
Ap voi myös myydä itseään. Myös miehille löytyy miesasiakkaita, naisille myös tietenkin.
Mitäpä jos ihan itse tekisit näin kuin opetat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla on järvissä ilmaista ruokaa. Sitä kutsutaan kalaksi. Syksyllä voi löytää metsästäkin ilmaista ruokaa. Se tosin ei ole kalaa, vaan marjoja ja sieniä.
Helsinki on merenrantakaupunki eli tämäkään ei ole tekosyy asua maalla
Pitkältä sillalta voi kalastaa silakoita ämpäri kaupalla ilman syöttinä. Helsingissäkin voit mennä metsään etsimään ilmasta ravintoa. Puistossa juoksentelee ilmaisia paisteja hanhien, kanien ja fadaanien muodossa. En ymmärrä miksei ihmiset näitä lähilihojs hyödynnä enemmän.
Mitäpä veikkaat, että tapahtuu jos jossain kaupungin puistossa tempaisee kiväärin esiin ja alkaa lahtaamaan hanhia?
Jos niitä ihmiset pystyy sulkasadon aikaan potkimaankin, niin miksei vaan humanisti nappaa kiinni ja väännä niskoja nurin? Myös ansalangat ja loukut ovat perinteisiä pyyntivälineitä.
Haluaisin nähdä miten joku yrittää vääntää joltain kanadanhanhelta niskoja. Ja varmaan tajuat, ettei puisto ole paikka millekään loukuille ja ansalangoille, niillä saa korkeintaan kiinni töölöläisrouvan fifin. Samalla vaivalla voi mennä jonottamaan Hurstille, kerätä pulloja, tai vaikka täyttää pari työhakemusta. Jos elanto kiinni "ilmaisista paisteista", niin homma on helpompaa böndellä.
😀😁😂Roast fifi
Vuokrat paljon kalliimmat, mutta toki on hauskaa tekemistä.
Myös seuraa löytää helpommin suuresta kaupungista. Ei muuta kuin tänne ja Tinder laulamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingin kaupunki, Helsingin seurakuntayhtymä ja Diakonissalaitos aikovat poistaa leipäjonot. Ne kehittävät uutta ruoka-avun mallia, jossa kassi-jakelun rinnalle tulee yhteisruokailuja.
Kehitystyöhön osallistuvat myös ruokaa jakavat toimijat.
Samaan aikaan vastaavalla kokoonpanolla jonoille etsitään vaihtoehtoa myös Espoossa.
– Helsingissä on selvä tahtotila: haluamme jonoista eroon. Tarvitsemme mallin, jossa ruoan saanti on inhimillisempää, sanoo Leena Luhtasela, joka on vs. nuorten palvelujen ja aikuissosiaalityön johtaja Helsingissä.
Pahimmillaan leipäjonot ovat olleet kilometrejä pitkiä ja jonotus on kestänyt tunteja. Suuret toimijat, Myllypuron leipäjono ja ”Hurstin Valinta” Kalliossa, ovat nyt saaneet jonot lyhenemään 10 – 15 minuuttiin. Se onnistui, kun ruokajaon aukioloaikoja pidennettiin.
Helsingin kaupunki asetti järjestöjen toiminta-avustuksen ehdoksi sen, että jonot poistuvat ja toimija osallistuu uuden mallin suunnitteluun. Muut paitsi Heikki Hurstin Laupeudentyö ovat työssä mukana.
Ruoka-avun hakijat rekisteriin
Mallin suunnitteluryhmää on vetänyt diakoniajohtaja Matti Helin Diakonissalaitokselta. Helin sanoo, että työssä ei asetettu kyseenalaiseksi ruoka-avun tarvetta. Se on todellinen, hän sanoo, mutta nyt kehitetään tapoja, joilla se järjestetään.Helinin mukaan Helsinkiin otetaan mallia Vantaan Yhteinen pöytä ‑ruokajaosta. Siihen sisältyy hävikkiruokaterminaali, josta ruoka toimitetaan keskitetysti kaikille jakelupisteille.
Uutta on se, että ruokaa ei enää saa anonyymisti. Hakijat haastatellaan ja rekisteröidään, ja he saavat asiakaskortin.
– Niin saadaan karsittua pois hyvätuloiset ja ammattijonottajat, Helin sanoo.
Monet leipäjonojen asiakkaat pelkäävät, että uusi malli lopettaa kassijakelun. Niin ei käy: ruokaa saa jakopaikalta mukaan myös uuden mallin aikana.
