Syntymäpäiväruno?

Tertutatertuntaasta mallia. 

Pujotan helmiä hetkien lankaan,

lahjaksi mulle ne soi Ikuisuus.

Enemmän sain kuin nyt tajuankaan

-jokaisen päiväni armo on uus-.

Toisissa helmissä väri on musta, toisissa kirkkaus kimmeltävin,

joissakin purppuran punerrusta,

kaikissa loiste on ihmeellisin.

Aina en ymmärrä nauhaani lainkaan.

Kysyvin katsein kummastelen.

Tuonkin mä tuohon, miksi sen sainkaan?

Itse en kaikkia toivonut, en.

Kuitenkin näin on mun nauhani parhain,

Viisaus Suuri kun järjesti sen.

Hetkeni herkät myöhään ja varhain

kantavat helmiä ikuisuuden.

Tuo on kaunis.