Pelottaako sinua koskaan poistua kotoa

Ei, mutta joskus pelottaa kotiin paluu.

Kyse on naisten neuroottisuudesta.

No ei.

Enemmin kestää lähteä aamulla 'käyntiin'.

Tykkään hitaista aamuista, kun saa rauhassa lukea Helsingin Sanomat, selata suomen ja sähköpostin, juoda kahvin.

Mun hidas aamu kestäisi iltapäivään asti, jos en ottais itteeni niskasta kii.

^somen*

Pelottaa, jos törmään rapussa naapuriin tai saman rapun asukkiin, ulkona koitan käydä kaupassa ilman että vilkuilen muita vahingossakaan. Liikennettä tietenkin seuraan, paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko.

Varmaan kyse on ahdistuneisuushäiriöstä, pakkoajatuksista tai yleisestä neuroottisuudesta,itseltänikin näitä löytyy. Usein ajattelen kotoa lähtiessä, että palaankohan enää takaisin, jos tämä onkin se päivä kun kaikki päättyy, jään auton alle tai saan sairauskohtauksen.

Ei, päinvastoin lähden ihan hyvillä mielin aina ja tulen kotiinkin takaisin yhtä mielelläni.

Ap voisi käväistä ammattiauttajalla.

Ei! 

Sun kandeis käydä puhumassa tuosta. Sekin tietysti vaatii kotoa lähtöä, ellei rahaa ole tosi paljon. 

Psykiatrin kotikäynnin saa viidestä sadasta ylöspäin. Tämäkin tarkoittaa, että matka on melko lyhyt. 

Ei äkkikuoleman takia. En ylipäätään pelkää että kuolen. En varsinaisesti pelkää koskaan poistua kotoa, mutta kyllä joskus saattaa jännittää. Riippuu siitä millainen päivä on edessä, minne olen menossa jne.

Minusta äkkikuoleman pelkääminen kotoa poistuessa on irrationaalista, ja se voisi olla syy hakea apua, varsinkin jos siitä tulee pitempiaikainen pelko.

Ennemminkin pelkään kuolevani kotiin sydäninfartiin, aivoverenvuotoon tai aivoinfarktiin. Kukaan ei olisi soittamassa ambulanssia. Parempi siis saada kohtaus jossain julkisessa tilassa.