Miksi yrittää ajatella tunneasioita järjellä?

Että mitä että?

Kun vaimo raivoaa, ei pidä yrittää selvittää syitä ja korjata ongelman perussyytä, vaan rauhoittaa ja pitää hyvänä.

Koska on saatu hyviä kokemuksia ajatteluasioiden hoitamisesta tunteilla.

Koska tunteet on hyvä renki mutta huono isäntä. Tunteiden pitää olla järjelle alisteisia, ja silloin kun tunteet ottaa vallan, senkin pitäisi olla harkittu ja sallittu vallankaappaus. Jos vaikka tekee mieli vetää ärsyttävää esimiestä lättyyn, niin järki määrää ettei tunnetta nyt toteuteta.

Vierailija kirjoitti:

Kun vaimo raivoaa, ei pidä yrittää selvittää syitä ja korjata ongelman perussyytä, vaan rauhoittaa ja pitää hyvänä.

Sama miehenkin kanssa. Vihaisen ihmisen turhautuminen on kärjistynyt ja tarvitsee lohtua ja ymmärrystä akuutisti. Ongelmat ja niiden syyt selvitellään myöhemmin, molempien ollessa rauhoittuneita.

Huomattavasti parempi ajatella järjellä! Siitä ei oikein tuu kuin ongelmia, kun tunteet tulee ensin ja järki paljon myöhemmin

N

Vierailija kirjoitti:

Koska tunteet on hyvä renki mutta huono isäntä. Tunteiden pitää olla järjelle alisteisia, ja silloin kun tunteet ottaa vallan, senkin pitäisi olla harkittu ja sallittu vallankaappaus. Jos vaikka tekee mieli vetää ärsyttävää esimiestä lättyyn, niin järki määrää ettei tunnetta nyt toteuteta.

Tunneäly sensijaan on erinomaisen hyödyllinen työkalu, koska se pohjaa kokemukseen. Jotkut kutsuvat sitä myös intuitioksi. Ts. miten vastaavanlainen tilanne on ratkennut aiemmin. Toki tunnereaktioiden säätely on erittäin tärkeä taito, empatiakyky auttaa tässä.

Kaikkea voi yrittää ajatella järjellä mutta silloin jää monesti aito läheisyys ja kiintymys vaikkapa parisuhteessa syntymättä. Jos joku rakastaa sinua, keskity rakastamaan häntä äläkä mieti miten tässä tilanteessa nyt kannattaisi toimia ja mikä olisi fiksuinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vaimo raivoaa, ei pidä yrittää selvittää syitä ja korjata ongelman perussyytä, vaan rauhoittaa ja pitää hyvänä.

Sama miehenkin kanssa. Vihaisen ihmisen turhautuminen on kärjistynyt ja tarvitsee lohtua ja ymmärrystä akuutisti. Ongelmat ja niiden syyt selvitellään myöhemmin, molempien ollessa rauhoittuneita.

Tuo on sinänsä totta, mutta jos turhautuminen johtaa raivoon, niin silloin on jo menty pieleen siinä, että se raivoaja ei itse pysty käsittelemään tunteitaan kunnolla. Niin kauan kuin tämä vallitsee, tulee aina uusia raivoamisia.