Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa ja nolottaa, kun mies on sosiaalisesti niin kömpelö.
07.08.2019 |
Jos meille tulee vieraita, hänelle tulee menoa (menee kavereille tai vanhempiensa luoske käymään). Tai jos tulee sukulaisiani tulee myöhässä, ottaa kahvia eikä istu seuraamme pöytään. Istuu vain hiljaa. Joskus sanoo jotakin, mutta yleensä osallistuu keskusteluun kun häneltä jotain kysytään.
Minua tämä harmittaa paljon. Ollaan oltu siis vuosia yhdessä, alussa tutustuin hänen lähipiiriinsä ja sukulaisiin. Tulen toimeen ja joitain voin nähdä ilman miestäkin.
Ihmiset on erilaisia, ei ujous minusta ole paha asia. Mutta onko väärin, että pahoita mieleni kun mieheni ei ole paikalla tai edes puhu muille. Minusta on kiva kun käy ihmisiä kahvilla. Ja reissata myös toisten luona tai saada silloin tällöin yövieraitakin.
Miehestä taas tämmöinen on kamalaa. Käytiin sitten vuosiin toisten luona kylässä ja oltiin yö. Koko viikon mies kiukutteli miks emme voisi mennä vaikka hotelliin kun yöksi. Tai jos meille tullut vieraita yöksi on kaverinsa luona niin kauan et kaikki nukkuu.
Olen väsynyt, kun joudun aina keksimään tekosyitä miksi mieheni ei ole paikalla. Ei mieheni tarvitse olla sosiaalinen ja samanlainen kun minä, mutta olisi ihanaa jos hän edes minun vuoksi vähän yrittäisi.
Kun tapailtiin ei ollut niin ujo, vaiko minun vuokseni sitten vaan päätti kestää, koska silloin asuin kämppiksen kanssa.
Kommentit (34)
Ajattele positiivisesti. Miehellä ei ole ainakaan Tourettea. Kuvittele jos olisitte sukulaisten kanssa kahvipöydässä ja mies alkaisi selostaa seksitapojanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonoa käytöstä. Aikuinen, terve ihminen voi kouluttaa itseänsä, siedättää sosiaalisiin tilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä näkee ettei introvertin ja ekstrovertin välttämättä kannata bunkata samassa.
Miksi aina se ekstrovertti pitää omaa toimintaansa normina, johon introvertin pitää pyrkiä tai on nolo jne? Vaatiiko introvertit ikinä ekstroverttikumppani muuttumaan introvertimmaksi?
Minusta se, että ekstrot tms haluavat, että introt tms muuttuvat itsensä kaltaisiksi, osoittaa, ettei heillä ole todellisia sosiaalisia taitoja, kuten mentalisaatiokykyä.
Ekstrot ovat ihan älyttömän itsekkäitä. Introt tekevät asioita joista he itse tykkäävät. Ekstrot taas vaativat muita tekemään asioita joista ekstrot tykkäävät.
Ekstrot ovat myös pihalla, eivät ymmärrä yksinkertaista logiikkaa. Minä olen intro. Ymmärrän että on olemassa ihmisiä jotka tykkäävät olla yksin ja että on olemassa ihmisiä jotka tykkäävät olla seurassa. Molemmat ovat mielestäni "normaaleita" tapoja elää. Mutta ekstrot eivät tätä ymmärrä. Heidän mielestään kaikkien tulisi tykätä olla seurassa koska he itse ovat sellaisia. Heidän mielestään ekstrot ovat normaaleita ja introt ovat "sosiaalisesti kömpelöitä".
Ekstrot ovat siis sosiaalisesti aktiivisia mutta he eivät ole sosiaalisesti ymmärtäväisiä eivätkä suvaitsevaisia eivätkä joustavia. Pelkkä aktiivisuus ei ole sosiaalisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele positiivisesti. Miehellä ei ole ainakaan Tourettea. Kuvittele jos olisitte sukulaisten kanssa kahvipöydässä ja mies alkaisi selostaa seksitapojanne.
