Mikä siinä puhumisessa voi olla niin kamalaa?

Vierailija kirjoitti:

Mulla suurin syy puhumattomuuteen on, että en itsekään tiedä, miten haluaisin asioiden muuttuvan tai mitä pitäisi tehdä. Tai taustalla voi olla miljoona ihan pikkuasiaa, jotka vain kasaantuessaan alkavat ottaa päähän. Asioita, jotka yksinään eivät olisi iso ongelma, mutta koska niitä on niin paljon, niistä puhuminenkin veisi oienen ikuisuuden. 

Tämä ei kuitenkaan selitä sitä että miksi et voi puhua asioista.

Vierailija kirjoitti:

Itsessäni olen todennut tuon puhumisen vaikeuden (olen nainen). Ehkä syy siihen on kotikasvatuksessa, meillä kotona ei nimittäin puhuttu mistään vaikeista asioista. Ikinä. En muista minkä ikäinen olin, kun eräs sukulainen teki itsemurhan ja ensimmäinen mitä meille lapsille sanottiin oli, että tästä ei sitten saa puhua kenellekään. Eikä siitä ole puhuttu, aikaa tapauksesta on nyt varmaan parikymmentä vuotta.

Tuo itsemurha oli ääriesimerkki, mutta sama koski kaikkia pienempiäkin vaikeita asioita. Ja siitä puhumattomuudesta on vaikea enää aikuisena oppia pois.

Pienin askelin puhumisessakin voi varmasti vielä aikuisenakin kehittyä :). Helpompaa se tietysti on, jos on joku opettamassa/näyttämässä esimerkkiä. Pitäisiköhän tunteista/vaikeista asioista puhumiseen olla ihan kursseja tai jotain? Voihan sitä toki lähipiirinkin kanssa pienin askelin harjoitella. Ja ei kai kukaan ole koskaan täydellinen näissä asioissa. Toki asioiden käsitteleminen voisi olla molemminpuoleista, kun saattaahan sillä toisellakin osapuolella/muillakin olla kehitettävää itsessään :).

Puhumattomuus miehellä on usein suorassa suhteessa testosteronin määrään. Mitä enemmän karvoitusta miehellä niin sitä heikompi ulosanti. Sieltä ei tule ulos muuta kuin murahtelua.

Vosisiko tästä olla kyse?

M_35 kirjoitti:

Mykkä kirjoitti:

Naiset ovat keskimäärin verbaalisesti lahjakkaampia kuin miehet. Ehkäpä mies ei osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi. Tai sitten hän tuntee sen turhaksi, koska sinä dominoit keskustelun omille urillesi, vaikka miten vannot vain kuuntelevasi. Asiaa ei ainakaan helpota joku ulkopuolinen terapeutti. Siinä saa pelätä, että nainen vie sielläkin keskustelun mieleiseensä suuntaan ja (nais)terapeutti komppaa.

Itselläni ainakin vaikuttaa tämä. Vaikka kuinka asiat olisivat selkeitä ajatuksen tasolla, en osaa kuitenkaan laittaa niitä sanoiksi  haluamallani tavalla. Kumppani puolestaan on verbaalisesti erittäin taitava, mikä ahdistaa minua, koska tuntuu ettemme ole keskustelussa "samalla tasolla". Kai siinä on pelko omien heikkouksien esille tuomisesta. Muistan kun ex tyttöystävä yritti saada minua taannoin puhumaan omista tuntemuksista, niin siinä istuttiin monta tuntia hiljaa sohvalla ja ahdistus kasvoi kasvamistaan, kun toinen odotti ja minä pyörittelin sanoja päässäni. Ei puhuttu sillä kertaa, mutta kun aikani mietin asioita omassa rauhassani, tuli asiat lopulta puhuttua selväksi.

Tuossahan oli jo todella paljon hyvää asiaa:

-sinua pelottaa omien heikkouksien näyttäminen. 

-edellisestä suhteesta huonoja kokemuksia ja ne vaikuttaa sinuun yhä

-ahdistus siitä että et ole taitava löytämään sanoja

-ahdistut jos pitää selittää asiat nopeasti eikä saa miettiä rauhassa.

Olisin todella onnellinen jos mieheni puhuisi minulle edes tuon verran. Vaikka kirjoittamalla. Ehkä sinunkin kannattaa mieluummin kirjoittaa kirje, jos se on helpompaa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla suurin syy puhumattomuuteen on, että en itsekään tiedä, miten haluaisin asioiden muuttuvan tai mitä pitäisi tehdä. Tai taustalla voi olla miljoona ihan pikkuasiaa, jotka vain kasaantuessaan alkavat ottaa päähän. Asioita, jotka yksinään eivät olisi iso ongelma, mutta koska niitä on niin paljon, niistä puhuminenkin veisi oienen ikuisuuden. 

