Tuntuupa pahalta, kun lähipiiri suhtautuu "hyväntahtoisen" pilkallisesti opintoihini
Aloitin tänä loppukesällä työn ohella avoimessa yliopistossa uuden tutkinnon suorittamisen. Tai en ole siis tutkinto-opiskelija vielä, mutta tarkoitus on tehdä tästä uudesta alasta jossain vaiheessa ihan kokonainen tutkinto ja työllistyä alalle. Tähtään siihen, että työviikon jälkeen (38 tuntia), käytän opintoihin aikaa viikossa noin 20 tuntia, sisältäen sekä lähiopetusta, verkko-opintoja ja itseopiskelua. Nyt viime viikosta alkaen tuo suunnitelma on pitänyt täsmällisesti, samoin tämän alkuviikon tähän keskiviikkoon saakka. Myönnän, että opiskelusuunnitelmani työn ohella on kunnianhimoinen, mutta toisaalta olen äärimmäisen motivoitunut ja innoissani, sekä valmis puurtamaan ja tekemään töitä. Lisäksi en varmasti ole maailman ainoa ihminen, joka puurtaa opintoja ja töitä samaan aikaan. Aiempi tutkintoni on muuten yliopistotutkinto, joten ihan saappaan tasolla en voi olla älyllisesti.
Mutta mutta.... lähipiirini on suhtautunut tähän työ/opintosuunnitelmaani suurella hilpeydellä, naamioituna hyväntahtoiseen piikittelyyn. On tehty muka vitsimielessä "hassunhauskoja" vedonlyöntejä siitä, missä vaiheessa innostukseni lopahtaa. On vitsailtu sillä, miten viimeistään marraskuussa minut löytää sohvalta torkkupeittoon kääriytyneenä, suklaata syöden ja Netflixiä katsoen. Eilen yksi ystävä kommentoi, että viimeisen 1.5 viikon motivaationi on niin lyhytaikaista, ettei sen pohjalta voi vielä haaveillakaan mistään onnistumisesta. On vitsailtu, että minä olen kuin ylipainoinen ihminen (mitä en siis ole), joka jojoilee painonsa kanssa (eli kuulemma tulen jatkossa joka vuosi aloittamaan nämä opinnot uudelleen alusta, kunnes taas kyllästyn).
Mainittakoon vielä, etten koskaan ole ollut mikään sohvaperuna, en edes omista tv:tä enkä suoratoistopalveluita. Vapaa-ajalla olen aina ollut aktiivinen ja harrastanut monena iltana viikossa tavoitteellista ja rankkaa liikuntaa sekä taiteisiin liittyviä harrastuksia. Nyt joudun niitä tosin laittamaan opintojen vuoksi tauolle .
Ihmettelen vaan, miten vaikeaa on ystävien ja sukulaisten osoittaa edes pientä tsemppiä ja kannustusta opiskelu-urakkaani kohtaan. Esim yksi miespuolinen ystävä, joka on ammatiltaan opiskelemani alan edustaja (paljastan sen verran, että liityy koodaukseen ja ohjelmointiin), on toistaiseksi vain "auttanut" minua kyselemällä minulta sellaisia juttuja, joita kaltaiseni vasta-alkaja ei millään voi osata. Sitten naureskelee ja kyselee, että ootko nyt ihan tosissasi. Eikö normaalimpi reaktio olisi sanoa, että hei, teen tätä työkseni, jos tulee jotain kysyttävää niin voin auttaa. Tai sitten vaan sanoa, että hieno homma, tsemppiä.
Olisikin ihana kuulla muilta onnistumiskokemuksia työn ohella opinnoista ja siitä, miten saisin nuo lähipiirin esittämät mollaukset käännettyä jotenkin sisuuntumiseksi. Nyt on vaan typertynyt olo,että näinkö nihkeitä kavereita mulla oikein on.