– Ruoan jakaminen ei lopu. Kassin saa tulevaisuudessa jopa helpommin kuin nyt ja ilman jonoja. Sen rinnalle vain tulee uusia toimijoita ja tapoja. Ruoka-apua pitää antaa siten, ettei hakijan tarvitse tuntea häpeää. On myös yhteiskunnallisesti fiksua hoitaa jakelu niin.
Uusi malli hyödyntää yhteisöllisyyttä, Helin sanoo. Ruokajaon rinnalle tulee yhteisruokailuja. Niitä järjestetään esimerkiksi asukastiloissa. Ruokailut synnyttäisivät myös muuta yhteistä toimintaa ajan kanssa, Helin uskoo. Se lisää asiakkaiden toimijuutta ja osallisuutta.
– Pelkän ruoan hakeminen ei vahvista toimijuutta. Haluamme nostaa ruoka-avussa kunnianhimon tasoa.
– Diakonissalaitoksella on vahva kokemus yhteisöjen rakentamisesta. Olemme nähneet, miten yhdessäolo tepsii huono-osaisuuteen ja yksinäisyyteen. Aluksi syödään, sitten vähitellen aletaan tehdä jotakin yhdessä.
Ruokailut ja osallistuminen toimintaan olisivat vapaaehtoista, Helin painottaa. Jossakin vaiheessa levisi tieto, että Espoossa ruoka-avusta tulee vastikkeellista.
– Se oli uutisankka, hän sanoo.
Eli sinne vaan rekisteröitymään viralliseksi pummiksi ruoka-apua varten ap.
Pummiksi?? Meillä on eri käsitys tuon sanan merkityksestä. Avuntarvitsija ei ole pummi. Pummaaja on pummi. Eli jos tarvitse ruokaa tai vaikka autosi hajoaa tielle, et ole pummaamassa. Jos et tarvitse apua ja pyydät silti, että saisit ylimääräistä tai pääsisit siivellä, olet pummi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingin kaupunki, Helsingin seurakuntayhtymä ja Diakonissalaitos aikovat poistaa leipäjonot. Ne kehittävät uutta ruoka-avun mallia, jossa kassi-jakelun rinnalle tulee yhteisruokailuja.
Kehitystyöhön osallistuvat myös ruokaa jakavat toimijat.
Samaan aikaan vastaavalla kokoonpanolla jonoille etsitään vaihtoehtoa myös Espoossa.
– Helsingissä on selvä tahtotila: haluamme jonoista eroon. Tarvitsemme mallin, jossa ruoan saanti on inhimillisempää, sanoo Leena Luhtasela, joka on vs. nuorten palvelujen ja aikuissosiaalityön johtaja Helsingissä.
Pahimmillaan leipäjonot ovat olleet kilometrejä pitkiä ja jonotus on kestänyt tunteja. Suuret toimijat, Myllypuron leipäjono ja ”Hurstin Valinta” Kalliossa, ovat nyt saaneet jonot lyhenemään 10 – 15 minuuttiin. Se onnistui, kun ruokajaon aukioloaikoja pidennettiin.
Helsingin kaupunki asetti järjestöjen toiminta-avustuksen ehdoksi sen, että jonot poistuvat ja toimija osallistuu uuden mallin suunnitteluun. Muut paitsi Heikki Hurstin Laupeudentyö ovat työssä mukana.
Ruoka-avun hakijat rekisteriin
Mallin suunnitteluryhmää on vetänyt diakoniajohtaja Matti Helin Diakonissalaitokselta. Helin sanoo, että työssä ei asetettu kyseenalaiseksi ruoka-avun tarvetta. Se on todellinen, hän sanoo, mutta nyt kehitetään tapoja, joilla se järjestetään.Helinin mukaan Helsinkiin otetaan mallia Vantaan Yhteinen pöytä ‑ruokajaosta. Siihen sisältyy hävikkiruokaterminaali, josta ruoka toimitetaan keskitetysti kaikille jakelupisteille.
Uutta on se, että ruokaa ei enää saa anonyymisti. Hakijat haastatellaan ja rekisteröidään, ja he saavat asiakaskortin.
– Niin saadaan karsittua pois hyvätuloiset ja ammattijonottajat, Helin sanoo.
Monet leipäjonojen asiakkaat pelkäävät, että uusi malli lopettaa kassijakelun. Niin ei käy: ruokaa saa jakopaikalta mukaan myös uuden mallin aikana.
– Ruoan jakaminen ei lopu. Kassin saa tulevaisuudessa jopa helpommin kuin nyt ja ilman jonoja. Sen rinnalle vain tulee uusia toimijoita ja tapoja. Ruoka-apua pitää antaa siten, ettei hakijan tarvitse tuntea häpeää. On myös yhteiskunnallisesti fiksua hoitaa jakelu niin.
