Lue keskustelun säännöt.
Sekava parisuhdetilanne
07.08.2019 |
Tämä tulee kahdessa osassa.
Kirjoitan tämän sekä ihan vain siksi, että saan oksennettua tämän johonkin kirjalliseen muotoon ja selvitettyä ajatuksiani, sekä siinä toivossa että joku osaisi sanoa jotain fiksua.
Olen ollut/olin kolme vuotta parisuhteessa. Rakastuimme jo suorastaan ensi silmäyksellä aivan päättömästi. Koimme, että meillä oli aivan uskomaton yhteys, täydensimme alusta saakka toistemme lauseet, kaikki unelmat ja haaveet tuntuivat osuvan yksiin ja mikä parasta, meillä oli aivan huippu vuorovaikutus. Kaikesta voitiin keskustella rakentavassa hengessä. Asiat etenivät varsin nopeasti ja muutettiin ihan parissa kuukaudessa yhteen. Vaikka oli tuntunut siltä, että mehän tunnetaan, niin tottakai alku oli vaikeaa - emmehän tienneet toistemme tapoja käytännössä lainkaan. Arki kuitenkin lähti pian rullaamaan mukavasti.
Vuosien varrella elämä heitti aika paljon meistä riippumattomia vaikeuksia eteen, mm terveydellisiä ongelmia itsellämme ja lähipiirissä. Taisteltiin kriisistä kriisiin. Kumpikin vuorollaan oli aika väsynyt mikä näkyi eri tavoin. Miehelläni se näkyi siten, että hän oli kauan varsin tunnekylmä ja jopa ilkeä minua kohtaan. Koetin jaksaa hänen tukenaan ja ymmärtää mistä käytös johtui, mutta jatkuva ilkeily vaikutti kuitenkin itsetuntooni ja siihen, mitä tunsin häntä kohtaan. Kriisien vuoksi parisuhde jäi aikatavalla jotenkin paitsioon ja hoitamatta. Jatkuvasti olemme kyllä panostaneet yhteiseen tulevaisuuteen siinä määrin, että mikäli asiat eivät olisi tässä jamassa, voisimme ihan pian ostaa oman kodin, paremman auton, alkaa elää vähän leveämmin jne.
Vaikka puitteet meillä onkin nykyisin tavallaan kunnossa, on työt/opiskelut, on säästöt ja niin edelleen eikä tällä hetkellä ole enää mitään ulkoista stressattavaa, on tunnepuoli osaltani laimennut. Tämän asian kanssa on väännetty nyt puolisen vuotta. Aluksi kokeilimme lisätä ihan kalenteriinkin asti pakollista parisuhdeaikaa. Kävimme treffeillä ja tekemässä kaikkea kivaa. Tuntui vain väkinäiseltä ja kiusalliselta. Kokeilimme tietoisesti ottaa toisiamme huomioon enemmän, harrastaa enemmän seksiä... Jälkimmäinen tuntui minusta vain itseni "raiskuuttamiselta". En ole halunnut seksiä pitkiin aikoihin. Seksi tosin ylipäätään on asia, mikä on tökkinyt enemmän tai vähemmän aina, lähinnä siksi että kumppanini on niin estoinen. Hän ei halua esimerkiksi harrastaa suuseksiä laisinkaan, esileikiksi sopii nopea räpeltäminen ja aktin loppu on hyvä suorittaa peiton alla pimeässä. Olenkin miettinyt, ettei meillä varmaan koskaan ole ollut sellaista seksuaalista kemiaa. Loppuvaiheessa oloni oli jotenkin jo "sukupuoleton", en tuntenut oloani naiseksi tai seksuaaliseksi olennoksi enää lainkaan. Tunsin itseni ällöttäväksi, kun toinen hädintuskin halusi katsoa päin. Loppuvaiheessa tuli kuvioihin myös jonkinlaista manipulointia, tosin varmaan lähinnä sen paniikin vuoksi kun hän tajusi, että olen ehkä lähdössä ("ymmärrät kai, että moni muu ei jaksaisi sinua koska x ja y", "voin antaa sinulle tilaa miettiä, jos haluat niin voit muuttaa sponsoroimaani asuntoon" jne).
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu porvoolaisille novellikirjailijoille sattuu kaikkea jännää.
Ehdottomasti rakkaudeton kulissi, jos kerran voit valita! Eritysesti, kun ei ole edes lapsia.
Niin siis, olette seurustelleet kolme vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin siis, olette seurustelleet kolme vuotta?
Juuri näin. Lyhyt aika sinänsä koko elämän mittapuulla, mutta tuntuu silti myös siltä, että meneekö tämä aika sitten "hukkaan".
Eihän se hukkaan mene, jos olet oppinut yhtään mitään tuosta kokemuksesta? Olet sitten fiksumpi jatkossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette eronneet ja hyvä niin. Molemmat jatkavat eteenpäin omilla tahoillaan. Ei sen kummempaa. Miksi teet asiasta ongelman?
Niin siis mikä se ongelma nyt oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa suhteita, jotka antavat paljon, mutta jonkun ajan jälkeen ne eivät enää anna mitään. Tämä oli sinulle nyt sellainen, jätä se tähän ja nauti muistoista niistä ajoista, kun vielä sait siitä jotain. Jos jatkat, niin kulutat päinvastoin itseäsi, koska tämä suhde ei enää anna yksinkertaisesti mitään. Koska on olemassa myös niitä suhteita, jotka jatkavat antamistaan eivätkä ne kulu eivätkä kuluta sinua loppuun.