Totta tuokin :D kauheampaa kyllä olisi jos mies puhuisi ties mitä asioita. Tämä kommentti sai kyllä ajattelemaan asiaa toisin. :) ihmettelen vain näitä ilkeitä kommentteja, eikö teitä tosiaan loukkaa jos esim vanhempanne joiden kanssa olette paljon tekemisissä ja läheisiä, tulvat kylään ja puolisonne ei edes puhu heille? Mutta olettaa että sinä tahdot olla kokoajan tekemissä hänen sukunsa kanssa.
En minäkään pälätä puolisoni kavereille jos meille tulevat, toki tervehdin ja kysäisen esim mitä vaimolleen kuuluu tmv. Tätä vain odotan häneltä. Ap
Viikko jonkun nurkissa. Ei se liity sosiaalisen kömpelyyteen ettei viihdy viikkoa jonkun toisen kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, itsehän kumppanisi olet valinnut, jollei tämä 'vika' tullut jossain onnettomuudessa avioliiton aikana.
Ja kitisevien introverttimiesten armeija on täällä taas! tutturutuu! Tervetuloa trollimöllit!
Nyt kun olette näyttäytyneet niin voitte painua takaisin sinne kiven alle josta ryömitte esillekin! Huomenna sitten taas uudestaan! puspus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei se ole kamalan ylimitoitettu toive että aikuinen mies saisi pari sanaa suustaan muuallakin kun kavereidensa kanssa.
Jos parisuhteessa haluaa pysyä. Eipä ole omakaan mieheni mikään ekstrovertein tyyppi maailmassa, mutta niin vain joutui opettelemaan alkeellisen smalltalkin ihan vain minun mielikseni(!) ja siksi että muillakin ihmisillä olisi hieman mukavampi olo hänen läsnäollessaan.
Aina ei voi ajatella vain itseään, joten joskus joutuu tekemään asioita joista ei niin kamalasti piittaa. Ei siihen kuole.
Minä olen nainen ja ääri-introvertti. Jo seurusteluaikana tein selväksi, että en sukuloi, kyläile, ja lähden pois jos jotain hänen tuttuja tulee meille. Joten meillä asia on ihan ok, alusta asti ollut tiedossa ja mies on minut ottanut sen tietäen. Minulle jo se, että se mies on siinä, on usein vähän liikaa sosiaalisuutta, luulen että olisin tyytyväisin yksin eläjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele positiivisesti. Miehellä ei ole ainakaan Tourettea. Kuvittele jos olisitte sukulaisten kanssa kahvipöydässä ja mies alkaisi selostaa seksitapojanne.
Totta tuokin :D kauheampaa kyllä olisi jos mies puhuisi ties mitä asioita. Tämä kommentti sai kyllä ajattelemaan asiaa toisin. :) ihmettelen vain näitä ilkeitä kommentteja, eikö teitä tosiaan loukkaa jos esim vanhempanne joiden kanssa olette paljon tekemisissä ja läheisiä, tulvat kylään ja puolisonne ei edes puhu heille? Mutta olettaa että sinä tahdot olla kokoajan tekemissä hänen sukunsa kanssa.
En minäkään pälätä puolisoni kavereille jos meille tulevat, toki tervehdin ja kysäisen esim mitä vaimolleen kuuluu tmv. Tätä vain odotan häneltä. Ap
No mieti hetki milllainen ihminen sinä olet, kun tuolla tavalla suhtaudut ihmiseen, jolla on joku OIREYHTYMÄ, jota ei ole itselleen valinnut! Olishan se nyt niin hirveetä helvettiä ja sairaan noloa elää sellaisen kanssa. Ja sinä sitten kauhistelet ihmisten ilkeyttä. Voi jestas sentään... Jos sukulaisesi ja ystäväsi jutut ovat samaa tasoa, niin ymmärrän miestäsi, vaikka itse sosiaalinen olenkin
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei se ole kamalan ylimitoitettu toive että aikuinen mies saisi pari sanaa suustaan muuallakin kun kavereidensa kanssa.