Kommentit (33)
Osaatko arvata, miksi ystäväsi eivät luota pitkäjänteisyyteesi? Oletko aloittanut usein uusia harrastuksia ja lopettanut ne vähin äänin? Tai innostunut jostain muusta ja unohtanut ne vähin äänin?
Jätä yhteydenpito tuollaisiin ääliöihin minimiin tai lopeta kokonaan ja NÄYTÄ NIILLE!!!!
Hoidat sen koulun työnohessa ja thats it
Itse kävin vanhoilla päivillä työnohessa itseni tradenomiksi (tiedän, ei todellakaan sama kuin yliopisto) mutta kyllä olin itsestäni ylpeä kun olin työpäivän jälkeen istunut tunneilla ja/tai tehnyt tehtäviä koneella ja tehnyt 5n arvosanalla opinnäytetyön!!! Tsemppiä sulle ja hoida homma himaan!!!
Onko noi vähättelijät niitä ketkä ei itse pysty eilä uskalla??
Aha. Sun lähipiirillä on sitten kiirettä pitäny...
Kateutta. Ja sitä saat tältäkin palstalta. Kaikkien kannattaisi opiskella koko ajan mut täällä on enimmäkseen työttömiä joista on rikos ponnistaa pois työttömyyden harmaasta kurjuudesta
Vierailija kirjoitti:
Jätä yhteydenpito tuollaisiin ääliöihin minimiin tai lopeta kokonaan ja NÄYTÄ NIILLE!!!!
Hoidat sen koulun työnohessa ja thats itItse kävin vanhoilla päivillä työnohessa itseni tradenomiksi (tiedän, ei todellakaan sama kuin yliopisto) mutta kyllä olin itsestäni ylpeä kun olin työpäivän jälkeen istunut tunneilla ja/tai tehnyt tehtäviä koneella ja tehnyt 5n arvosanalla opinnäytetyön!!! Tsemppiä sulle ja hoida homma himaan!!!
Onko noi vähättelijät niitä ketkä ei itse pysty eilä uskalla??
Nyt plussasin kerrankin. Ja tuosta oikeasta nöyryydestä ja kunnioituksesta yliopistoa kohtaan. Arvostan.
Miksi olet kertonut avoimen opiskelusta lähipiirille? Et opskele vielä missään. Kerro vasta, kun olet päässyt sisään.
Näkisin tässä kaksi vaihtoehtoa; joko olet tehnyt tuon monesti ennenkin (aloittanut hirveällä höyryllä uutta ja luovuttanut pian) tai sitten nuo kommentit kertoo jotain vain noista ihmisistä itsestään. Jos et tunnista että luovutat helpolla niin unohda ja näytä että pystyt tuohon!
Olet jo maisteri? Miksi ketään kiinnostaisi avoimen opiskelusi? Miksi joku suhtautuisi niihin pilkallisesti?
Olen opistotason jälkeen opiskellut maisteriksi. Sen jälkeen monia juttuja, joista k6laan ei tiedä mitään. Avoimen opinnot on lähinnä harrastus
Arvuuttelija kirjoitti:
Osaatko arvata, miksi ystäväsi eivät luota pitkäjänteisyyteesi? Oletko aloittanut usein uusia harrastuksia ja lopettanut ne vähin äänin? Tai innostunut jostain muusta ja unohtanut ne vähin äänin?
Liikuntaharrastukset on olleet tiiviisti mukana lähes 10 vuotta useamman kerran viikossa. Taidepuolen harrastus vuodesta 2014. Eli en ole mielestäni lyhytjännitteinen haihattelija.
Ap
Itselläni oli jo KTM ja vakituinen työpaikka, kun päätin alkaa avoimessa suorittamaan IT-alan opintoja. Kaikkea sitä kuuli, varsinkin, että ne opinnot ovat ihan turhia. Tein opinnot loppuun ja niistä on nyt 10 vuoden aikana ollut yhtä paljon, ellei enemmänkin hyötyä kuin KTM-tutkinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet kertonut avoimen opiskelusta lähipiirille? Et opskele vielä missään. Kerro vasta, kun olet päässyt sisään.
