Ahdistaa! Mitä teen vanhoille kirjeille?

Olen hävittänyt. Ei niitä pidä jättää muiden luettavaksi.

Muuttojen myötä ovat hävinneet ihan itsestään, kun en ole jaksanut kuljettaa mukana.

Kaikki ovat menneet saunan uuniin heti lukemisen jälkeen.

Heittänyt roskiin.

Kiitos rohkaisusta..mietinkin että jos kirjepinot ahdistavat näin, kai ne on heitettävä menemään. En edes uskalla lukea niitä huonojen muistojen pelossa, mutta toisaalta ne tuntuvat ainoilta ankkureilta menneeseen. Kun on siellä hyviäkin muistoja.

Poltin samassa nuotiossa päiväkirjojen kanssa.

Juuri kävimme läpi edesmenneen yksin eläneen tätini jäämistöä, mm. paljon kirjeitä ja päiväkirjoja. Toki niitä tuli uteliaisuuttaan vähän luettuakin, mitä ei olisi tietenkään pitänyt tehdä, tuli vaan paha mieli. Kyllä sellaiset kannattaisi ymmärtää hävittää ajoissa.

Itse poltin kaikki päiväkirjani ja kirjeet. Olen keski-ikäinen ja en halua jättää niitä lasteni luettavaksi kun tulee aika siivota jälkeeni jättämiä tavaroita.

Kaikesta te ihmiset nykyään ahdistutte. Polta.

Kuvaa ne muistikortille ja kun loppu lähestyy, nielaiset kortin

Mikä niissä niin ahdistaa? 

Skannaat sähköiseen muotoon ja kryptaat sisällön niin ei tartte miettiä enää, eikä kukaan pääse niitä lukemaan.

Yksi ainoa kuolinpesän siivous kannusti hävittämään kaiken sellaisen, mitä en halua kenenkään näkevän. Koskaan ei voi tietää, milloin lähtö tulee.

Mä olen myös miettinyt päiväkirjojen ja kirjeiden hävittämistä. Mutta täällä Helsingissä en voi alkaa nuotioita virittelemään ihan minne sattuu. En tiedä, ei taida olla luvallista viritellä minnekään. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös miettinyt päiväkirjojen ja kirjeiden hävittämistä. Mutta täällä Helsingissä en voi alkaa nuotioita virittelemään ihan minne sattuu. En tiedä, ei taida olla luvallista viritellä minnekään. 

Silppurin kautta roskiin.

Minulla on kymmeniä kirjeitä. En ole malttanut polttaa:)

Ei niissä ole mitään sellaista mitä ei esim. lasten saisi lukea. Ehkä kirjeiden joukossa on muutama valokuvakin.

Ei niillä kirjeillä kenellekkään muulle ole merkitystä, jos minullekkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös miettinyt päiväkirjojen ja kirjeiden hävittämistä. Mutta täällä Helsingissä en voi alkaa nuotioita virittelemään ihan minne sattuu. En tiedä, ei taida olla luvallista viritellä minnekään. 

Naapurikuntaan ja Nuuksion kansallispuistoon jollekin nuotiopaikalle?

Jos niissä on kirjoittajan yksityisasioita, hävittäisin ne.

Omia päiväkirjojani (ajalta kun oli parikymppinen) en halua hävittää. Otan sen riskin, että kuolen äkillisesti ja ne jäävät läheisilleni. En koskaan lue niitä, mutta kuljetan niitä mukanani muutoissa. Joskus vanhempana saatan haluta lukea.

Kai se on vähän kiinni kirjeiden historiallisestakin arvosta. Onko kyseessä nuoren miehet kuvaukset rintamalta, vai ex-bestiksesi pohdinnat siitä, tykkääkö Make Kristasta vai Sinistä.

Henkilökohtaisesti ainakin haluan aikanaan säilyttää äitini kirjeet, valokuvat sekä päiväkirjat. Olen aika varma, että lapsenlapsistakin saattaisi jokunen olla kiinnostunut.

Olen lukenut isoisän vanhempien kirjeenvaihdon vuodelta 1918. Paljon arkea ja paljon tavallista elämää, ehdottomasti kulttuurihistoriallisesti merkittävää kirjoittamista siitä, millaista oli olla nuori tuohon aikaan. Oman kirjeenvaihtoni olen säästänyt, ehkä joskus lastenlapsien lapset lukevat ihmeissään, miten nuotiolla sai paistaa tikkupullaa.