Suomalaisen uusavuttomuuden määrä ja kirjo jaksavat yllättää – "Mikseivät sähköt toimi kodissani?" - Lisää tarinoita?:)

Nämäkin esimerkit ovat hieman eri kategorioissa. Jokaisen peruskoulun käyneen pitäisi tietää, että desilitra on 0,1 litraa ja käyttää juustohöylää ja kuoria perunat, koska nämä käydään matematiikan ja kotitaloustunnilla läpi. Sen sijaan on vähän eri asia lämmittää puuhella tai -uuni tai tehdä asuntokaupat, koska näitä ei ainakaan minun kouluaikanani opetettu. Miten ihmeessä ikänsä sähköhellaa käyttänyt ihminen osaisi yhtäkkiä lämmittää puuhellan? 

Vierailija kirjoitti:

Solukaveri yritti avata säilyketölkkiä vasaralla. Tietysti lyömällä talttapäällä.

Jos ei ollut tölkinavaajaa? Olen minäkin joutunut joskus improvisoimaan.

Kaveri otti talvella auton päältä lumet pois teräväkärkisellä rautalapiolla. Autoon jäi kivat naarmut kun kaapi oikein pohjia myöten.

Mä mietin ekana iltana hetken omassa asunnossa, että hetki! mites mä lämmitän ruokaa ilman mikroa. Sitten hoksasin, että hellalla... Jonkin aikaa tuli naurettua itselle.

Tää ei mee ihan samaan, mutta hetki edellisen jälkeen meni sähköt ja aattelin että, katonpas koneelta yhden jutun, eiku jonkun leffan odotellessa, eiku keitän sitten ainakin kahvit, eiku mitäs kaikkee sitä voi oikeasti tehdä pimeässä ilman sähköä. Päädyin lopulta lukemaan kirjaa kynttilän valossa.

Uppåt

Vierailija kirjoitti:

Kaveri otti talvella auton päältä lumet pois teräväkärkisellä rautalapiolla. Autoon jäi kivat naarmut kun kaapi oikein pohjia myöten.

Ai helkkari, oikein pahaa tekee kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Nämäkin esimerkit ovat hieman eri kategorioissa. Jokaisen peruskoulun käyneen pitäisi tietää, että desilitra on 0,1 litraa ja käyttää juustohöylää ja kuoria perunat, koska nämä käydään matematiikan ja kotitaloustunnilla läpi. Sen sijaan on vähän eri asia lämmittää puuhella tai -uuni tai tehdä asuntokaupat, koska näitä ei ainakaan minun kouluaikanani opetettu. Miten ihmeessä ikänsä sähköhellaa käyttänyt ihminen osaisi yhtäkkiä lämmittää puuhellan? 

Sitä minä tässä eniten ihmettelen, että eikö nykyään peruskoulun kotitaloustunnilla opeteta yhtään mitään. Sen kyllä uskon, että eivät tunne 1 dl = 0,1  l kun itse pidin matematiikan tuntia ja laitoin oppilaat mittaamaan.

Voisin hyvin kuvitella, että minun lapseni ei olisi osannut keittää kananmunia eikä kahvia tavallisella keittimellä. Meillä on aina käytetty munankeitintä ja eikä tavallista kahvinkeitintä ole koskaan ollut. Nuotiolla kyllä olisivat saaneet kahvit, munien kypsentämisestä en tiedä.

Minä en osaa käyttää älypuhelinta, en ole koskaan sellaista edes kädessäni pidellyt.

Lapsuudenkotini oli omakotitalo, ja sieltä muutin opiskelijasoluun 90-luvulla. Ei tarvinnut miettiä vastikkeita tai sähköjä, kunhan maksoi vuokran aina ajallaan. Opiskelija-asuntosäätiön työntekijä neuvoi vuokrasopimuksen tekemisessä ja tukien hakemisessa. Valmistuttuani muutin yksityiselle vuokralle ja ensi kertaa törmäsin asiaan, että sähköä ei ole ellei ensin tee sopimusta. Onneksi se hoitui heti seuraavana päivänä. Lamppujen kiinnittäminen sokeripalaan kyllä onnistui hienosti, kun kaveri oli ensin kertonut tekniikan. Myöhemmin olin ostamassa omaa rivarinpätkää ja ensi kertaa kuulin sellaisesta asiasta kuin vastike, kun kiinteistönvälittäjä esitteli vastikkeen ja erillisen rahoitusvastikkeen suuruutta. Eivät minun vanhempani minulle sellaisia asioita kertoneet. Eivät edes auttaneet muutossa, kun aikoinaan kotoa lähdin.

Olen kyllä aina ollut huolellinen kotini hoidossa. Pidän kodin siistinä, samoin vaatteet, parsin reiät, teen ruuat pitkälti itse, hilloan ja pakastan. Vaikea on silti tietää asioista, joista ei ole koskaan kuullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini ei osannut soittaa lankapuhelimella.

Niin no, jos ei koskaan ole moista vehjettä nähnyt, niin mitenpä sitä osaisi? Lankapuhelinsukupolvi oppi sen käytön jo lapsena, jolloin se tuntuu itsestäänselvältä selkärangasta tulevalta. Mutta onhan siinäkin asioita, jotka pitää tietää (olla siis oppinut joskus), kuten se, nostetaanko luuri ennen numeron valintaa vai päin vastoin.

Sitähän se uusavuttomuus juuri on että ei tiedä tai osaa jotain mitä ei ole opetettu tai mistä ei ole kuullut.

Onko uusavuttomuutta, jos ei osaa kirnuta voita tai kehrätä rukilla villaa langaksi?

Uusavuttomuutta on mielestäni sellainen, että on kyllä nähnyt miten muut ihmiset ympärillä tekevät asioita, mutta ei ole vaivautunut itse opettelemaan. Näille ihmisille on yleensä aina joku muu tehnyt heidän puolestaan, ei ole tarvinnut opetella ihan perusasioitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Uusavuttomuutta on mielestäni sellainen, että on kyllä nähnyt miten muut ihmiset ympärillä tekevät asioita, mutta ei ole vaivautunut itse opettelemaan. Näille ihmisille on yleensä aina joku muu tehnyt heidän puolestaan, ei ole tarvinnut opetella ihan perusasioitakaan.

Minä en ole käytännöllinen ihminen, enkä yleensä opettele tai ota selvää käytännön jutuista, joita ei ole pakko. En osannut laittaa ruokaa ennen kuin sain lapsia, en osaa vaihtaa auton renkaita koska voin ajaa korjaamolle jne. Tiedän myös, että säästäisin paljon rahaa kilpailuttamalla monet asiat, mutta ajattelen mahdollisesti menettämäni rahan olevan maksu siitä, ettei minun tarvitse vaivata päätäni asialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini ei osannut soittaa lankapuhelimella.

Niin no, jos ei koskaan ole moista vehjettä nähnyt, niin mitenpä sitä osaisi? Lankapuhelinsukupolvi oppi sen käytön jo lapsena, jolloin se tuntuu itsestäänselvältä selkärangasta tulevalta. Mutta onhan siinäkin asioita, jotka pitää tietää (olla siis oppinut joskus), kuten se, nostetaanko luuri ennen numeron valintaa vai päin vastoin.

Sitähän se uusavuttomuus juuri on että ei tiedä tai osaa jotain mitä ei ole opetettu tai mistä ei ole kuullut.

Onko uusavuttomuutta, jos ei osaa kirnuta voita tai kehrätä rukilla villaa langaksi?

Ei ole, koska ne eivät ole normaalissa arkielämässä tarvittavia tietoja ja taitoja.