Kyllä mielestäni avoimessa yliopistossa opiskelu on opiskelua. Minulla tarkoitus on saada kunnolla opintopisteitä kasaan vuoden aikana. Ja kaikki saan hyväksiluettuja. Lisäksi ko alaan on väylä päästä yliopistoon avoimen kautta ilman pääsykokeita.
Ap
"Unohda" tuollaiset ystävät, uusia löydät ja parempia. Itse opiskelin vähän vanhempana toisen ammatin ja hyvin onnistui. Välillä oli raskasta, mutta silloin piti vain hieman höllätä ja sitten taas uusin voimin eteenpäin.
Jotkut ihmiset vain on tollasia idiootteja. Ehkä ne pelkää, että onnistutkin, sillä välin kun he itse eivät ole tehneet elämällään mitään mainittavaa. Kannattaa pyrkiä välttämään tollasia "ystäviä" ja etsiä parempaa ja kannustavaa seuraa muualta.
En nyt millään keksi, että miksi glorifioit tekemistäsi. Opiskelet 20 tuntia viikossa eli viikolla 4 iltana tunnin verran, perjantaina 4 tuntia ja viikonloppuna 6 tuntia kumpanakin. Ei tuo nyt niin rakettitieteeltä vaikuta, että sitä kovasti ihastelisin.
Sinulle jää vielä runsaasti vapaa-aikaa vaikka liikuntaan.
On se kumma, että tvn töllötys ja siiderin litkintä on ihan kelpo harrastuksia, mutta kun joku haluaa kehittyä ja oppia uusia juttuja niin sitä pilkataan ja vähätellään. Itse opiskelen jatkuvasti kieliä lisää. Välttämättä eivät ammatillisessa mielessä hyödytä pätkääkään, mutta itse tykkään.
Tulee mieleen kun nuorempana olin todella ujo. Sitten lähdin ulkomaille kesäksi. Itseluottamus kasvoi hurjasti, kun pärjäisin ja sain jopa paljon ystäviä vieraalla kielellä (ei englanti). Kun palasin Suomeen, oli lähipiirin tosi vaikeaa hyväksyä mun itsevarmempi olemus. Ihan väkisellä mua haluttiin kohdella kuin seinäruusua, vaikka olin paljon rohkeampi ja aktiivisempi kuin aiemmin. Tarinan opetus on, että monesti ihmisten on vaan tosi vaikeaa hyväksyä toisen muutos ja kasvu. Sinussa ja uudessa aluevaltauksessasi ei ole mitään vikaa. Jatka sinnikkäästi, niin jossain välissä kettuilijatkin tajuavat, että olet tosissasi. Ja pahimpien dissaajien kanssa ehkä kannattaa vähentää yhteydenpitoa joka tapauksessa. Tsemppiä opintoihin!
Vierailija kirjoitti:
Kateutta. Ja sitä saat tältäkin palstalta. Kaikkien kannattaisi opiskella koko ajan mut täällä on enimmäkseen työttömiä joista on rikos ponnistaa pois työttömyyden harmaasta kurjuudesta
Ja sinun kannattaisi tarkastella omaa kommenttiasi. Täällä kun on enimmäkseen sinun kaltaisiasi työttömien dissaajia.
Niin nihkeitä kavereita sulla on. Olen pahoillani puolestasi. Mä opiskelin aikoinaan työn ohessa monimuotokoulutuksena itselleni uuden ammatin (myös it-alalta) ja olin silloin kahden peruskoululaisen yksinhuoltaja ja lisäksi mulla oli vielä "eläintarha" eli koira, kaksi kissaa ja kaksi hamsteriakin hoidettavanani. Kukaan läheisistäni ei koskaan käyttäytynyt tuolla tavalla vaan tsemppasivat todella paljon. Moni sanoi, ettei itse jaksaisi vastaavaa rumbaa.