Jos parisuhteessa haluaa pysyä. Eipä ole omakaan mieheni mikään ekstrovertein tyyppi maailmassa, mutta niin vain joutui opettelemaan alkeellisen smalltalkin ihan vain minun mielikseni(!) ja siksi että muillakin ihmisillä olisi hieman mukavampi olo hänen läsnäollessaan.
Aina ei voi ajatella vain itseään, joten joskus joutuu tekemään asioita joista ei niin kamalasti piittaa. Ei siihen kuole.
Miten sinä tulet vastaavasti tässä asiassa häntä vastaan? Mitä jouduit opettelemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on meillä myös ongelma ollut. Mies selvästi pyrkii pakenemaan sosiaalisista tilanteista minun puolen ihmisten kanssa.
Hänellä kyseessä on jonkinmoinen itsekkyys, kokee aikansa menevän hukkaan kun kavereiden miehet on niin tylsiä. Mun sukulaiset on omastakin mielestä tylsiä. Minä tein sen linjauksen, että tapaan kavereitani, serkkuja tätejä jne ilman häntä. Ainoa jota hänen on mielestäni velvoite tavata pari kertaaa vuodessa on isäni ( äiti jo kuollut). Koska minä tapaan kuitenkin miehen sukua, enkä heistä kyllä pidä. Mutta hän näkee asiat aika paljon omalta kantiltaan ja marttyroi jos en haluaisi mennä hänen siskolleen( kun itse paennut mun kavereita). Eli pata kattilaa soimaa.
Meillä on siis kaksi nihkeää sukuloijaa/ seurustelijaa ja siksi " pakolliset" on aika minimissä. En tosiaan mene kuuntelemaan hänen kaverinsa pubiruusu vaimon uhoiluja kun ei häntäkään kiinnosta tavata mun kavereita.
Samaistun jossain määrin mieheesi. Ujo en ole, mutta joudun työni puolesta olemaan sosiaalinen ja siksi en jaksa sitä vapaa-ajalla. Meille eivät kutsumattomat vieraat ole tervetulleita ja omia ystäviäni tapaan mieluiten kodin ulkopuolella. Puolisoni kutsuu omiaan luokseen minun toivomuksestani lähinnä silloin, kun itse olen työmatkoilla tai muuten pois kotoa. Mutta jos ja kun jomman kumman sukulaisia tai tuttavia sovitusti tavataan, niin olen kyllä seurallinen ja mukana porukassa. Tällaisia tilaisuuksia en kuitenkaan jaksa edes kuukausittain.
Yövieraita meille ei kutsuta enkä itse lähde yöksi kenenkään luo. Jos matkustamme toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan tapaamaan tuttuja, majoitumme kesällä leirintäalueella ja talvella hotellissa. Tästä pidän tiukasti kiinni, koska minun on todellakin saatava olla edes yö (sis. loppuillan ja varhaisen aamun) yksin ja ilman mitään säätämistä iltapalojen, aamiaisten ja kuka tekee mitä ja milloinkin suhteen.
Puoliso on tiennyt tämän alusta saakka ja hyväksynyt osaksi suhdettamme. Kuten sanottu, en tosiaan ole ujo vaan päinvastoin hyvinkin puhelias ja iloinen ja seurallinen ja ihmisenä hyvin pidetty. Mutta en näe mitään syytä, miksi meidän pitäisi minglata molempien sukulaisten ja tuttavien kanssa yhdessä.
Sairasta tuossa on että sä keksit tekosyitä. Miksi sä tykkäät tapailla sun sukulaisia jos teidän välit on niin huonot että et edes voi olla niille rehellinen?
Ehkä sun miehes pitää vain aidosti hyvistä ihmissuhteista. Ehkä miehesi on sen verran fiksu että vähät välittää suhteista joissa joudutaan kertomaan tekosyitä.
Ei sosiaalisuus ole sitä että tykätään viihtyä yhdessä tekosyitä kertoen ja valehdellen. Eli kyllä tuo sun sosiaalisuus on sairasta, eli kyllä siitä pysyisi erossa monet muutkin kuin vain sun mies.