Tämä ei kuitenkaan selitä sitä että miksi et voi puhua asioista.

En ole lainaamasi henkilö, mutta kyllä selittää. Tästä syystä olisi parempi, että kommunikointi olisi jatkuvaa, niin asiat eivät pääsisi kasaantumaan. Tässä vaiheessa jos haluaa vielä asioita käsitellä, niin ne asioiden käsittelyt sitten vievät sen ajan kun vievät, se on vain kestettävä. Parempi se kai kuitenkin olisi, että asiat tulisi käsiteltyä, niin yhteiselo olisi sen jälkeen helpompaa ja seesteisempää ym.?

Mutta harjoittelemalla pienin askelin voi vielä kehittyä :). Toki vastapuolenkin pitää olla ymmärtäväinen ja vastaanottavainen ja tukea tätä kehitystä omalla toiminnallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla suurin syy puhumattomuuteen on, että en itsekään tiedä, miten haluaisin asioiden muuttuvan tai mitä pitäisi tehdä. Tai taustalla voi olla miljoona ihan pikkuasiaa, jotka vain kasaantuessaan alkavat ottaa päähän. Asioita, jotka yksinään eivät olisi iso ongelma, mutta koska niitä on niin paljon, niistä puhuminenkin veisi oienen ikuisuuden. 

Tämä ei kuitenkaan selitä sitä että miksi et voi puhua asioista.

Koska se on aikaa vievää, pitää keksiä valkoisia valheita, jotta ei tule loukanneeksi toista ja vielä muistaa kaikki valkoiset valheet, jotta ei puhu itseänsä pussiin. Turhaa ja rasittavaa.

Kun lukee avaustasi niin olet tehnyt asiasta niin ison vastakkainasettelun että miehesi on luultavasti ottanut taka-askelia. Ehkä sinulla on oikeassaolemisen vimma ja miehesi tietää tämän eikä halua tehdä sinulle myönnytyksiä.

Kaikkein parasta mitä voisit tehdä olisi että otat muutaaman askeleen taaksepäin, ja annat tilanteen rahoittua. Et varmaan tee tätä koska haluat miehesi puhumattomuudesta jonkun verukkeen ja oikeutuksen tehdä jotain., esim. pakata kamat. Voit sitten selittää eron syyksi että mies ei halunnut puhua.

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee avaustasi niin olet tehnyt asiasta niin ison vastakkainasettelun että miehesi on luultavasti ottanut taka-askelia. Ehkä sinulla on oikeassaolemisen vimma ja miehesi tietää tämän eikä halua tehdä sinulle myönnytyksiä.

Kaikkein parasta mitä voisit tehdä olisi että otat muutaaman askeleen taaksepäin, ja annat tilanteen rahoittua. Et varmaan tee tätä koska haluat miehesi puhumattomuudesta jonkun verukkeen ja oikeutuksen tehdä jotain., esim. pakata kamat. Voit sitten selittää eron syyksi että mies ei halunnut puhua.

Olen jo muutaman kerran ottanut takapakkia useamman kuukauden verran ja ollut itse useamman kuukauden ajan aloittamatta yhtään keskustelua vaikeammasta aiheesta. Ei se ole saanut miestä puhumaan. Enkä minä halua olla oikeassa eikä näissä asioissa edes ole oikeaa tai väärää, haluan tietää mieheni ajattelee asioista. Ap

Mitä tapahtui pari vuotta sitten, kun puhumattomuus alkoi? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi puhua, kun se puhe ei muuta mitään?

Jos ne hiertävät asiat on esim. Se, ettei toisella ole minulle aikaa, että eri asiat on sulle tärkeitä kuin mulla, tai että toinen ei huomioi minun haluja ja tarpeita edes sen vertaa, että joskus laitettaisiin minunkin lempiruokaa, tai että toinen juo liikaa tai ei halua seksiä saman verran ja samaan aikaan, niin ei näistä puhuminen muuta millään lailla sitä, että sä haluat eri asioita kuin minä. En voi vaatia, että haluaisit jotain muuta, etkä sinä voi vaatia, että minä haluaisin tai olisin jotain muuta, joten mitä hyötyä siitä olisi jankata?

Ja älä väitä, että et tiedä, mitä minä toivoisin, tai että en saa sitä etkä sinä halua antaa. Tottakai tiedät, vai mitn puusilmä pitää ihmisen olla, ettei tajua viettävänsä kaiken aikansa joko töissä tai kaverien kanssa harrastuksissa? Tai ettei syö kuin omia lempiruokiaan vaan huokailee kyllästyneesti jos muuta on tarjolla? Taatusti tiedät, ja olen sanonutkin, vaan sinä et usko, että sillä on väliä. No sorry, mulle on..