Tuohan on oppikirjaesimerkki huonosta suhteesta luonnehäiriöisen ja henkisesti väkivaltaisen miehen kanssa. Kannattaisi lukea aiheesta netistä, hae googlesta esim sanoilla henkinen väkivalta abusive relationship abusive husband signs of abusive man red flags of abuse jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kysytkö nyt ihan oikeasti, että palaatko rahan takia rakkaudettomaan kämppissuhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä se syy on, ettei tämän uuden kanssa voisi tulla mitään? Ei ole riittävän rikas, kun kerran jaksat joka välissä noista taloudellisista puitteista jankuttaa?
Minulle oli tarjolla rakastunut miljonääri, mutta en ollut itse rakastunut, mies yritti määräillä minua ja seksi oli ihan kamalaa. Ei tarvinnut edes miettiä, mitä teen. Nyt elän onnellisena tasaveroisessa suhteessa mukavan, aidosti rakastavan ja sen myös käytännössä näyttävän, tavallisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä se syy on, ettei tämän uuden kanssa voisi tulla mitään? Ei ole riittävän rikas, kun kerran jaksat joka välissä noista taloudellisista puitteista jankuttaa?
Taitaa olla kyseessä panomies-alfa.
Mitä tuo nyt on, että kumppanisi rakastaa ja ei halua erota, mutta te olette kuitenkin kesän alussa jo eronneet ja silti asutte vaan yhdessä, yhteistä tulevaisuutta suunnitellen? Tuossa yhtälössä on kolme asiaa, jotka eivät sovi yhteen. Yhteinen elämä eksän kanssa muiden kanssa säätäen on kunnon veren kaivamista nenästä.
Muuta pois ja langat poikki eksään. Hän pääsee käsittelemään eroa ja sinä pääset miettimään elämääsi. Tuo tekohengittäminen ei tee muuta kuin näivettää suhteenne hyvien aikojen muistonkin. Materian takia suhteeseen tyytyminen on väärin.
Ehkä nyt sitten pikkuhiljaa hommaudut eroon molemmista ja kolmannen kohdalla yritä ottaa opiksesi molemmista kokemuksista.
Ihminen yrittää väkisin väsätä parisuhdetta henkiselle ja periaatteelliselle pohjalle. Luonto nauraa ja heittää kehiin sellaisen kemiallisseksuaalisen pommin, että oksat pois ja alkaa näkyä lähetykset väreissä yhtäkkiä.
Tämä kumppanini olisi kuitenkin noin niinkuin "paperilla" täydellinen. Olemme hyvät ystävät ja hän osaa keskustella asiasta kuin asiasta. Hän tekisi varmasti osansa taloudellisesti ja osallistuisi perheen pyörittämiseen täysillä. Todella älykäs. Hän rakastaa minua eikä halua erota ja on viimeisen päälle periaatteellinen ja uskollinen ihminen. Hänen kanssaan pääsisin aivan pian elämään hyvin taloudellisesti turvattua mukavaa ja tasaista elämää. Tunnepuoli kuitenkin uupuu ja on tosiaan uupunut jo pitkään. En mielestäni odota mitään ilotulitusraketteja ja räiskyntää, mutta odotankohan silti liikoja? Haittaako se, jos mies tuntuu lähestulkoon kämppikseltä? Olen ollut aikaisemminkin pitkässä (6v) suhteessa ja siinä ei tapahtunut ihan tällaistakaan muutosta, vaikka kaikki tietenkin arkeistuikin - silti mm seksi säilyi. Voinko tyytyä siihen, että toinen olisi ikäänkuin ystävä jonka kanssa pyörittäisi yhteistä yritystä, perhettä?
Tässä pitää tietää myös se, että olen jo noin vuoden verran ihastunut muihin ihmisiin. Kesän alussa sovimme, että olemme nyt eronneet, mutta vielä toistaiseksi olosuhteiden pakosta asumme saman katon alla ja tunnustelemme samalla miltä tuntuu ja mihin suuntaan haluamme lähteä. Molemmilla on kuitenkin ollut vapaat kädet tehdä mitä haluaa, kenen kanssa haluaa... Ja minähän halusin. Olin ollut jo pidemmän aikaa ihastunut erääseen tuttavaan ja vaikka olin pyrkinyt salaamaan sen kaikin keinoin ja olemaan lietsomatta, kemia välillämme oli aivan hurja. Lopulta heikolla hetkellä annoin periksi, lupakin kun oli, ja olemme tapailleet varsin tiheästi. Tämähän sekoittaa tilannetta ja päätäni entisestään, mutta en vain voi pysyä erossa. Seksi on aivan taivaallista. Hän katsoo ja koskee minua sellaisella tavalla ja sanoo sellaisia asioita, että tunnen olevani jonkinsortin puolijumala. Suhteesta tämän ihmisen kanssa tuskin tulisi mitään, mutta tämä "hairahdukseni" toisaalta aiheuttaa taas sen, että seksi ex kumppanini kanssa tuntuu hyvin valjulta ajatukselta...
Enpä tiedä. Valitakko mahdollisesti rakkaudeton kulissi jossa kuitenkin saavuttaisin aineellisia asioita hyvinkin pian, vai repäistäkö itseni irti ja antaa pinnallisempien haaveiden odottaa ja luottaa siihen, että löydän vielä jotain muuta... Tämä tekstikin on kyllä aivan yhtälailla vailla päätä ja häntää kuin tilannekin