Uusi malli hyödyntää yhteisöllisyyttä, Helin sanoo. Ruokajaon rinnalle tulee yhteisruokailuja. Niitä järjestetään esimerkiksi asukastiloissa. Ruokailut synnyttäisivät myös muuta yhteistä toimintaa ajan kanssa, Helin uskoo. Se lisää asiakkaiden toimijuutta ja osallisuutta.
– Pelkän ruoan hakeminen ei vahvista toimijuutta. Haluamme nostaa ruoka-avussa kunnianhimon tasoa.
– Diakonissalaitoksella on vahva kokemus yhteisöjen rakentamisesta. Olemme nähneet, miten yhdessäolo tepsii huono-osaisuuteen ja yksinäisyyteen. Aluksi syödään, sitten vähitellen aletaan tehdä jotakin yhdessä.
Ruokailut ja osallistuminen toimintaan olisivat vapaaehtoista, Helin painottaa. Jossakin vaiheessa levisi tieto, että Espoossa ruoka-avusta tulee vastikkeellista.
– Se oli uutisankka, hän sanoo.
Eli sinne vaan rekisteröitymään viralliseksi pummiksi ruoka-apua varten ap.
Pummiksi?? Meillä on eri käsitys tuon sanan merkityksestä. Avuntarvitsija ei ole pummi. Pummaaja on pummi. Eli jos tarvitse ruokaa tai vaikka autosi hajoaa tielle, et ole pummaamassa. Jos et tarvitse apua ja pyydät silti, että saisit ylimääräistä tai pääsisit siivellä, olet pummi.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos ihan itse tekisit näin kuin opetat
Olen helsinkiläisenä opiskellut ammatin ja tehnyt välillä kahta työtäkin yhtä aikaa. Elätän itseni ja perheeni, en ole koskaan nostanut asumistukea tai ollut sossun asiakas.
Ei todellakaan huvita elättää mitään elämäntapapummeja. Jos helsinkiläisten verorasitus meinaa nousta liiaksi loisijoiden vuoksi, me nettoveronmaksajat muutamme vaikkapa Espooseen. Sieltä voi sitten katsella ja ihmetellä, miten sosiaalitapaukset aikovat elättää toisensa, jos kaikki haluavat vain elää tuilla, eikä ole maksajia. Siinä vaiheessa varmaan on myös autoilu ja lihansyönti kielletty Helsingissä, joten muuttoliikettä saattaa tulla enemmänkin. Tietullit vielä rajalle, niin me veronmaksajat pysymme ulkona ja ap:t sisäpuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokaakin taidetaan jakaa ilmaiseksi vain Helsingissä.
Monissa kaupungeissa jotkut hyväntekeväisyysjärjestöt jakavat ruokaa. Helsingissä ei ole mitään ihmeempää ruuanjakelua. Mistäköhän ap on sellaisen käsityksen edes saanut.
Mielikuva siitä koska jonot on pitkiä, niin ruokaa on oltava paljon ja parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos ihan itse tekisit näin kuin opetat
Olen helsinkiläisenä opiskellut ammatin ja tehnyt välillä kahta työtäkin yhtä aikaa. Elätän itseni ja perheeni, en ole koskaan nostanut asumistukea tai ollut sossun asiakas.
Ei todellakaan huvita elättää mitään elämäntapapummeja. Jos helsinkiläisten verorasitus meinaa nousta liiaksi loisijoiden vuoksi, me nettoveronmaksajat muutamme vaikkapa Espooseen. Sieltä voi sitten katsella ja ihmetellä, miten sosiaalitapaukset aikovat elättää toisensa, jos kaikki haluavat vain elää tuilla, eikä ole maksajia. Siinä vaiheessa varmaan on myös autoilu ja lihansyönti kielletty Helsingissä, joten muuttoliikettä saattaa tulla enemmänkin. Tietullit vielä rajalle, niin me veronmaksajat pysymme ulkona ja ap:t sisäpuolella.
ilmiannettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla on järvissä ilmaista ruokaa. Sitä kutsutaan kalaksi. Syksyllä voi löytää metsästäkin ilmaista ruokaa. Se tosin ei ole kalaa, vaan marjoja ja sieniä.
Helsingin edustalla on vettä, sitä kutsutaan mereksi. Merestä saa kalaa.
Oletko kalastanut meren rannalla? Oletko kalastanut järven rannalla? Kumpi toimii?
Tämä.