Miten se toinen tietäisi mitä sinä haluat jos et sano? Se toinen ei ole ajatuksenlukija. Mistä hänen pitäisi osata tulkita, että haluat hänen olevan enemmän kotona tai että haluat enemmän huomiota tai jotain tiettyä ruokaa? Miten se toinen voi reagoida haluamiisi asioihin, jos et niistä kerro? Asiat on sinulle päivänselviä jos niitä itse vatvot mielessäsi päivästä toiseen, mutta miten tämä toinen näkee pääsi sisään?

Kannattaa panostaa siihen rehellisyyteen ja keskusteluyhteyteen heti suhteen ensimetreiltä lähtien. Kummankin pitäisi pystyä luottamaan, että toinen kuuntelee eikä kilahtele vaikka olisi mitä sanottavaa tällä toisella. Toista ei myöskään pidä vähätellä tms vaan ottaa ihan vakavasti hänen tuntemuksensa ja asiansa. Silloin kun on jo kriisi päällä on paha tätä kommunikaatiota opetella.

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuus miehellä on usein suorassa suhteessa testosteronin määrään. Mitä enemmän karvoitusta miehellä niin sitä heikompi ulosanti. Sieltä ei tule ulos muuta kuin murahtelua.

Vosisiko tästä olla kyse?

Ajatellaan että tämä olisi joku vitsi tai trollausta, mutta kun ei ole, vaan täyttä totta.

sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee avaustasi niin olet tehnyt asiasta niin ison vastakkainasettelun että miehesi on luultavasti ottanut taka-askelia. Ehkä sinulla on oikeassaolemisen vimma ja miehesi tietää tämän eikä halua tehdä sinulle myönnytyksiä.

Kaikkein parasta mitä voisit tehdä olisi että otat muutaaman askeleen taaksepäin, ja annat tilanteen rahoittua. Et varmaan tee tätä koska haluat miehesi puhumattomuudesta jonkun verukkeen ja oikeutuksen tehdä jotain., esim. pakata kamat. Voit sitten selittää eron syyksi että mies ei halunnut puhua.

Olen jo muutaman kerran ottanut takapakkia useamman kuukauden verran ja ollut itse useamman kuukauden ajan aloittamatta yhtään keskustelua vaikeammasta aiheesta. Ei se ole saanut miestä puhumaan. Enkä minä halua olla oikeassa eikä näissä asioissa edes ole oikeaa tai väärää, haluan tietää mieheni ajattelee asioista. Ap

Miehesi haluaa olla rauhassa. Ei halua puhua asioista. Ehkä kokee, ettei puhumisesta ole kuitenkaan mitään hyötyä kuin korkeintaan hetkellisesti. Hän opettelee sietämään parisuhteenne ongelmia, jotta ei tarvitsisi erotakaan. Opettelee elämään niiden vaikeiden asioidenkin kanssa tai pikemminkin niistä huolimatta. Pyrkii olemaan ajattelematta niitä tai jopa unohtamaan ne, mutta sinä et anna hänen tehdä niin, koska sinä haluat puhua niistä. 

Mykkä kirjoitti:

Naiset ovat keskimäärin verbaalisesti lahjakkaampia kuin miehet. Ehkäpä mies ei osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi. Tai sitten hän tuntee sen turhaksi, koska sinä dominoit keskustelun omille urillesi, vaikka miten vannot vain kuuntelevasi. Asiaa ei ainakaan helpota joku ulkopuolinen terapeutti. Siinä saa pelätä, että nainen vie sielläkin keskustelun mieleiseensä suuntaan ja (nais)terapeutti komppaa.

Ymmärrän tämän. Mitä verbaalisesti lahjakas nainen voi tässä tilanteessa tehdä?

Auttaisiko jos kysyisi asioita, joihin vastata kyllä/ei. Aloittaisi ihan helpoilla ja haarukoisi mihin suuntaan ongelmat viittaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee avaustasi niin olet tehnyt asiasta niin ison vastakkainasettelun että miehesi on luultavasti ottanut taka-askelia. Ehkä sinulla on oikeassaolemisen vimma ja miehesi tietää tämän eikä halua tehdä sinulle myönnytyksiä.

Kaikkein parasta mitä voisit tehdä olisi että otat muutaaman askeleen taaksepäin, ja annat tilanteen rahoittua. Et varmaan tee tätä koska haluat miehesi puhumattomuudesta jonkun verukkeen ja oikeutuksen tehdä jotain., esim. pakata kamat. Voit sitten selittää eron syyksi että mies ei halunnut puhua.

Olen jo muutaman kerran ottanut takapakkia useamman kuukauden verran ja ollut itse useamman kuukauden ajan aloittamatta yhtään keskustelua vaikeammasta aiheesta. Ei se ole saanut miestä puhumaan. Enkä minä halua olla oikeassa eikä näissä asioissa edes ole oikeaa tai väärää, haluan tietää mieheni ajattelee asioista. Ap

Miehesi haluaa olla rauhassa. Ei halua puhua asioista. Ehkä kokee, ettei puhumisesta ole kuitenkaan mitään hyötyä kuin korkeintaan hetkellisesti. Hän opettelee sietämään parisuhteenne ongelmia, jotta ei tarvitsisi erotakaan. Opettelee elämään niiden vaikeiden asioidenkin kanssa tai pikemminkin niistä huolimatta. Pyrkii olemaan ajattelematta niitä tai jopa unohtamaan ne, mutta sinä et anna hänen tehdä niin, koska sinä haluat puhua niistä. 

Näin juuri. Jos pää on vielä paikallaan niin mieluummin jatketaan menoa kirves takaraivossa kuin mennään lääkäriin. Ja tämä toimintatapa pitäisi naisen hyväksyä.

Mun mies ei osannut puhua mistään epäkohdista koskaan. Minä sanoin, jos jokin asia vaivasi. Mies hautoi ja hautoi, ja otti lopulta eron. Toivottavasti nyt uudessa suhteessaan osaa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee avaustasi niin olet tehnyt asiasta niin ison vastakkainasettelun että miehesi on luultavasti ottanut taka-askelia. Ehkä sinulla on oikeassaolemisen vimma ja miehesi tietää tämän eikä halua tehdä sinulle myönnytyksiä.

Kaikkein parasta mitä voisit tehdä olisi että otat muutaaman askeleen taaksepäin, ja annat tilanteen rahoittua. Et varmaan tee tätä koska haluat miehesi puhumattomuudesta jonkun verukkeen ja oikeutuksen tehdä jotain., esim. pakata kamat. Voit sitten selittää eron syyksi että mies ei halunnut puhua.

Olen jo muutaman kerran ottanut takapakkia useamman kuukauden verran ja ollut itse useamman kuukauden ajan aloittamatta yhtään keskustelua vaikeammasta aiheesta. Ei se ole saanut miestä puhumaan. Enkä minä halua olla oikeassa eikä näissä asioissa edes ole oikeaa tai väärää, haluan tietää mieheni ajattelee asioista. Ap

Miehesi haluaa olla rauhassa. Ei halua puhua asioista. Ehkä kokee, ettei puhumisesta ole kuitenkaan mitään hyötyä kuin korkeintaan hetkellisesti. Hän opettelee sietämään parisuhteenne ongelmia, jotta ei tarvitsisi erotakaan. Opettelee elämään niiden vaikeiden asioidenkin kanssa tai pikemminkin niistä huolimatta. Pyrkii olemaan ajattelematta niitä tai jopa unohtamaan ne, mutta sinä et anna hänen tehdä niin, koska sinä haluat puhua niistä. 

Näin juuri. Jos pää on vielä paikallaan niin mieluummin jatketaan menoa kirves takaraivossa kuin mennään lääkäriin. Ja tämä toimintatapa pitäisi naisen hyväksyä.

Ei ole mikään pakko hyväksyä. Aina voi laittaa eropaperit vetämäänkin. 

Auttaisiko jos juotat miehen tuhannen tuiskeeseen? Mykät "emmä osaa sanoa"-miehet kummasti avaa ongelmakohtia kun suuttuvat sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla suurin syy puhumattomuuteen on, että en itsekään tiedä, miten haluaisin asioiden muuttuvan tai mitä pitäisi tehdä. Tai taustalla voi olla miljoona ihan pikkuasiaa, jotka vain kasaantuessaan alkavat ottaa päähän. Asioita, jotka yksinään eivät olisi iso ongelma, mutta koska niitä on niin paljon, niistä puhuminenkin veisi oienen ikuisuuden. 

Tämä ei kuitenkaan selitä sitä että miksi et voi puhua asioista.

Miten mä tämän selittäisin? On ihmisiä, joiden vitutus vähenee, kun voi puhua vitutuksestaan jonkun kanssa. Ja on ihmisiä, joiden vitutus vaan kasvaa, jos puhuu vitutuksestaan jonkun kanssa. Jos kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään, ei halua puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla suurin syy puhumattomuuteen on, että en itsekään tiedä, miten haluaisin asioiden muuttuvan tai mitä pitäisi tehdä. Tai taustalla voi olla miljoona ihan pikkuasiaa, jotka vain kasaantuessaan alkavat ottaa päähän. Asioita, jotka yksinään eivät olisi iso ongelma, mutta koska niitä on niin paljon, niistä puhuminenkin veisi oienen ikuisuuden. 

Ja mieluummin kuin sanot muutaman asian miljoonasta ääneen, annat koko elämäsi mennä ketuiksi? Fiksua kuin päänsä työntäminen käyvään ruohonleikkuriin.